Shefki Kuqi oli aikansa kulttipelaaja. Harva muistaa, että hän tykitti Englannin kentillä yli sata maalia. Se on nykykatsannossa valtava saavutus.
Shefki. Kuqi.
Jo pelkästään etu- ja sukunimi herättävät jalkapallon seuraajissa vahvoja mielikuvia ja mielipiteitä. Mielihyvää ja mielipahaa.
Jotkut ovat kutsuneet entistä huippuhyökkääjää ja sittemmin valmentajaa peräti mielipuoleksi. Hänen mielipuuhaansa ja mielihalujaan kun olivat äärimmäinen taistelu- ja voitontahto, peräänantamattomuus, pelillinen aggressiivisuus, vastustajan provosointikin.
Shefki Kuqi täyttää tiistaina 10. marraskuuta 50 vuotta. Suomen A-maajoukkueessa vuosina 1999–2010 kunnioitettavat 62 ottelua pelannut ja seitsemän maalia viimeistellyt härkämäinen kulttikärki oli leimallisesti pelaaja, joka todellakin aiheutti tunteita. Puolesta ja vastaan.
Pelikentillä erittäin temperamenttista Kuqia inhonneiden tai suorastaan vihanneiden vastustajien, futisfanien, erotuomarien, joskus toimittajienkin lienee syytä tietää, että hän oli niiden ulkopuolella erittäin kohtelias, hymyilevä ja hyvin käyttäytyvä herrasmies. Toisinaan hieman ujokin.
Ristiriitaista? Ehkä oli, ehkä ei. Joka tapauksessa yhden ja saman persoonan useita eri puolia.
”Kuin olisi juossut betoniseinään”
Kuqi muutti synnyinmaastaan Kosovosta perheensä kanssa Suomeen ja Etelä-Savoon syksyllä 1989 ollessaan 12-vuotias. Nuori Shefki alkoi harrastaa jalkapalloa, kasvaa ja kehittyä pelaajana ensin Mikkelin Kissoissa (MiKi), sitten Kangasniemen Palloilijoissa (KaPa-51). Hyvin kasvoi ja nopeasti kehittyikin.
Isokokoinen maahanmuuttaja herätti huomiota. Kangasniemellä muistetaan yhä tänäkin päivänä teini-ikäisen Kuqin periksiantamattomuus ja luja luonne. Mitään ei pyydelty anteeksi. Niin fysiikka kuin louhikkoinen kosketus palloon olivat kivikovia.
– Joskus kun treeneissä ajattelin, että ajan nyt Shefkin kylkeen, tuntuu kuin olisi juossut betoniseinään, Kuqin kanssa Kangasniemellä miesten Nelosessa pelannut Tommi Vehmala muistelee.
– Hänen potkunsa oli helvetin kova, mutta osui milloin mihinkin. Kun talven juoksutreeneissä me muut aloimme olla jo täysin valmiita, Shefki ei ollut edes väsynyt, Vehmala kertoo.
Siirto Kangasniemeltä Veikkausliigassa pelanneeseen Mikkelin Palloilijoihin (MP) sekä pääsarjakaudet 1995 ja 1996 merkitsivät Kuqille läpimurtoa suomalaisen jalkapallon huipulle. Sopimus HJK:hon 1997 antoi jo aavistella, että parikymppisellä voima- ja tahtohyökkääjällä saattaa olla edessään hieno tulevaisuus muuallakin kuin Suomessa.
Ja totisesti olikin!
Yli kymmenen vuotta brittikentillä
Lähes 190-senttinen, kamppailuvalmis, juoksuvoimainen, mitään tai ketään pelkäämätön Kuqi pelasi ja rymisteli itsensä kansainväliseen tietoisuuteen viimeistään HJK:n Mestarien liiga -syksynä 1998. Antti Muurisen valmentama joukkue oli ihanteellinen sekoitus sekä kokemusta että Kuqin kaltaisia urallaan vahvasti eteenpäin kulkeneita nuorehkoja pelaajia.
Vuonna 1999 Suomen kansalaisuuden saanut “Kosovon härkä” siirtyi viimein ulkomaille kolmen HJK- ja yhden FC Jokerit -kautensa jälkeen tammikuussa 2001. Osoitteena olivat Englanti sekä maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelannut Stockport County.
Kuqi onnistui heti. Kuusi maalia loppukauden 18 ottelussa auttoivat merkittävästi Stockportia säilymään sarjassa. Hyökkääjä oli taas kerran pelannut itsensä asemaan, joka enteili nousujohteiselle uralle erinomaista jatkoa.
Kosovon härän ura- ja meriittilistaan Stockportin jälkeen yli kymmenen vuoden ajalle 2002–2013 mahtuu lukuisia maineikkaita brittiseuroja muun muassa Sheffield Wednesdaysta Ipswich Towniin ja Blackburn Roversista Crystal Palaceen. Käytännössä kaikissa näissäkin ympäristöissä hän nousi rakastetun kulttipelaajan ja vastustajien silmissä inhotun nilkin asemaan.
Valioliigassa Kuqi pelasi 50 ottelua, joissa viimeisteli seitsemän maalia. Nämä osumat syntyivät kaudella 2005–2006 Blackburn Roversissa. Tuolla kaudella hän oli Valioliigan paras suomalainen maalintekijä ennen Mikael Forssellia. Kaikkiaan Kuqi pelasi brittikentillä lähes 400 ottelua, joissa viimeisteli yli sata maalia.
Kuqin lopetettua pelaajauransa vuonna 2013 hän on valmentanut Veikkausliigassa FC Honkaa 2014, PK-35 Vantaata 2015–2016 sekä FC Inter Turkua 2016–2017. Suomen ulkopuolella Kosovon härkä on luotsannut synnyinmaansa FC Feronikeli 74:ää 2024 sekä kreikkalaista Chania City FC:tä 2025–2026.
Mitä Kuqi ajattelee nuorista futaajista?
Kuqi on yksi 34 jalkapalloilijasta, jotka ovat edustaneet Suomea vähintään 60 miesten A-maaottelussa. Kun hän käy nyt iältään kuuttakymppiä, on vaikea olla vielä palaamatta lähes 40 vuoden takaiseen Etelä-Savoon.
– Shefkin saavuttua paikkakunnallemme Mikkelin vastaanottokeskuksesta tutustuin virkani kautta perheeseen ja näin läheltä hänen kehitystään. Olimme keskenämme paljon tekemisissä, Kangasniemen työvoimatoimiston silloinen johtaja Ismo Vaittinen kertoo nyt marraskuussa 2026.
– Shefkillä oli armoton tahto ja vimma kehittää itseään. Hän oli vielä raakile ilman vahvaa junioritaustaa, mutta kaikesta toiminnasta paistoivat läpi antaumus, intohimo ja tulisieluisuus.
Vaittinen korostaa Kuqin koko perheen ja läheisten halua ja kykyä integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan. Shefki alkoi käydä peruskouluakin itseään pari vuotta nuorempien kanssa oppiakseen kielen ja sopeutuakseen uuteen ympäristöön.
– Niin Shefkistä kuin koko perheestä jäi itselleni hyvin myönteinen kuva. He olivat erittäin kiitollisia saamastaan mahdollisuudesta jatkaa elämäänsä Suomessa, Vaittinen sanoo.
Voi vain kuvitella, mitä mieltä Kuqi olisi ja kaiketi onkin nuorista nykyjalkapalloilijoista, jotka eivät aina ole valmiita panemaan itseään täysillä likoon, jättämään kaikkeaan kentälle. Tiedättehän – heistä, joille pelikenkien väri, hiusmallin muoto ja somepostausten tykkäykset ovat tärkeämpää kuin itse työnteko.
Ikimuistoinen kulttipelaaja ja hieno herrasmies Shefki Kuqi ansaitsee mitä lämpimimmät 50-vuotisonnittelut!
Mitri Pakkanen, Monza
