Jääkiekon olympiaturnaus oli Innsbruckissa 1976 kriisissä. Leijonille suorastaan tarjottiin historiallista ensimmäistä olympiamitalia, mutta sitä ei lopulta suotu tuomarivirheen sekä turnauksen päättyessä löydetyn erikoisen sääntöpykälän takia.
Kanada boikotoi olympialaisia ja MM-kisoja 1970-76, koska ei saanut tuoda turnauksiin ammattilaispelaajiaan. Peruste boikotille oli vahva. Olivathan Neuvostoliiton ja Tshekkoslovakian pelaajat tosiasiassa täysammattilaisia, vaikka heille siviiliammatit esimerkiksi armeijasta annettiinkin.
Innsbruckin olympiakisoissa Kanadan boikottiin liittyi Ruotsi. Se oli menettänyt maajoukkueensa huippupelaajia Pohjois-Amerikkaan. Muutaman pelaajan NHL:ään, mutta enemmän silloiseen NHL:n kilpailijaksi perustettuun WHA-liigaan.
Suomelle avautui Innsbruckissa siis aivan loistava mitalisauma. Leijonien arvokisamitali oli jopa todennäköinen.
– Kyllähän me siihen mitaliin silloin vahvasti uskottiin. Lähdettiin olympialaisiin sillä asenteella, että olisi pettymys, jos mitalia ei tulisi, muisteli Leijonien nuori tähti Matti Hagman jutun kirjoittajan haastattelussa 1999.
Turnauksessa oli mukana 12 joukkuetta. Ensin pelattiin karsintakierros, jossa ratkottiin paikat ylempään ja alempaan loppusarjaan kerrasta poikki menetelmällä. Suomi voitti Japanin 11-2.
Loppusarjan Leijonat aloitti lupaavasti, mutta Tshekkoslovakia oli kuitenkin parempi 2-1. Sitten tuli loppusarjan avausvoitto. Leijonat kukisti Länsi-Saksan 5-3.
Mitali oli mahdollista varmistaa käytännössä jo seuraavassa ottelussa. Vastassa oli Yhdysvallat.
Amerikkalaiset voittivat suomalaiset 5-4. Se oli melkoinen oikeusmurha, sillä Leijonilta hylättiin selvä maali. Hannu Kapasen maali oli sääntöjen mukainen, mutta neuvostoliittolaistuomari hylkäsi sen potkumaalina, vaikka kiekko ohjautui maaliin Kapasen vartalosta.
Tappio kismitti, mutta mitali oli silti vielä mahdollinen. Neuvostoliitto voitti suomalaiset 7-2, mutta viimeisessä ottelussaan Leijonat murskasi Puolan 7-1 ja kaikki riippui Länsi-Saksan ja Yhdysvaltojen ottelun tuloksesta.
Turnaus päättyi Länsi-Saksan 4-1 -voittoon Yhdysvalloista. Suomalaiset luulivat voittaneensa pronssia.
Suomi, Länsi-Saksa ja Yhdysvallat olivat kaikki tasapisteissä. Suomella oli joukkueista paras maaliero turnauksessa, mutta olympialaisissa direktoraatti löysikin sääntökirjasta kohdan, jossa määriteltiin, että useamman joukkueen ollessa tasapisteissä paremmuus ratkaistaisiin keskinäisten otteluiden maalisuhteella.
Saksalaisilla maalisuhde 1,166 tehtyä maalia yhtä päästettyä kohden, suomalaisilla 1,125 ja yhdysvaltalaisilla 0,750. Länsi-Saksa sai pronssia, Suomi oli neljäs ja Yhdysvallat viides.
Turnaus päättyi melkoiseen farssiin. Kukaan ei ollut tietoinen turnauksen aikana moisesta maalisuhdesäännöstä. MM-kisoissahan paremmuus ratkaistiin tasapisteissä maalierolla.
Suomalaiset olivat raivoissaan.
– Kyllä se tuntui oikeusmurhalta. Mullahan ei ole yhtään mitalia arvokisoista. Olisin sen mitalin mielestäni niistä kisoista ansainnut, summasi Hagman 23 vuotta myöhemmin.
Kaukalon Leijonat-kirjan mukaan Suomen pelaajat käyttäytyivät kisakylässä epäasiallisesti turnauksen jälkeen. On ymmärrettävää, että turhautumista oli ilmassa.
Olympiakultaa voitti Neuvostoliitto jo neljännen kerran peräkkäin. Se ei hävinnyt turnauksessa yhtään ottelua. Neuvostoliitolle 3-4 hävinnyt Tshekkoslovakia sijoittui yhden pelaajansa dopingkärystä huolimatta hopealle.
Länsi-Saksan pronssijoukkueessa pelasi muuan Erich Kühnhackl. Hän aiheutti suomalaisille monta pettymystä kaukalossa, mutta Innsbruckissa Kühnhackl nousi joukkuekavereineen pronssille tuomarivirheen sekä erikoisen sääntöpykälän takia.
Matti Hagman siirtyi syksyllä 1976 NHL:n Boston Bruinsiin ja oli ensimmäinen Suomessa kiekko-oppinsa saanut suomalainen NHL-pelaaja. Ammattilaiset päästettiin olympialaisiin ensi kertaa Calgaryssa 1988, ja Hagman oli silloin ehdolla joukkueeseen, mutta päävalmentaja Pentti Matikainen, jonka komennossa Hagman tuolloin pelasi myös HIFK:ssa, ei Hagmania huolinut mukaan.
– En valinnut häntä, koska hän oli Hakki, kommentoi Matikainen Hagmanin elämäkertakirjassa.
Hagman kuoli 2016 vain 61-vuotiaana. Hän kärsi viimeisinä vuosinaan epäterveellisistä elämäntavoista seuranneista terveysongelmista.
