Yhdysvalloissa muistellaan yhä Lake Placidin 1980 olympiakisojen jääkiekkokultaa, jossa amerikkalaisten yliopistojoukkue kaatoi Neuvostoliiton puna-armeijan ammattilaiset. Harvempi muistaa, että Suomi seisoi yhdysvaltalaisten kultahaaveiden tiellä.
Lake Placidissa kaikki parhaat kiekkomaat olivat taas mukana, kun Kanadakin suostui pelaamaan amatöörijoukkueellaan ja Ruotsi teki paluun olympiakiekkoon jätettyään Innsbruckin 1976 turnauksen väliin protestoituaan Kanadan kanssa amatöörisääntöjä. Lake Placidissa viralliset ammattilaiset eivät edelleenkään saaneet pelata, mutta tositoimissa nähtiin useita tulevia NHL:n huippupelaajia.
Yksi heistä oli Suomen joukkueen Jari Kurri.
– Olihan se kova juttu päästä siihen turnaukseen. Olin nuori kundi, eikä hirveästi A-maajoukkuetason pelejä ollut alla. Meillä oli niin sanottu junnuketju, joka lähti sinne. Kallu (päävalmentaja Kalevi Numminen) rohkeasti valitsi meidät mukaan. Mun lisäkseni Timo Suden ja Jarmo Mäkitalon, muisteli Kurri Lake Placidin kokemustaan 2013 jutun kirjoittajalle.
Kurri pelasi tuolloin vielä Jokereissa. Olympialaisissa Juha Mieto oli häntä suurempi tähti.
– Ei hirveästi peliminuutteja tullut, mutta kyllä sen turnauksen aikana pelaajana kasvoi. Ja olihan se kova juttu asua olympiakylässä, istua Mietaan (Juha Mieto) kanssa samassa huoneessa pikkupoikana. Onhan ne sellaisia muistoja, jotka toimii aina. Huima juttu kaikin puolin, Kurri muisteli.
Leijonien turnaus alkoi Lake Placidissa surkeasti. Puola voitti Suomen 5-4.
Japanin Leijonat sentään kaatoi seuraavassa ottelussa. Suomi voitti Kaukoidän miehet 6-3.
Seuraavassa ottelussa vastaan tuli Kanada, jonka tähtipelaaja oli huippulupaava Glenn Anderson. Hänen kanssaan Kurri tulisi voittamaan viisi Stanley Cupia Edmonton Oilersissa, mutta sitä Kurri ei helmikuussa 1980 osannut Lake Placidissa varmaankaan aavistaa.
Suomi käytti paikkansa tehokkaasti hyväkseen ja voitti 4-3. Se oli Leijonien toinen perättäinen voitto Kanadasta olympiakisoissa. Tie mitalipeleihin oli Suomelle sittenkin auki.
Ja alkusarjan neljännellä kierroksella Hollanti auttoi Leijonia voittamalla Puolan 5-3. Suomi kohtasi Neuvostoliiton, jota vastaan johti kuusi minuuttia ennen loppua 2-1, mutta hävisi ottelun 4-2.
Mitalipeleihin päästäkseen Leijonien oli voitettava Hollanti. Siinä onnistuttiin maalein 10-3. Kurri teki kaksi ylivoimamaalia.
Toisesta alkulohkosta mitalipeleihin etenivät Ruotsi ja Yhdysvallat. Kisojen vahva mitalisuosikki Tshekkoslovakia ja Kanada eivät yltäneet neljän joukkueen.
22. helmikuuta 1980 pelattiin kenties maailman kuuluisin jääkiekko-ottelu. Yhdysvallat voitti siinä Neuvostoliiton maalein 4-3.
Ottelua kutsutaan nimellä ”Miracle on the Ice” eli ”ihme jäällä”. Neuvostoliitto koki käsittämättömän tappion.
– Ajattelin ensin syöttää, mutta yhtäkkiä tuli tunne, että pitäisi laukoa. Meni sisään, muisteli Yhdysvaltain hyökkääjä Mike Eruzione Golden Ice -kirjassa voittomaaliaan.
Suomi pelasi samana päivänä Ruotsia vastaan. Ottelu päättyi tasan 3-3. Tuleva New York Rangersin NHL-kiekkoilija ja Tapparan toimitusjohtaja Mikko Leinonen teki kaksi maalia.
Suomi menetti tasapelillä mahdollisuutensa olympiakultaan, mutta voitolla kisojen päätöspäivänä Yhdysvalloista olisi mahdollista nousta hopealle.
Koko Yhdysvallat jännitti sunnuntai-aamuna 24. helmikuuta 1980 jääkiekko-ottelua Suomea vastaan. Peli alkoi itärannikon aikavyöhykkeellä kello 11.
Suomi johti ottelua Jukka Porvarin ja Mikko Leinosen maaleilla kahden erän jälkeen 2-1. Jorma Valtonen nappasi Leijonien maalilla haamupelastuksia.
– Valtonen oli uskomaton. Ajattelin, että hän pelaa elämänsä pelin ja pilaa päivämme, muistelee Neuvostoliittoa vastaan voittomaalin tehnyt Eruzione Golden Ice -kirjassa.
Yhdysvallat uhkasi menettää olympiakullan. Joukkueen päävalmentaja Herbert Brooks antoi pelaajilleen toisella erätauolla ytimekkään viestin.
– Jos häviätte noille suomalaisille, muistatte sen v***u hautaan saakka, Brooksin kerrotaan sanoneen.
Viesti meni perille. Phil Verchota, Rob McClanahan ja Mark Johnson tekivät maalit, joilla Yhdysvallat nousi tappioasemasta 4-2 -voittoon.
Yhdysvallat koki melkoisen kultahuuman. Mukana oli kylmän sodan myötä valtavia poliittisia ulottuvuuksia. On jopa lohkaistu, että Lake Placidin ihmeestä alkoi Neuvostoliiton romahdus, joka toteutuikin vajaat 12 vuotta myöhemmin.
Lake Placidin Suomi-ottelu on yhä Yhdysvaltojen historian suurimman tv-yleisön kerännyt jääkiekko-ottelu. Peliä katsoi tv:stä reilut 30 miljoonaa amerikkalaista.
Edes 2002 ja 2010 olympiafinaalit Kanadaa vastaan, jotka Yhdysvaltojen NHL-pelaajat hävisivät, eivät yltäneet vastaaviin katsojalukuihin. Viime helmikuussa Kanadan ja Yhdysvaltain välinen 4 Nations Face-Off -turnauksen loppuottelu keräsi Yhdysvalloissa tv:n tai netin ääreen noin 15 miljoonaa katsojaa.
Neuvostoliitto jäi hopealle, joka oli häpeä. Ruotsi sai pronssia ja Suomi jäi neljänneksi.
Leijonien ensimmäinen arvokisamitali antoi yhä odottaa itseään.
– USA:ta vastaan meillä oli kaikki mahdollisuudet. Hävittiin se muistaakseni 2-4. Pääsin siinä ampumaan tolppaan ihan loppupuolella, muistelee Jari Kurri.
Seuraavana kesänä Kurri teki NHL-sopimuksen. Hän teki NHL-päätöksensä Helsingissä Haagan paloasemalla, jossa Matti Hagman oli töissä. Hagman suostui Kurrin pyyntöön, että lähtisi Oilersiin Kurrin seuraksi tukemaan samalla nuorta suomalaista uudessa ympäristössä.
Oilers halusi myös Hagmanin, mutta Hagman harkitsi jatkoa HIFK:ssa. Tuohon aikaan NHL:ssä ei tienattu miljoonia.
Kurrin NHL-ura kesti lopulta 18 vuotta. Hän pelasi toisen kerran olympialaisissa Naganossa 1998, jolloin NHL-pelaajat olivat ensi kertaa viiden renkaan kisoissa mukana. Leijonat voitti Naganossa pronssia.
