Liigan haastokameroiden kuvan perusteella ei pysty aukottomasti todistamaan mitään. Seurat ovat täysin kypsiä tilanteeseen.
Kun jääkiekon Liigan ratkaisupelit käyvät kuumimmillaan, ainakin yksi asia on varma.
Välierissä ja finaaleissa nähdään vielä monta haastotilannetta, jotka aiheuttavat parranpärinää. Kyse on siis joukkueiden mahdollisuudesta haastaa mahdollisia paitsioita ja maalivahdin häirintätilanteita.
Kauden mittaan on saatu esimerkkejä siitä, että haaston ja videotarkistuksen jälkeenkin tilanne voidaan tuomita väärin. Pahin esimerkki sattui runkosarjan lopulla HPK:n ja Kärppien ottelussa, kun Kärpät haastoi HPK:n maalin paitsiona. Maali hyväksyttiin, vaikka se oli selvä paitsio.
Tämä johtui siitä, että Liigan ja joukkueiden käytössä oleva tekniikka on täysin puutteellinen – lähes säälittävällä tasolla.
Olen kauden mittaan istunut useissa mediakatsomoissa joukkueiden videovalmentajien vieressä. Nämä tuijottavat omien läppäriensä näyttöjä ja tekevät päätökset siitä, mitä tilanteita joukkueen vaihtopenkillä olevan valmennuksen kannattaa haastaa.
Muutaman kerran olen todennut näille videovalmentajille, että sääliksi käy teitäkin, kun joudutte tuollaisen tekniikan kanssa töitänne tekemään.
Yleensä vastauksena on ollut ensin syvä huokaus, ja sitten jotakuinkin: ”Niinpä, sinä sanoit tuon. Mutta on pakko mennä näillä työkaluilla, jotka on annettu.”
66 senttiä kahden pysäytyskuvan välissä
Videovalmentajien läppäreillä näkyvä kuva on kaikella tapaa ala-arvoinen. Kuva on suttuinen ja pimeä, kuvakulmat ovat mitä sattuu, ja tekniikka on sitä tasoa, että kahden pysäytyskuvan välissä pelaajat ja kiekko ehtivät liikkua kymmeniä senttejä.
Ammattilaiset puhuvat freimeistä. Liigalla ja joukkueilla on käytössään teknologia, joka antaa 50 freimiä sekunnissa. Käytännössä sekunti pystytään siis pilkkomaan 50 kuvaan. Se tarkoittaa, että uusi kuva saadaan kahden sadasosasekunnin välein.
Jos kiekko lämätään siniviivan yli vaikka 120 kilometrin tuntivauhdilla, kiekon nopeus on 33,33 metriä sekunnissa. Tämä tekee 0,33 metriä eli 33 senttiä sadasosasekunnissa. Eli 66 senttiä kahdessa sadasosasekunnissa – siis näiden kahden pysäytyskuvan välissä.
Jos pelaajan vauhti taas on vaikka 36 kilometriä tunnissa, tämä liikkuu tasan kymmenen metriä sekunnissa, eli 20 senttiä kahdessa sadasosasekunnissa.
Tällaisilla ”spekseillä” videovalmentajat joutuvat tekemään päätöksen haastoista – ja sitten Liigan tilannehuone ratkaisee tilanteen vähän erilaisilla spekseillä.
Jokainen ymmärtää, että edes lähes aukottomaan totuuteen ei tällä tekniikalla päästä.
Hulluinta mainitussa esimerkkitapauksessa oli, että Kärppien ja tilannehuoneen käyttämissä, Liigan ohjelmistotarjoajan Wisehockeyn paitsiokäyttöliittymissä freimi saattoi pysähtyä eri kohtaan! Tämä johtui siitä, että seuroilla ja Liigalla on käytössään erilaiset ohjelmat. Liigan ohjelmassa kuvien välinen viive on lyhyempi, eli sen pitäisi olla tarkempi. Silti juuri Liigan kuva antoi virheellisen tiedon.
(Koko Wisehockey on ammattilaisten mukaan suuri vitsi, mutta se on toisen jutun aihe.)
”Ei pystytä aukottomasti todistamaan mitään”
Tapauksen jälkeen Liigan urheilujohtaja Jussi Markkanen lupasi MTV:llä, että jatkossa paitsiotilanteiden tarkistus muuttuu – eli käytännössä paranee. Markkasen mukaan sen jälkeen tilanteet tarkistetaan tarvittaessa molemmilla järjestelmillä – sekä nopeammalla että hitaammalla.
Mutta kun ongelma ei ole se, mistä olemassa olevasta järjestelemästä tilanteita tarkistetaan. Ongelma on se, että minkään nyt käytössä olevan järjestelmän taso ei yksinkertaisesti ole riittävä, jotta tilanteet voitaisiin varmasti tuomita oikein.
Atleetti on kauden mittaan kysellyt haastokameroihin liittyvistä ongelmista monilta, jotka tekevät töitä niiden parissa. Pääongelmia on kaksi.
– Nämä haastokamerat ovat ihan oma, iso vyyhtinsä. Sitä on yritetty monesti tuoda esiin. Kyse on sekä kamerakulmista että freimeistä. Jos (paitsio)tilanteita aletaan katsoa freimi freimiltä, nykyinen systeemi on täysin puutteellinen, Atleetille on kerrottu.
Ymmärrettävästi seurojen edustajat eivät halua puhua asioista omilla nimillään julkisuudessa. Liiga kun on sanktioiden uhalla kieltänyt seuroja arvostelemasta Wisehockeytä.
– 50 freimiä sekunnissa on aivan liian vähän. Yli puolet epäselvistä tilanteista jää freimien väliin, Atleetille kerrotaan.
Myös kuvakulmat ovat täysin puutteelliset. Monissa halleissa paitsiokamerat sijaitsevat siniviivan kohdalla laidan vieressä.
– Silloin on ihan mahdoton nähdä tilannetta kunnolla, jos on vaikka pelaaja välissä, tai kiekko menee viivan yli ilmassa tai laidan vieressä. Sillä kuvalla ei pystytä aukottomasti todistamaan mitään, eräs ammattilainen valaisee.
”Ollaan koko ajan sanottu”
Yksi hyvin tulkinnanvarainen tilanne nähtiin SaiPan ja Ässien välisessä seitsemännessä puolivälieräottelussa. Ässät haastoi SaiPan maalin, ja lopulta maali hylättiin.
Seisoin katsomassa tilannetta SaiPan urheilujohtajan Harri Ahon ja maalivahtivalmentaja Tomas Duban vieressä heidän näytöiltään. Edellisessä pysäytyskuvassa sekä kiekko että SaiPan pelaaja olivat siniviivan päällä. Seuraavassa kuvassa molemmat olivat siniviivan yli.
Kun kiekko oli edennyt paljon lujempaa kuin pelaaja, kenenkään oli täysin mahdoton sanoa, kumpi oli ylittänyt siniviivan ensin. Tuomarit joutuivat silti tekemään päätöksen – täysin puutteellisella tiedolla.
Aho kuuluu Liigan uuteen urheilukomiteaan. Sanoin Aholle, että kannattaisi varmaan ottaa tämä asia puheeksi siellä komiteassa. Eli jos tilanteita kerran halutaan tarkistella videoilta, tekniikan pitäisi olla kunnossa.
– Sitähän me ollaan koko ajan sanottu, Aho parahti.
Kokeeko joku KalPan kohtalon?
Maalivahdin häirintätilanteet ovat sitten vielä ihan oma vyyhtinsä. Hallien katossa olevat kamerat eivät ole suoraan maalin päällä, vaan kuva tulee lievästi takaviistosta.
Häirintätilanteissa maalivahdin alue ajatellaan kolmiulotteisena eli jään pinnasta myös ylöspäin nousevana alueena. Sen alueen sisälle hyökkäävän joukkueen kenttäpelaajalla ei ole asiaa.
Mutta kun kuva tulee viistosta, on täysin mahdoton sanoa, onko esimerkiksi pelaajan noin metrin korkeudella oleva kyynärpää tämän kolmiulotteisen alueen sisä- vai ulkopuolella.
– Näiden maalivahdin häirintätilanteiden tarkistaminen on ihan absurdia. Joukkueilla on käytössään vain yksi kamera, joka ei ole suoraan maalin päällä, eräs asiaan vihkiytynyt sanoi Atleetille.
Maalialuetta koskevissa tilanteissa Liigalla on käytössään enemmän kameroita ja parempia kuvakulmia.
Kyseinen ammattilainen näytti Atleetille esimerkkivideon, jossa kenttäpelaaja osui maalivahtiin aivan maalivahdin alueen rajan tuntumassa.
– Tuosta kulmasta ei voi mitenkään sanoa, onko pelaajan takapuoli tai kyynärpää alueella. Eli onko kontakti alueen sisäpuolella vai ei, tämä havainnollistaa.
– Ei tässä mistään muusta ole kyse kuin rahasta. Se vähän maksaisi, että tekniikka saataisiin kuntoon. Mutta Liigassa näin ei haluta tehdä, ammattilainen harmittelee.
Kaikki toivovat, että tänä keväänä ei käy kuten vuosi sitten. Silloin ensimmäisessä finaalissa KalPa haastoi SaiPan maalin, sai väärästä haastosta jäähyn ja SaiPa ratkaisi pelin siitä seuranneella ylivoimalla.
Jälkikäteen Atleetille kerrottiin, että KalPan kuvakulmasta osuma maalivahtiin näytti selkeästi tapahtuvan maalivahdin alueella. Liigan tilannehuoneen kamerat näyttivät muuta.
– Emme tietenkään olisi haastaneet tilannetta, jos meillä olisi ollut käytössä sama kuva kuin tilannehuoneella, KalPasta kerrottiin Atleetille tuolloin.
Vaikka mitä toivottaisiin, todennäköisesti joku vastaava, jopa ratkaiseva, sekaannus nähdään vielä tänäkin keväänä – valitettavasti.
Harri Pirinen
