Panipas Irlanti Suomen U21-maajoukkueen tiukalle jatkokarsinnan toisessa ottelussa. Mika Lehkosuon valmentama joukkue nousi kuitenkin alivoimaisena jatkoajalla tasapeliin, mikä riitti ensi kesän lopputurnauspaikkaan. Pikkuhuuhkajien pelaajilla voi olla edessään hieno tulevaisuus, kirjoittaa Atleetin toimittaja Lauri Hollo.
Päävalmentaja Mika Lehkosuolle valtava hatunnosto. Hän on nyt vienyt joukkueensa historiallisesti kahdesti peräkkäin kisoihin.
Pelin valtava panos näkyi välillä melkoisena hermostuneisuutena. Lopulta peli klaarattiin loistavalla taistelulla ja vaihtopelaaja Lauri Laineen maalilla. Jälleen kerran joukkue ja valmennus sopeutuivat tilanteeseen juuri oikealla tavalla.

Kisoihin selviytyminen on tietysti upeaa, mutta vielä tärkeämpää niin yksilöille kuin tulevaisuuden Huuhkajille on, mitä näistä kavereista tulee tulevaisuudessa.
Viime vuoden EM-lopputurnaukseen Pikkuhuuhkajat pääsi toista kertaa U21-ikäluokan historiassa. Hyvä vertailukohta onkin ensi kertaa kisoissa vuonna 2009 ollut joukkue.
Tukku hienoja urapolkuja
Siitä joukkueesta poikkeuksellisen moni pelaaja eli Teemu Pukki, Perparim Hetemaj, Tim Sparv, Jukka Raitala, Kasper Hämäläinen ja Joona Toivio tekivät myöhemmin kovan maajoukkueuran ja myös kansainvälisen uran. Ja pitää muistaa, että Lukas Hradecky joutui jäämään lopputurnauksesta pois loukkaantumisen vuoksi ja Roman Eremenko olisi ollut edustuskelpoinen, mutta keskittyi jo A-maajoukkuepeleihin.
Kahdeksan kaveria siis nousi ”huipulle”. Ihan hyvän – mutta aavistuksen alemman kastin – kansainvälisen uran joukosta tekivät Mehmet Hetemaj, Berat Sadik, Ville Jalasto ja Anssi Jaakkola. Sadik oli tosin kisoihin lähdettäessä joukkueen tähti, mihin nähden hänen uransa ulkomailla jäi odotuksia vaisummaksi. Sellaista urheilu on.

Saman ikäluokan pelaajista esimerkiksi Paulus Arajuuri ja Alexander Ring eivät 2009 kisajoukkueeseen mahtuneet, mutta tekivät myöhemmin vakuuttavan kansainvälisenkin uran.
Oli sitten kyllä kadonneitakin. Toppari Jonas Portin pelasi Italiassa ja oli jo siirtymässä Serie A:n Parmaan, mutta perinnöllinen sydänvika katkaisi hänen uransa jo 25-vuotiaana.
Juha Hakola ja Aleksander Kokko piipahtivat ulkomailla, mutta merkittävää uraa ei koskaan syntynyt.
Porukasta Tuomo Turunen, Jon Masalin, Pyry Kärkkäinen, Joni Aho, Nicholas Otaru, Jussi Vasara, Ilari Äijälä, Jarno Parikka, Jukka Lehtovaara ja Petri Viljanen eivät koskaan siirtyneet Suomen ulkopuolelle.
Kovia lupauksia on nytkin
Kenelle nykyjoukkueesta voi povata kovaa kansainvälistä uraa? Tällä hetkellä varmoja tapauksia tuntuisivat olevan 19-vuotias Djurgårdenin keskikenttätaituri Matias Siltanen sekä Bundesliigan Mainzissa pelaava 20-vuotias Otto Ruoppi. Molemmat ovat pienikokoisia, mutta taitoa riittää.
Ruoppi on jo siellä, missä varmasti tällä kohtaa uraansa haluaakin olla. Siltasen siirrosta isompiin ympyröihin on spekuloitu jo pitkään.
Keskikentän pohjalla operoiva Luka Hyryläinen pelaa kakkosbundesliigan Magdeburgissa. Siellä on hyvä terävöittää ominaisuuksia ja kasvattaa kestävyyttä; kaikki eväät on olemassa Euroopan TOP5-liigoihin. Romuluisen kamppailijan voisi hyvin nähdä aikanaan sopivan Valioliigaan kuin nenä naamaan.

Laituri Juho Talvitie on jo osoittanut kykynsä Belgiassa ja Hollannissa. Kovuutta vielä tarvitaan, jotta ovet aukenevat korkeammalle tasolle. Paljon on puhuttu myös kiistatta lahjakkaasta Leicesterin topparista Ilari Kangasniemestä, mutta 19-vuotiaalla on vielä kokonaisvaltaisesti kehitettävää – on toki aikaakin.
Lontoossa syntynyt Manchester Cityn akatemian kasvatti Tomas Galvez pelaa parhaillaan Hollannin liigan Go Ahead Eaglesissa neljän vuoden sopimuksella. Seuraavaa ura-askelta odotellessa.
Tulevien Huuhkajien peruskivi
Nostaisin esiin vielä yhden nimen, nimittäin 196-senttisen maalivahdin Jaaso Jantusen. Hän pelaa lainalla Saksan kolmostason Hansa Rostockissa. Fysiikassa on vielä kehitettävää, mutta isoja puutteita hänellä ei ole. Nykyisin erittäin arvostettu jalalla pelaaminenkin sujuu. Pelejä Hansassa ei vielä ole alla, joten niitä nyt tarvitaan. Jossakin on saatava peliaikaa. Kyvyistä ei jää kiinni.

Häntä voisi hyvin verrata nuoreen Lukas Hradeckyyn. Molemmat ovat ulottuvia ja rohkeita maalivahteja, joiden pää pysyy kylmänä tiukoissakin paikoissa. Molemmat lähtivät nuorena rohkeasti ulkomaille. Vertailu on kivikova, muttei perusteeton.
Näiden miesten varaan Huuhkajat perustaa pelinsä 2030-luvulla.
Näkökulma: Lauri Hollo

























