Marjatta Kajosmaa on Suomen historian menestyneimpiä naishiihtäjiä, vaikka ei arvokisakultaa voittanutkaan. Kajosmaan urakehitys oli varsin uskomaton, eikä nykyään varmaankaan olisi edes mahdollinen.
Vehkalahdelta kotoisin ollut vuonna 1938 syntynyt Marjatta Sakki oli 1950-luvulla lupaava juniorihiihtäjä. Työ Onni Vilkkaan linja-autojen rahastajana, myöhemmin työn virallinen termi muuttui autoemännäksi, vei kuitenkin harjoittelumahdollisuuksia. Ja hiihto sai jäädä, kun hän perusti perheen ja synnytti 1960 kaksoset.
Avioliitosta sukunimen Kajosmaa saanut Marjatta päätti kuitenkin palata kilpailuihin kokeilumielessä, kun vapaa-aikaa harjoitteluun tuli vähän enemmän pikavuorojen autoemännän työn myötä. Hän nousikin nopeasti kotimaiseen kärkeen ja pääsi mukaan Grenoblen olympiakisoihin. Hän saavutti siellä viidennet tilat 5 ja 10 kilometrin hiihdoissa ollen paras suomalainen.
Ensimmäisen arvokisamitalinsa Marjatta Kajosmaa saavutti Tatran MM-kisoissa 1970 oltuaan hopealla 10 kilometrillä ja pronssilla 5 kilometrillä. Sapporon 1972 olympialaisiin Kajosmaa lähti kultamitaliodotusten tuomat paineet niskassaan.
Sapporon kisoista tehdyssä dokumenttielokuvassa Kajosmaata haastatellaan lentokentällä. Hän kertoo odotuksistaan suomen kielellä.
Sapporossa Neuvostoliiton Galina Kulakova, jolle reilut parikymmentä vuotta myöhemmin ilkeiltiin Kummeli-ohjelmassa, voitti molemmat henkilökohtaiset matkat sekä Neuvostoliiton joukkueessa myös viestin.
Kajosmaa oli Sapporossa 5 kilometrillä hopealla ja 10 kilometrillä pronssilla. Hän saavutti myös viestissä olympiahopeaa Helena Takalon ja Hilkka Kuntolan (myöhemmin Riihivuori) kanssa.
Kajosmaa pelasti Suomen hiihtomaineen. Mutta Suomessa mieshiihtäjät jäivät Sapporossa mitaleitta, mikä oli kotimaassa järkyttävä pettymys. Kajosmaan mitalien kehumisen sijasta huomio keskittyi Suomessa mieshiihtäjien haukkumiseen.
Ja kaiken lisäksi Suomi jäi Sapporossa ensi kertaa talviolympiakisoissa ilman kultamitalia. Se oli suoranainen skandaali.
Mutta Kajosmaa oli olympiamenestystensä myötä suosittu julkkis. Hän oli muutamien vuosien ajan Suomen naisten hiihdon ykkösnimi ja häntä ihailtiin myös tyylikkään pukeutumisensa takia.
Kajosmaa jatkoi uraansa vuoteen 1978 saakka. Falunin 1974 MM-kisat menivät piloille, koska Suomessa ei älytty, että lasikuitusukset syrjäyttäisivät puusukset. Mutta Innsbruckin olympiakisoissa suomalaisetkin hiihtivät lasikuitusuksilla.
Kajosmaa saavutti Innsbruckissa neljännen olympiamitalinsa. Hän oli viestissä Takalon, Riihivuoren ja Liisa Suihkosen kanssa hopealla.
Kajosmaan ura oli erikoinen kahdestakin syystä. Hän nousi huipulle kolmekymppisenä pidettyään lähes vuosikymmenen tauon kilpahiihdosta. Eikä hänellä koskaan ollut henkilökohtaista valmentajaa.
Kajosmaa sai paljon vinkkejä 1950-luvun hiihtotähdeltä Siiri ”Äitee” Rantaselta. Kajosmaalla ja Rantasella oli paljonkin yhteistä. Molemmat nousivat huipulle vanhemmalla iällä perheen perustettuaan.
Nykypäivänä tuskin kukaan nousee hiihdossa huipulle pidettyään kymmenen vuoden tauon. Laji on muuttunut niin paljon.
