Vain kahdeksan maata on voittanut jalkapallon miesten maailmanmestaruuden. Niistä Italia ei ole mukana tämän kesän kisoissa karsiuduttuaan jo kolmesta peräkkäisestä MM-turnauksesta.
Italia voitti 2021 EM-kultaa, mutta toistuva töpeksintä MM-karsinnoissa on vahva kertomus alisuorittamisesta. Paineet ovat ilmeisesti liian kovat maan armottoman median heittäessä vettä kiukaalle.
Mutta Italian historia on loistelias. Se on voittanut peräti neljä maailmanmestaruutta.
Mussolinin propagandaa ruokittiin argentiinalaispelaajilla
Italia oli 1930-luvulla Euroopan paras jalkapallomaa. Se voitti maailmanmestaruuden 1934 ja 1938 sekä olympiakultaa Berliinin kisoissa 1936.
Jalkapallon MM-turnaus järjestettiin Euroopassa ensi kertaa 1934 Italian isännöityä silloin kisoja. Kyse ei ollut pelkästään jalkapallokisoista. Italian fasistidiktaattori Benito Mussolini pönkitti kisojen avulla valtaansa.
Italian pelaajat tervehtivät Mussolinia ottelun alkuseremonioissa fasistisesti. Katsojista monet noudattivat pelaajien antamaa esimerkkiä.
On väitetty, että Italian pelaajia olisi uhattu kuolemalla, jos nämä eivät olisi voittaneet 1934 maailmanmestaruutta. Näille väitteille ei ole löytynyt faktapohjaa.
Mutta Italia teki kaikkensa voittaakseen maailmanmestaruuden. Italian joukkueeseen värvättiin pelaajia Argentiinasta paluumuuttajastatuksella.
Luis Monti oli 1930 MM-kisoissa edustanut Argentiinaa ja voittanut MM-hopeaa. Raimundo Orsi oli taas voittanut Amsterdamin 1928 olympialaisissa Argentiinan paidassa hopeaa.
Vuoden 1934 MM-kisoissa Monti ja Orsi edustivat Italiaa. Heistä tehtiin rahalla Mussolinin miehiä ja Italian kansalaisuus heille myönnettiin automaattisesti paluumuuttajina.
Argentiinaan muutti aikoinaan muutama miljoona italialaista. Argentiinan väestöstä valtaosa on heidän jälkeläisiään.
Italia voitti 1934 MM-kultaa. Loppuottelussa se päihitti Tshekkoslovakian maalein 2-1 Angelo Schiavion tehtyä voittomaalin jatkoajalla.
Vuonna 1938 MM-kisat pelattiin Ranskassa. Italia selvisi jälleen voittajaksi kukistettuaan loppuottelussa Unkarin maalein 4-2. Gino Colaussi ja Silvio Piola tekivät finaalissa Italialle molemmat kaksi maalia.
Neljä pelaajaa oli mukana Italian 1930-luvun molemmissa MM-kultajoukkueissa. Giovanni Ferrari, Guido Masetti, Eraldo Monzeglio sekä Italian 1930-luvun merkittävin pelaajalegenda Giuseppe Meazza olivat jalkapallohistorian ensimmäisiä kaksinkertaisia maailmanmestareita.
Vihattu Paolo Rossi nousi kansallissankariksi
Toisen maailmansodan jälkeen Italia tuotti arvoturnauksissa vuosikymmenien ajan lähinnä pettymyksiä.
Erityisen suuri pettymys oli tappio 1966 MM-kisoissa Pohjois-Korealle, joka päätti Italian taipaleen alkulohkoon. Aikaisin kotiin palannutta Italian joukkuetta heitettiin Rooman lentoasemalla mädillä tomaateilla.
Vuonna 1968 Italia voitti EM-kultaa ja 1970 MM-hopeaa, mutta muuten menestykset jäivät ennen 1980-lukua vähin.
Siksi vuosi 1982 onkin Italian jalkapallohistoriassa myyttisessä maineessa. Silloin Espanjassa järjestetyissä kisoissa Italia viimein teki paluun maailmanmestariksi.
Pari vuotta ennen kisoja Italian Serie A:ssa paljastui vedonlyöntiskandaali. Sen seurauksena Italian maajoukkueen tähtipelaaja Paolo Rossi sai kolmen vuoden pelikiellon, joka myöhemmin lyhennettiin kahteen vuoteen.
Syyttömyyttään vannonut Rossi voitti 1982 Juventuksessa mestaruuden ja maajoukkueen päävalmentaja Enzo Bearzot valitsi hänet yllättäen MM-kisajoukkueeseen.
Italian media pillastui Rossin pääsystä MM-kisoihin. Median mielestä Rossi oli huonossa kunnossa ja moraalisesti hänen valintaansa pidettiin arveluttavana.
Italian peli ei alkulohkossa vakuuttanut. Se pelasi tasapelin Puolan, Perun ja Kamerunin kanssa päästen lohkostaan hikisesti jatkoon, kun sillä oli yksi tehty maali Kamerunia enemmän.
Rossi sai alkusarjapeleistä murskakritiikkiä. Samoin jatkosarjan avausottelusta Argentiinaa vastaan, vaikka Italia voitti 2-1. Maaleja ei siinäkään pelissä Rossilta tullut.
Kritiikki vaimeni 5. heinäkuuta 1982 Italian voittaessa Barcelonassa jalkapalloseura Espanyolin kotistadionilla Estadio Sarrialla kisojen suuren mestarisuosikin Brasilian 3-2. Rossi teki ottelussa hattutempun päättäen Brasilian kisaurakan.
Välieräottelussa Puolaa vastaan Rossi teki molemmat maalit Italian voittaessa 2-0. Italia pelasi Brasiliasta otetun voiton siivittämänä valtavalla itseluottamuksella.
Loppuottelussa Madridin Santiago Bernabeulla Italia voitti Länsi-Saksan 3-1. Rossi teki ottelun avausmaalin. Muut maalit viimeistelivät Marco Tardelli ja Alessandro Altobelli.
Italian 86-vuotias presidentti Alessandro Pertini tuuletti katsomossa villisti. Hän oli istunut vankilassa, kun Italia oli voittanut kaksi edellistä MM-kultaansa. Pertini oli vastustanut Mussolinin hallintoa, mutta onnistui säilyttämään henkensä.
Pertini matkusti Italian kultajoukkueen ja MM-pokaalin kanssa samalla lennolla Madridista Roomaan. Lennolta on ikuistettu kuva, jossa Pertini pelaa päävalmentaja Bearzotin ja kultapelaajien Dino Zoffin sekä Franco Causion kanssa lennolla korttia. Lentokoneen pöydällä pelikorttien vieressä on MM-kultapokaali.
Koko Italia meni mestaruudesta sekaisin. Kisojen maalikuningas Rossi oli noussut hylkiöstä jumaloiduksi sankariksi.
Vuoden 1982 joukkueen tarina mielletään edelleen Italian urheiluhistorian suureksi sankaritarinaksi. Siinä totisesti onkin kaikki draaman ainekset. Skandaalin ja surkean alun jälkeen tie vei tähtiin.
Kaikki keinot käyttöön Zidanen pysäyttämiseksi
Myös Italian 2006 voittamaa maailmanmestaruutta edelsi sopupeliskandaali. Juventus pudotettiin Serie A:sta ja se menetti kaksi mestaruutta. Rangaistuksia langetettiin viidelle muullekin seuralle, Fiorentinalle, AC Milanille, Laziolle, Regginalle ja Arezzolle.
Skandaali tuli ilmi juuri ennen Saksassa järjestettyjä MM-kisoja. Italian MM-kisajoukkueen ympärille kasautui mustia pilviä. Mutta lopulta Italia ei hävinnytkään kisoissa yhtään ottelua.
Italia voitti alkulohkonsa. Neljännesvälieräottelussa se voitti Australian 1-0 ja puolivälieräottelussa Ukrainan 3-0.
Välieräottelussa Italia pelasi Dortmundissa isäntämaa Saksaa vastaan. Ottelu eteni 0-0 -lukemissa 119. minuutille saakka, kunnes Fabio Grosso ja Alessandro Del Piero viimeistelivät Italian 2-0 -voittoon.
Loppuottelussa Berliinin Olympiastadionilla, jolla Italia oli 70 vuotta aiemmin voittanut olympiakultaa, pelasi Italia Ranskaa vastaan. Ottelusta tuli todella dramaattinen.
Zinedine Zidane maalasi Ranskan johtoon rangaistuspotkusta 7. minuutilla ja Marco Materazzi tasoitti 19. minuutilla 1-1:een. Samat herrat olivat jatkoajalla mukana aivan toisenlaisessa dramaattisessa näytelmässä.
Italia otti kaikki keinot käyttöön Zidanen pimentämiseksi. Verbaalisesti taitava Materazzi ärsytti italiantaitoista Zidanea jatkuvasti ja sai Zidanen lopulta polttamaan päreensä.
Zidane puski räksyttävän Materazzin maahan ja päätti upean pelaajauransa punaiseen korttiin. Materazzi ja Italia saavuttivat tavoitteensa.
Maailmanmestaruus ratkesi rankkarikilpailussa. Italian kaikki viisi vetäjää Andrea Pirlo, Materazzi, Daniele De Rossi, Del Piero ja Grosso onnistuivat. Ranskalle 2000 EM-finaalivoiton Italiaa vastaan ratkaissut David Trezeguet epäonnistui ja peli oli selvä.
Italia voitti maailmanmestaruuden neljättä kertaa. Mutta suurempaa huomiota finaalin jälkeen osakseen keräsi tietysti Zidane.
Neljännen maailmanmestaruutensa jälkeen Italia on pelannut MM-kisoissa 2010 ja 2014, mutta jäi molemmilla kerroilla alkulohkoon. Kolmista seuraavista kisoista Italia siis karsiutui. Bosnia-Hertsegovina pudotti Italian 2026 kisojen jatkokarsinnassa.
Italiassa hämmästellään, miten Italia onnistui 2021 voittamaan MM-kultaa, kun muuten Italian futiksella on mennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana hyvin heikosti.
Otto Palojärvi
