Leijonien MM-kisajoukkueessa riittää pelaajia, jotka ovat voittaneet urallaan mestaruuksia. Mutta Atleetin haastattelemilla pelaajilla ei juurikaan ole muistoja ensimmäisestä mitalistaan.
Menestyneet jääkiekkoilijat ovat aloittaneet uransa hyvin pieninä. Kiekkokouluun on menty päiväkoti-iässä. Ja moni on pelannut ensimmäisen seurajoukkueottelunsa tai turnauksensa jo ennen kouluikää, joten ymmärrettävästi ensimmäiset pelimuistot eivät ole tarkkoja.
Chicago Blackhawksissa pelaava Stanley Cup-voittaja ja olympiamitalisti Teuvo Teräväinen ei muista tarkkaan ensimmäistä otteluaan.
– Tosi junnuna varmaan. Helsingin Kojooteissa aloitin silloin. Varmaan siellä joku pikkukentän peli, Teräväinen muistelee.
Ensimmäistä mitaliaan Teräväinen ei tarkkaan muista.
– Varmaan ihan pikkupoikana heti joku mitali saatiin. On niitä tallella. Vanhemmilla taitaa vanhalla palkintohyllyllä olla aika paljon kaikennäköistä, hän toteaa.
NHL:ssä Nashville Predatorsissa pelaava Leijonien maalivahti Justus Annunen aloitti uransa Laser HT:ssä. Hän ei kuitenkaan muista ensimmäistä otteluaan.
– En kyllä muista, mikä on ollut ensimmäinen. Laser HT:ssa joskus kauan aikaa sitten. Mutta en kyllä pysty muistamaan, mikä on ollut ensimmäinen.
Myös ensimmäisen turnausmitalin saavuttaminen on Annuselta unohtunut, mutta hänellä on hatara muistikuva, mistä se olisi saattanut tulla.
– En kyllä muista sitäkään. Nuorempana niitä sai joka turnauksesta. Ei tarvinnut edes voittaa. Olisiko ollut joku paikallisturnaus. Ainakin Rantalakeusturnaus järjestettiin silloin Oulunsalossa. En tiedä, olisiko ollut se, vai joku muu.
Annusen kaikki mitalit ovat tallessa.
– On ne siellä vanhempien luona omassa huoneessa. Taitavat olla kaikki siellä tallessa. Mutta en ole niitä vähään hetkeen katsellut, mitä kaikkea sieltä löytyy.
Boston Bruinsissa pelaava maalivahti Joonas Korpisalo muistaa pelanneensa ensimmäisen ottelunsa ulkona.
– Voisin varmaan sanoa, että Porin ulkojäillä aikoinaan. Silloin treenattiin vain ulkojäillä, niin siellä. Pikkukaukalossa painettiin pelaajana. Se on mun varhaisin pelimuisto, hän kertoo.
Annunen erikoistui maalivahdiksi vasta 12-vuotiaana. Korpisalo huomattavasti nuorempana.
– Mä olin kahdeksan. Aika nuorena silloin. Silloin laitettiin veskarin kamat päälle, ja jostain syystä mä jäin sinne tolppien väliin ja tässä sitä ollaan.
Monessa junnujoukkueessa maalivahtivuoro ei ole niin kovassa suosiossa. Miten Korpisalo päätyi niin nuorena maalivahdiksi?
– Vaikea sanoa. Joku aina kysyy tuota. Hienot kamat. Se on kivaa. Kyllä mä siitä nautin yhtä paljon kuin silloin kahdeksanvuotiaanakin. Joku siinä on.
Kenttäpelaajana Korpisalo ei ole aikuisiällä paljoa käynyt kokeilemassa.
– En enempää kuin luistelen oman poitsun kanssa välillä. Se on ainoa, mitä pelaajakamoilla painan.
Milanossa olympiapronssia voittamassa ollut Ottawa Senatorsin puolustaja Nikolas Matinpalo ei muista ensimmäistä otteluaan tarkkaan.
– Mä aloitin Espoon Palloseurassa EPS:ssä. En kyllä osaa sanoa, mikä peli oli, mutta sanotaan, että Jäähonkaa vastaan varmaan.
Ensimmäisestä turnausmitalistaan Matinpalolla ei ole tarkkaa muistikuvaa.
– Pistit pahan. En tiedä. Varmaan joskus kahdeksanvuotiaana.
Leijonissa olympiakultaa ja kaksi MM-kultaa voittanut hyökkääjä Sakari Manninen on kotoisin pienemmältä paikkakunnalta Haukiputaalta. Siellä hän aloitti pelaamisen useamman vuoden vanhempien lasten kanssa.
– En muista sitä ensimmäistä peliäni. Haukiputaalla se kuitenkin tuli. Muistan silloin kuin aloitin, niin silloin kaikki ikäluokat olivat ihan samassa. Pari isoveljeä pelasi. 87 ja 89 syntyneitä ja serkkupoika on 86 syntynyt. Sitten oltiin kaikki samassa. Olen syntynyt 92 ja haitari oli aika iso, kuuden vuoden gäppi. Pienenä ukkona silloin mentiin, toteaa Manninen.
– Muistan sen, ettei ollut semmoisia ikäluokkia. Kaikki olivat meillä vaan samassa. En muista mitään peleistä, hän lisää.
Isompien poikien kanssa pelaaminen oli ainakin kasvattavaa.
– Harrastajamäärät olivat sen verran pieniä, että lyötiin vain kaikki siihen ja pelattiin. Ainakin runtua sieltä sai varmaan, Manninen sanoo.
Manninen ei muista, milloin voitti ensimmäisen mitalinsa.
– En kyllä muista. Onhan niitä junnuturnauksia varmaan ollut vaikka minkä näköisiä. Ei ole kyllä muistoja niistä.
Mutta kaikki mitalit ovat hänellä tallessa.
– Totta kai on. Ne on palkintokaapissa kaikki.
Otto Palojärvi
