Helsingin IFK:n kurssi on kääntynyt hämmentävän nopeasti sen jälkeen, kun seura antoi Olli Jokiselle ja hänen valmennustiimilleen potkut. Uusi päävalmentaja Tommi Miettinen on siivittänyt stadilaiset heti voittoputkeen.
HELSINKI. HIFK on pelannut nyt Miettisen alaisuudessa kolme ottelua ja voittanut ne kaikki. Edes yhtään kauneusvirhettä ei ole sattunut, sillä HIFK on napannut näistä kolmesta ottelusta täydet yhdeksän pistettä.
Keskiviikkona HIFK pelasi nousujohteisen pelin Ilvestä vastaan ja käänsi ottelun päätöserässä 2-1-voitoksi.
HIFK:n kapteeni Iiro Pakarinen ei osannut keskiviikon pelin jälkeen sanoa mitään yksittäistä syytä näinkin roimalle parannukselle. Kyse onkin hänen mukaansa monen asian summasta.
– Suurin muutos on varmaan ollut rohkeus pelata kiekolla ja pelaajien kasvanut itseluottamus, Pakarinen arvioi Atleetin haastattelussa.
– Olemme myös pystyneet puolustamaan hyvin omalla alueella. Ilves ei tänään päässyt kovin laadukkaille maalipaikoille, ja puolustajat sekä sentterit tekivät hyvää työtä keskustan suojaamisessa, Pakarinen jatkoi.
Monipuolinen pelaaja
Iiro Pakarinen tunnetaan tietynlaisena valmentajan unelmapelaajana. 35-vuotias konkarihyökkääjä on kokeillut uransa aikana kaikkia muita pelipaikkoja paitsi maalivahdin tonttia. Pakarinen on pelkästään HIFK:ssa nähty puolustajana ja sentterinä.
”Koulutukseltaan” hän on kuitenkin laitahyökkääjä. HIFK:lla on tällä hetkellä käytettävissään määrällisestikin liian vähän senttereitä, joten Pakarinen on joutunut taas asettumaan vieraammalle pelipaikalle. Tulosta on kuitenkin tullut, ja Pakarisen johtama ketju, missä pelaavat hänen lisäkseen tulikuuma Daniel Mäkiaho ja Niko Huuhtanen, on ollut viime aikoina todella hyvässä iskussa.
Kun HIFK tarvitsee maalin, käskee Tommi Miettinen Pakarisen ketjun askiin ja tulosta usein tulee.
– Sentterinä pelaamisessa suurin ero laitahyökkääjän rooliin on puolustuspelaamisessa. Omalla alueella joutuu tekemään enemmän töitä ja kamppailemaan vastustajan hyökkääjiä vastaan. Välillä tulee pitkiä vaihtoja, jolloin siellä saa todella painia, Pakarinen kertoo.
– Aloitukset ovat tietysti yksi asia, jota pitää kehittää. Olen yrittänyt harjoitella niitä, mutta tänään ne eivät oikein onnistuneet. Välillä on tullut hyviä pelejä ja välillä huonompia, joten siihen pitäisi löytää enemmän tasaisuutta.
Monen pelaajan peruspelaaminen voisi kärsiä vieraammasta pelipaikasta, ja samalla ne parhaat avut voisivat kadota. Pakarisen kohdalla tästäkään ei ole näkynyt merkkejä.
– Hyökkäyspelaamisessa en näe kovin suurta eroa aiempaan rooliini. Olen viihtynyt sentterinä todella hyvin. Kun rinnalla on kaksi huippulaituria, siinä on mukava pelata, hän sanoo.
Vierellä SM-liigan kuumin pelaaja
Pakarinen on todella saanut pelata hyvien ketjukavereiden kanssa. Hänen laidassaan viilettävä Daniel Mäkiaho on ollut syyskaudella koko SM-liigan kuumin pelaaja.
Mäkiaho, 25, teki koko viime kaudella vajaat 40 tehopistettä, mutta nyt hän hätyyttelee hiljalleen 30 tehopisteen rajaa jo syyskaudella. Mäkiahon suoritukset laittoi merkille myös Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen, joka kutsui Mäkiahon mukaan marraskuun EHT-turneelle. Maajoukkuekutsu on Mäkiahon uran ensimmäinen.
– Hän oli jo viime kaudella todella hyvä, mutta on pystynyt nostamaan tasoaan vielä entisestään, Pakarinen kehuu.
– Mitään yksittäistä kehityskohdetta on vaikea nimetä, sillä hän on parantanut kokonaisvaltaisesti. Itseluottamus on nyt aivan huipussaan, ja se näkyy pelaamisessa. Hän on todella kovassa iskussa.
Pakariselle maajoukkuekutsut ovat olleet arkipäivää hänen urallaan, mutta viime kaudella kutsua Leijoniin ei tullut. Syynä oli se, että Pakarinen oli ison osan kaudesta loukkaantuneena.
Maajoukkuekutsu tuntuu hänestä edelleen hienolta, vaikka härkämäinen hyökkääjä on kolunnut Leijonien kanssa jo useat arvokisat ja voittanut muun muassa olympiakultaa ja MM-hopeaa.
– Maajoukkuekutsu tuntuu todella hienolta. Viime kausi meni omalta osaltani pitkälti loukkaantumisen takia ohi, enkä päässyt mukaan. Kun kutsu nyt tuli, lähden tietenkin erittäin mielelläni. On hienoa päästä jälleen pukemaan Leijonien paita päälle, vieläpä täällä Helsingissä, Pakarinen fiilistelee.
Ville Hirvonen, Helsinki
