Suomi ei voittanut Lillehammerin 1994 talviolympiakisoissa yhtään kultamitalia. Ei siitäkään huolimatta, vaikka jääkiekossa Suomi oli monien mielestä paras joukkue, ja hävisikin koko turnauksessa vain yhden erän.
Muistoihin on jäänyt, miten loistavasti Suomi pelasi Lillehammerissa muissa turnauksen 23 erässään. Suomi oli suorastaan ylivoimainen.
Tarina sai alkunsa vuoden 1993 toukokuussa saksalaisessa yökerhossa. Jääkiekkopomo Kalervo Kummola halusi antaa Leijonien päävalmentajalle Pentti Matikaiselle potkut MM-kisojen epäonnistumisen jälkeen. Yökerhossa Kale tapasi Ruotsin maajoukkueessa valmentajana menestyneen Curt Lindströmin, joka vastasi kosintaan myöntävästi.
– Kummola kysyi, että tekisinkö töitä Suomen jääkiekon hyväksi? Kysyin, että missä tehtävässä? Hän sanoi, että Suomen päävalmentajana, mihin totesin, että teillähän on Pentti Matikainen. Kummola sanoi siihen, että tarvitsemme uuden valmentajan, Lindström taustoitti jutun kirjoittajalle haastattelussa 2017.
– Sitten palasin kotiini Ruotsiin. Kotimatkalla olin jo päättänyt suostua. Teimmekin sitten sopimuksen yhdeksi vuodeksi.
– Kummola oli yksi syy siihen, miksi suostuin. Hän oli minulle aina hyvä ja hän on minulle yhä tärkeä ystävä. Se oli tarina siitä, miten kaikki alkoi, Lindström jatkoi.
Lindström sai Lillehammeriin kovan joukkueen, vaikka NHL-pelaajat eivät turnaukseen päässeet. Leijonien ryhmässä oli entisiä NHL-kiekkoilijoita, kuten Mikko Mäkelä, Raimo Helminen, Janne Ojanen, Hannu Virta ja Jarmo Myllys.
Lisäksi Lindström rakensi nuoren superketjun, Ville Peltonen, Saku Koivu, Jere Lehtinen. Se kolmikko, Tupu-Hupu-Lupu -ketju rokkasi turnauksessa ja kovaa.
Alkusarjassa Suomi voitti kaikki viisi otteluaan maalierolla 25-4. Tshekin Suomi voitti 3-1, Venäjän 5-0, Norjan 4-0, Itävallan 6-2 ja Saksan 7-1.
Välieräottelussa Suomi kohtasi Yhdysvallat. Amerikkalaiset murskattiin maalein 6-1.
Ennen välieriä Suomea pidettiin jopa ylivoimaisena kultasuosikkina. Välierissä vastaan tuli Kanada, ja tilanne oli sikäli hämmentävä, että ensi kertaa jääkiekon historiassa Suomi oli Kanadaa vastaan arvoturnausottelussa suosikki.
Toki Kanadan joukkue oli paperilla ihan tasokas. Siinä pelasivat muun muassa Teemu Selänteen tuleva NHL-tutkapari Paul Kariya sekä tshekkiloikkari Petr Nedved.
Suomi johti ottelua 2-0. Toisen erän lopulla Kanada tasoitti 2-2:een ja siirtyi kolmannessa erässä 5-2 -johtoon. Jere Lehtisen viimeisen minuutin kavennusmaali jäi lohdutusmaaliksi.
Lindström katsoi tuomaritoiminnan auttaneen Kanadaa.
– En sano koskaan mitään typerää erotuomareista, mutta siinä ottelussa Kanadaa vastaan oli yhdysvaltalainen tuomari. Hänen nimensä oli Rob Hearn. Hän halusi päästä tuomaroimaan NHL:ään, Lindström toteaa.
– Olen katsonut sen pelin seitsemän kertaa. Johdimme ottelua 2-0 ja meillä oli paikkoja tehdä lisääkin maaleja, mutta sitten Esa Keskinen sai jäähyn, vaikka ei tehnyt mitään. Kanada kavensi 1-2:een. Sitten meille tuli pieniä virheitä ja Kanada sai henkeä kavennusmaalistaan. Ehkä olimme, minä itse mukaan lukien, hieman jähmettyneitä siinä erässä Kanadan saatua hengen päälle ja olimme turnauksessa uudessa tilanteessa, Lindström jatkoi.
Jere Lehtisellä ei ole muistikuvaa epäreilusta tuomarityöskentelystä.
– En muista siitä mitään. En varmaan muutenkaan muista tuomarityöskentelyistä. Kyllähän sitä pelataan. Pelissä sitten tulee, mitä tulee, ja se hyväksytään se tulos. Tietenkin se harmittaa, Lehtinen toteaa Atleetille.
Suomen joukkueen hyökkääjä Tero Lehterä korostaa Lillehammerin välieräottelun olleen hänen pitkän kiekkouransa suurin pettymys.
– Ihan ylivoimaisesti ykkönen. Ja mä olin vielä 13. hyökkääjä ja jouduin katsomaan sitä penkin päästä. Sä voit kuvitella. Urheilijassa kuitenkin on yleensä vahvoja, mutta on narsistisia piirteitä sitä varten, että siellä pitää selvitä. Nuori, 21-vuotias jullikka ajattelee, että jos mä olisin päässyt. Se oli aika karvasta kalkkia, Lehterä muistelee Atleetille.
Myös Lindströmille pettymys oli tietysti järkyttävä. Mutta yksi ottelu oli vielä pelaamatta. Heti seuraavana päivänä Leijonilla oli edessään pronssiottelu Venäjää vastaan.
Lindström kutsui kaksi pronssimitalia Lillehammerin kisoissa voittaneen hiihtäjälegenda Marja-Liisa Kirvesniemen psyykkaamaan Leijonia.
– Tapasin Marja-Liisan aamupalalla ja kysyin, että voisiko hän tulla joukkuepalaveriimme. Olin jo sanonut joukkueelle, että se joukkue, joka toipuu välieräpettymyksestä nopeammin, voittaa pronssiottelun. Marja-Liisa itse oli ensin pettynyt pronssimitaliinsa viiden kilometrin hiihdossa hävittyään kultamitalin vain muutamalla sekunnilla, mutta toipui pettymyksestä. Hän ilmoitti joukkueelle, että on nyt tyytyväinen pronssimitaliin, joka on parempi kuin neljäs tila. Pelaajat katsoivat Marja-Liisan pronssimitalia ja saivat henkeä päälle. Voitimmekin Venäjän 4-0, Curre muisteli.
Marja-Liisa muisteli itse tapahtumia 2017 seuraavasti:
– Muistan, että sanoin Leijonille, että pronssi on kyllä niin hieno ja arvokas taistella. Sanoin heille hurtilla huumorilla, että vitosen kilpailua ei voiteta kilpailua edeltävänä päivänä, kuten itselleni kävi.
– Peliä en katsellut paikan päällä, vaan telkkarista. Ilmeisesti sanoin jotain oikeaa, joka pysäytti pelaajat. Ei se neljäs tila ole yhtään mitään, vaikka hyvä sijoitus toki onkin, vaan pronssi on aina mitali, Marja-Liisa jatkoi.
Lehterä korostaa Leijonien osoittaneen henkistä vahvuutta noustuaan järkyttävästä pettymyksestä 24 tunnissa.
– Se täytyy sanoa, että onneksi me tehtiin ryhtiliike ja pelattiin upea pronssiottelu. Voitettiin se aivan suvereenisti ja saatiin pronssimitalit muistoksi.
Marja-Liisan psyykkauksesta oli Lehterän mukaan paljon apua.
– Kyllä hän kertoi kokemuksesta, että on selvä ero, lähteekö kisoista neljäntenä vai mitalilla. Se on kuitenkin konkreettinen muisto. Ja pitää muistaa, että meidän lajin tapauksessa turnaus on kuitenkin päättynyt voittoon.
Lillehammerin jääkiekkopronssia voi pitää hävittynäkin pronssimitalina. Mutta Jere Lehtinen korostaa Atleetin haastattelussa, että pronssikin oli todella kova saavutus olympialaisista. Olihan jääkiekon olympiamitali vasta Suomen historian toinen.
– Olihan se huippujengi. Miettii, että kuitenkin hävittiin vain yksi erä koko turnauksessa. Pronssi jäi kaulaan, mikä kuitenkin oli huikea tietenkin itselle. Ekat olympialaiset. Mikä kokemus, eikä niitä hetkiä kyllä unohda.
– Siitä mentiin vähän eteenpäin. Ja vuotta myöhemmin se joukkue voitti, Lehtinen lisää viitaten 1995 MM-kultaan.
Olympiakultaa voitti Ruotsi. Se kukisti voittolaukauskisassa Kanadan. Peter Forsberg yllätti rankkareissa Kanadan maalivahdin Corey Hirschin uskomattomalla kikallaan ja Ruotsin kulta ratkesi suomalaistaustaisen Tommy Salon torjuttua Paul Kariyan rankkariyrityksen.
Jäi arvoitukseksi, olisiko Ruotsi voittanut kultaa, jos olisi Kanadan sijasta kohdannut loppuottelussa Suomen.
– Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Suomi pelasi kaikkien aikojen parasta jääkiekkoaan Lillehammerissa. Pelasimme kahdeksan ottelua ja 24 erää. Hävisimme niistä eristä vain yhden Kanadaa vastaan. Siksi emme päässeet finaaliin. Luulen, että Suomella olisi ollut hyvä mahdollisuus olympiakultaan, jos olisimme päässeet finaaliin. Mutta Ruotsi voitti ja Kanada tuli toiseksi, Lindström muisteli.
– Joka tapauksessa Suomi pelasi fantastista jääkiekkoa Lillehammerissa. Ja se oli alku 1995 tapahtumille, Lindström jatkoi.
