Suomalaisen hiihdon merkittävimmistä legendoista puhuttaessa tulee mieleen väistämättä Marja-Liisa Kirvesnimi, omaa sukuaan Hämäläinen. Hän on Suomen urheiluhistorian menestynein naishiihtäjä.
Marja-Liisa Hämäläinen innostui kilpahiihdosta katsottuaan kotonaan Simpeleellä Innsbruckin 1964 olympiakisoja. Hänellä oli luontaista lahjakkuutta ja hän nousikin nopeasti kotimaiseen kärkeen.
Marja-Liisa oli 1970-luvulla suurlupaus, mutta ei heti lunastanut odotuksia. Kaksissa ensimmäisissä olympialaisissaan hän ei menestynyt,
– Ne ensimmäiset olympiakisat, Innsbruck (1976) ja Lake Placid (1980), ne olivat kyllä oikeasti opettelua. Lake Placid jo sen takia, että isäni kuoli äkillisesti heinäkuussa. Itse olin silloin vielä koulussa sairaanhoito-oppilaitoksessa. Siinä oli vähän liian paljon henkisiä uusia asioita, hän muisteli 2017 jutun kirjoittajan haastattelussa.
Suomessa hiihto meni monilla tunteisiin. Sosiaalista mediaa ei 1970-luvulla ollut, mutta Lahden MM-kisojen aikaan joku näki niin paljon vaivaa, että lähetti Marja-Liisalle postikortin, johon oli kirjoittanut: ”Lehmille on omat kilpailut maatalousnäyttelyssä”.
Tämä kortti tuli Marja-Liisalle siis sen jälkeen, kun hän oli hiihtänyt viestissä MM-kultaa Lahdessa 1978 Taina Impiön, Hilkka Riihivuoren ja Helena Takalon kanssa. Marja-Liisan suoritus toisella osuudella ei ehkä onnistunut, mutta kultaa Suomi voitti silti.
Kaudella 1982-83 Marja-Liisa voitti jo maailmancupin kisoja. Ja Sarajevon olympiakisoissa 1984 hän voitti kultaa kaikilla kolmella henkilökohtaisella matkalla ja sen lisäksi saavutti viestipronssia.
– Ratkaiseva tekijä varmaan oli, että ennen Sarajevoa tiesin, että minulla on ammatti. Mie en ollut silloin enää pelkkä hiihtäjä. Se toi henkistä varmuutta itelle, Marja-Liisa muisteli.
Kunnon ajoitus meni Marja-Liisalla Sarajevossa nappiin.
– Olympiakisat on pikkuisen erilaiset kuin MM-kisat. Kaikki ne ulkoiset asiat. Se oli vuosien työ ja olin silloin terveenä. Sitä terveyttä ei voi periaatteessa ostaa. Pitää pyrkiä tekemään kaikki asiat viimeisen päälle hyvin. Olihan se oikeasti lottovoitto, että just sille kisahetkelle sai sen kuntonsa ajoitettua parhaiten, Marja-Liisa kommentoi.
Sarajevossa Marja-Liisa oli hurjassa vedossa. Neuvostoliiton pelätty Raisa Smetanina sai taipua Simpeleen tähdelle.
– Kymppi oli eka matka. Totta kai siinä oli paineita, koska olin voittanut edellisen maailmancupin. Kun tulin kympillä maaliin, en mie tiennyt, että voitan kultaa, koska Smetanina oli miun kanssa aika samoissa. Tiesin vain, että nyt se henkilökohtainen mitali tulee.
– Ei sitä voi ymmärtää tai kuvitella, miltä se korkeimmalle pallille nouseminen tuntuu. Tuntui kuin olisi noussut liukkaan jäävuoren päälle. Yksin kun siellä seisot, se on hieno hetki, mutta myös tunteisiin vetoava hetki, hän lisäsi.
Jatkoa seurasi.
– Kyllä myös vitosen olympiakulta tuntui tosi hyvältä. Piti ajatella, että ruletti pitää hoitaa loppuun saakka niin hyvin kuin pystyy. Viimeinen matka, 20 kilometriä, kaikki olosuhteet ja huollotkin onnistui. Viimeinen kymmenen kilometriä oli kyllä unelmasuoritus. Ensimmäinen kymppi oli vaikeampi.
Kotiin palattuaan Marja-Liisa joutui melkoisen pyörityksen keskelle. Hänen kotikonnuillaan oli valloillaan myös kirkollinen skandaali. Väitettiin, että Rautjärven kirkkoherra olisi saarnansa yhteydessä kuunnellut radioselostusta Marja-Liisan hiihdosta korvanapin kautta.
Kyse oli ilmeisesti valeuutisesta. A-Studiossa selvitettiin, että kisaa kuunteli Rautjärven kirkon suntio, joka tuli kertomaan ilouutista kirkkoherralle.
Seurakuntalaisille kerrottiin Marja-Liigan kultamitalista kesken saarnaa. Jumalaa kiitettiin.
Paluujuhlien aikana Marja-Liisaa väsytti.
– Kisojen jälkeen tuli väsymys, kun kisaruletti oli niin kova ja kaikki valmistautuminen siihen. Kotona ei ollut oikein juhlamieltä. Kun oli ilojuhlat, tuntui, että ite on ihan puhki. Kilpailukausi vielä jatkui. Oikein hyväkin menestys on joskus aika rankkaa, hän muisteli.
Sarajevon jälkeen Marja-Liisan nimi vaihtui avioliiton myötä Kirvesniemeksi. Hän osallistui Marja-Liisa Kirvesniemenä olympialaisiin kolmesti ja voitti kolme mitalia.
Calgaryssa 1988 Marja-Liisa saavutti viestipronssia. Ne kisat hänellä epäonnistuivat, kuten myös Albertvillen 1992 olympialaiset. 1989 hän voitti Lahden MM-kisoissa kuitenkin kaksi kultamitalia.
Viimeisissä olympialaisissaan Lillehammerissa 1994 Marja-Liisa voitti pronssia 5 ja 30 kilometrin kisoissa.
– Se on jäänyt mieleen, että mokasin vitosen kilpailun. Tein ite täysin typerän suksivalinnan. Edellisenä päivänä oli tunne, että kerran vielä, kerran vielä. Se on nyt sama, onko toinen vai kolmas. Typerää kuitenkin, Marja-Liisa harmitteli Lillehammerin kisaa, jossa kultaa olisi ollut voitettavissa.
Viimeinen olympiamitali oli Marja-Liisalta taisteluvoitto.
– Kolmekymppiä pertsalla, minulla oli selvä kuva päässä, että tässä on miun viimeinen arvokisahiihto. Sain tulla kuitenkin tulla kahden henkilökohtaisen pronssimitalin kanssa kuudensista olympiakisoista.
Marja-Liisa on voittanut olympiakisoissa kolme kultaa ja neljä pronssia. MM-kisoista hänellä on kolme kultaa ja viisi hopeaa.
