Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friis on nyt hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin hänen edeltäjänsä Markku Kanerva oli tasan kaksi vuotta sitten. Peli ei kulje ja potkut uhkaavat.
Vuonna 2024 Suomi pelasi Markku Kanervan johdolla kuusi Kansojen liigan ottelua ja hävisi ne kaikki. Lohko oli toki kova, kun vastassa olivat Englanti, Irlanti ja Kreikka.
22. marraskuuta Kanerva sai potkut. Tilalle valittiin Jacob Friis. Hänen johdollaan viime vuoden MM-karsinnat menivät mönkään, vaikka jokunen valonpilkahduskin nähtiin, esimerkiksi 2–1-voitto Puolasta.
Nyt Kansojen liiga meni myös metsään, vaikka lohko oli C-liigassa paljon helpompi kuin Kanervalla B-liigassa.
Palloliitossa mietitään tällä viikolla tismalleen samaa kuin kaksi vuotta sitten: Onko päävalmentajalla edellytyksiä jatkaa työssään vai ei?
Palloliitto ja Kanerva tekivät jatkosopimuksen kesällä 2024. Siitä hetkestä potkuihin kului alle puoli vuotta.

– Halusin tehdä silloin vähän muutoksia niin valmennuksen, pelaamisen kuin pelaajistonkin suhteen. Mutta pelilliset tavoitteet eivät menneet maaliin ja kävi niin kuin kävi, Markku Kanerva muistelee Atleetille.
Hän tietää hyvin konkreettisesti, millaisessa tilanteessa Friis on nyt.
– Vaikka Kansojen liigassa meille tuli silloin kuusi tappiota, se oli osa joukkueen uudistusprosessia. Mutta syys-marraskuussa, kun vuoden onnistumista mitattiin, ei tulosta tullut. Kansojen liiga oli valmistautumista MM-karsintoihin. Niin kuin nyt oli Jacob Friisilläkin EM-karsintoihin.
Kanerva heittää hieman piikkiä siitä, miten Kansojen liigaan ja EM- tai MM-karsintoihin suhtaudutaan.
– Se on aika jännä juttu, että jos tulee menestystä Kansojen liigassa, sitä ei oikein pidetä minään. Ajatellaan, että vasta EM- tai MM-karsinnoissa osaaminen mitataan. Mutta jos Kansojen liigassa menee huonosti, niin ajatellaan, että juuri se olisikin ollut todella tärkeä.
Kahdenlaisia valmentajia
Kaudella 2024 Huuhkajiin ajettiin sisään uusia pelaajia. Hävityissä peleissä oli paljon hyvääkin, mutta sellaiset asiat eivät välttämättä aina ulkokehälle välity. Ja toki kyse on viime kädessä tulosurheilusta.
– Tuloksia ei tullut, mutta pelillisesti meillä oli hyviä asioita. Hävisimme Englannille himassa 1–3, mutta siinä oli paljon hyvää. Vieraspelissä Irlannissa mokasimme pilkun ja oli pari tolppaa. Ei ollut munkkiakaan.
– Siellä oli asioita, joiden varaan pystyi rakentamaan. Mutta se rakennusprosessi jäi kesken, kun tuli kenkää, Kanerva kertoo.
Hänelle kahden vuoden takaiset potkut olivat valmentajauran ensimmäiset.
– Totta kai ymmärsin ihan alusta asti, että se kuuluu tähän ammattiin. On kahdenlaisia valmentajia: niitä, jotka ovat saaneet potkut ja niitä, jotka tulevat saamaan potkut. Olihan se uusi kokemus, koskaan aiemmin en ollut saanut mistään potkuja. Eräs kollega sanoikin, että et voi kutsua itseäsi valmentajaksi, jos et ole saanut potkuja, Kanerva naurahtaa nyt.
– Siinä on totuuden siemen. Kun saa potkut, siinä näkee koko valmentamisen kirjon. Kun sellaisen kokee, on olemassa totaalinen kokemuspinta koko valmentajana toimimiseen.
Potkut satuttivat
Marraskuussa 2024 Kanervaa ei naurattanut. Vielä kaksi vuotta myöhemminkin Kanerva myöntää, että potkut satuttivat monessakin mielessä.
– Meni siinä muutama päivä ennen kuin koko asian sisäisti. Eniten sitä ajatteli, että hetkinen, nyt olen menettänyt rakkaan perheeni Huuhkajat sekä sen upean työyhteisön, mikä meillä Palloliitossa oli. Se kolahti eniten. Olin 21 vuotta upeassa työporukassa, ja yhtäkkiä se oli poissa. Herättihän se haikeutta ja surua.
Kuten nähdään muissakin lajeissa, valmentajan työ on hektistä. Kun menee huonosti, viikatemies vaanii olan takana koko ajan. Vaikka painetta ei tulisi suoranaisesti työnantajalta, medialta sitä tulee jatkuvasti. Kaikki eivät tällaista kestä.
– Nykyhuippu-urheilussa puhutaan paljon valmentajan työrauhasta, mutta työrauhan saa oikeasti vain tulosten kautta. Puhutaan pitkäjänteisyydestä ja kehittämisestä, mutta aika nopeasti kärsivällisyys johtoportaissa loppuu. Tämä työ on monille jatkuvaa epävarmuudessa ja pelon alla elämistä, Markku Kanerva sanoo.

Hän ottaa osuvan esimerkin Englannin Valioliigasta.
– Mietitään vaikka Michael Carrickia Manchester Unitedissa. Hän sai ensin luottamuksen ja kolmen vuoden sopimuksen, mutta nopeasti alettiin puhua potkuista ja spekuloida potkuilla. Paine kasvoi koko ajan.
Carrick saikin viime viikolla potkut.
Miten käy Jacob Friisin, sen me näemme todennäköisesti ensi viikonloppuna, kun Palloliiton hallitus kokoontuu.
Lauri Hollo
























