Viime kauden EM- ja MM-hallien mestari Saga Vanninen ilmoitti tänään jäävänsä pois Puolan MM-halleista. Päätös ei ollut yllätys.
Tällä hallikaudella ei ole sujunut oikein mikään. Takana on nyt 11 yksittäistä kilpailua ilman tuloksia, jotka olisivat millään mittarilla kilpailukykyisiä. On turha lähteä Puolaan pahoittamaan mieltään tämän enempää, kun Vannisen kehonkieli oli Espoon SM-halleissakin perin tuskainen.
Birminghamin ulkoratojen EM-kilpailuihin on aikaa liki puoli vuotta, joten sen suhteen mitään ei ole vielä menetetty. Nyt on kuitenkin aika istua rauhassa alas ja pohtia taustajoukkojen kanssa äärimmäisen rehellisesti, miksi näin on päässyt käymään.
Vannisen omien sanojen mukaan mitään terveydellisiä ongelmia ei ole ollut, ei vain jostain syystä kulje. Se on aina urheilijalle ja valmentajalle se kaikkein karmein tilanne. Harjoiteltu on suunnitelman mukaan, mutta silti homma ei toimi. Voi toki olla, että myöhemmin taustalta vielä paljastuu jokin terveydellinen syy.
Erikoista tilanteessa on se, että kun Vanninen ja valmentaja Erki Nool aloittivat yhteistyön syksyllä 2024, ensimmäinen vuosi sujui kuin tanssi. Hämmästelin itsekin, miten nopeasti oikea sävellaji löytyi. Tuli kaksi arvokisakultaa ja komea seitsenottelun Suomen ennätys. Harvoin urheilija uuden valmentajan kanssa onnistuu heti noin hyvin.
Oleellinen kysymys on, mikä on nyt muuttunut. On vaikea kuvitella, että harjoittelua olisi muutettu jollakin radikaalilla tavalla, kun menestyskaava jo löydettiin. Moni ”alan mies” on arvellut, että Vanninen olisi harjoituksissa keskittynyt liikaa juoksemiseen. Viime vuonna panostus juoksuun oli kova ja Vannisen akilleen kantapää 800 metriä paranikin huimat viisi sekuntia. Ainakaan viime kaudella se ei silti syönyt räjähtävyyttä ja terävyyttä muista lajeista. SM-halleissa nuo ominaisuudet olivat kuitenkin täysin kateissa.
On mielenkiintoista kuulla, tuleeko yleensä asioista rehellisesti ja suorasti puhuva Erki Nool asian kanssa esille. Olisi hienoa kuulla hänen näkemyksensä siitä, miksi nyt ollaan tässä tilanteessa. Jos niin ei tapahdu, voimme vain arvailla.
Selvää kuitenkin on, että jos mitään terveydellistä selittävää tekijää ei taustalta löydy, on syytä tehdä tismalleen oikeat korjausliikkeet. Vaikka puolisen vuotta on pitkä aika, ei aikaa kovin paljon tuhlattavaksi ole. Homma olisi saatava jälleen jengoilleen mahdollisimman pian. Vannisen lahjakkuus ei ole tietenkään kadonnut yhtään mihinkään, mutta jossakin nyt mättää. Toivottavasti saamme tietää, missä.
Lauri Hollo
