Marjut Rolig on Suomen viimeisin naisten hiihdon olympiavoittaja. Hän saavutti olympiakullan 5 kilometrillä Ranskassa Albertvillen olympiakisoissa 1992.
Tuolloin vielä tyttönimellään Lukkarinen kilpaillut Rolig oli juuri ennen kultaolympialaisiaan täyttänyt 26 vuotta. Hän oli edellisellä kaudella ollut ensi kertaa mukana arvokisoissa Val di Fiemmen MM-kisoissa ja saavuttanut siellä 5 kilometrillä kuudenneksi.
Olympiakaudella 1991-92 kaikki meni Lukkarisella niin sanotusti putkeen.
– Kisat olivat tietysti minun urheilu-urani täyttymys. Ja koko vuosi oli oikeastaan todella kova vuosi. Olin hirveän varmassa kunnossa ja terveenä pysyin. Kaikki meni silloin ihan nappiin. Kruunu oli tietysti nämä Albertvillen kisat, mistä kultaa ja hopeeta tuli. Ne oli tietysti semmoinen kohokohta, Rolig muistelee Atleetin haastattelussa.
Albertvillen olympialaisten hiihtokisat, jotka Ranskan Alpeilla käytiin Les Saisiesin maastoissa, alkoivat 15 kilometrin kilpailulla. Siinä Lukkarinen voitti hopeaa. Hän hävisi kultamitalin vieneelle venäläiselle Ljubov Jegorovalle yhdeksän sekuntia.
Kultakisapäivänsä aamuna Lukkarinen tunsi olonsa erittäin hyväksi.
– Olin jo voittanut hopeeta ennen sitä voittokilpailua ja tiesin, että kaikki on tosi hyvin mun kohdallani. Aamulenkillä tunsin jo, että on äärettömän hyvä ja vetreä olo.
– Vitonen on hirveän tiukka matka. Oli tosi vaikea voitelukeli. Se ei ollut huollolle mikään helppo, mutta onneksi siinä onnistuttiin, hän lisää.
Tosin pienestä oli kiinni. Tshekin Katerina Neumannova ei heti huomannut Lukkarisen pyrkivän ohi ja siihen meni aikaa.
– Siinä vitosen lenkillä käytiin kerran stadionilla ja lähdettiin uudestaan mäkeen nousemaan. Sen muistan, että Katerina Neumannova lähti mua, olisiko ollut puoli minuuttia ennen. Silloin hän oli nouseva tähti. Oli nuori vielä hiihtäjänä. Huusin varmaan kaksi kertaa, että latua, ja se ei väistänyt. Sitten sauvalla reiteen nappasin sitä, että hei haloo, nyt väistä, ja sitten hän väisti, Rolig muistelee.
– Olin sitten tosi onnellinen, kun lopputulos selvisi, vaikka se oli vain vähän yli sekunnin se voittomarginaali. Ei mennyt siihen (Neumannova ei heti väistänyt). Tiukka kilpailu oli, kuten voi olettaa, että vitosella on, hän lisää.
Olympiavoittajat muistelevat palkintoseremoniahetken olevan niin upea tunne, että sitä on vaikea sanoin kuvailla.
– Kyllä se tuntui tosi hienolta. Kun on ollut kerran siellä, eikä ole ennen ollut korkeimmalla pallilla, niin se on ihan huikea se fiilis. Mun mielestäni se olympiafanfaari on niin upea. Sitä soitetaan, kun marssitaan sinne palkintopallille. Paljon Suomen lippuja liehuu. Ja kun omia tukijoita ja omia ihmisiä oli, niin olihan se ihan uskomaton fiilis, Rolig muistelee urheilu-uransa tähtihetkeä.
Vuonna 1993 Falunissa Rolig saavutti uransa ainoan MM-mitalinsa. Hän oli 15 kilometrillä pronssilla. jatkui.
Seuraavat talviolympiakisat järjestettiin poikkeuksellisesti jo 1994 Norjan Lillehammerissa vain kaksi vuotta edellisten kisojen jälkeen. Kansainvälinen Olympiakomitea halusi siirtää talvi- ja kesäolympialaiset eri vuosille.
Roligilla Lillehammerin kisat eivät onnistuneet.
– Lillehammer oli urani päätavoite. Albertville tuli vähän turhan aikaisin, mikä ei ollut yhtään huono asia.
– Mulla oli vähän ongelmia siinä. Ennen SM-hiihtoja olin vähän sairaana. Sain jopa korvatulehduksen, jota mulla ei ikinä ennen ollut tullut, eikä sen jälkeenkään. Siinä oli vähän sellaisia hidastavia tekijöitä. Eikä se muutenkaan ollut ihan hyvä vuosi sen Lillehammerin vuosi verrattuna aikaisempiin vuosiin, hän lisää.
Rolig korostaa, ettei valmistautuminen epäonnistunut. Sairastelu kauden aikana pilasi olympiaprojektin.
– Periaatteessa samaan tyyliin kuitenkin valmistauduttiin niihin kisoihin. Mutta eipä huipulla hirveästi tarvitse olla niitä hidasteita, kun vaikuttaa siihen lopputulokseen.
Lillehammerissa Roligin paras tulos oli kahdeksas tila 30 kilometrin kilpailusta. Olympiatalven jälkeen hän lopetti uransa.
Rolig korostaa, ettei päätös johtunut Lillehammerin tuloksista.
–Lillehammer oli pitkän tähtäimen tavoite. Isähän minua valmensi ja isän kanssa tehty suunnitelma. Olin nuorena ajatellut, etten vanhaksi tule koskaan hiihtämään. Albertvillen menestys osin vaikutti varmasti siihen, että teki mieli siirtyä sen niin sanotun normaalin elämän pariin.
Rolig sai pian myös perheenlisäystä.
– Tietysti naisilla toi kello tikittää jonkin verran, että pitää tehdä sitten valintoja. Ja itselleni syntyi tyttäret sitten aika nopeasti. Olen ollut ihan tyytyväinen siihen valintaan.
