Kari Jalosen lopettamisuutisen taustalla vaikuttaa todella olleen draivin hiipuminen eikä esimerkiksi vakava sairaus. Jalosen ratkaisu oli ainoa oikea, kirjoittaa Atleetin toimittaja Harri Pirinen.
Sen piti olla perfect match. Jos ei jopa match made in heaven.
Suomen absoluuttisiin huippuvalmentajiin lukeutuva Kari Jalonen otti Suomen menestyneimmän jääkiekkojoukkueen Tampereen Tapparan johdettavakseen.
Rakkaustarina vaikutti niin täydelliseltä, että ennen kauden alkua jääkiekkopiireissä mietittiin lähinnä sitä, kenet Tappara ensi keväänä voittaa Liigan finaaleissa.
Kesällä Tapparan pukuhuoneesta levisi videoita, joiden perusteella niin Jalonen kuin Tapparan joukkue olivat erittäin motivoituneita ja valmiita puolustamaan viime kevään mestaruutta.
Kauden alku oli kuitenkin vaikea. Kun joukkueet ovat pelanneet 12–15 ottelua, Tappara on sarjataulukossa vasta sijalla 11. Se on kerännyt 13 ottelusta 19 pistettä.
Moni on ihmetellyt, mikä oikein mättää. Pelissä ei vaikuta olevan suurta ongelmaa, mutta sitä mystistä jotain kirvesrintojen pelistä on puuttunut.
Voisi sanoa, että draivia. Peli on ollut jotenkin… virkamiesmäistä.
Mutta mitään sellaista selkeää ongelmaa kuin esimerkiksi sarjan häntäkolmikon eli KooKoon, Jokerien ja HIFK:n pelissä ei ollut Tapparan kohdalla eriteltävissä.
”Draivi hiipui”
Sitten tuli shokkiuutinen. Tappara tiedotti maanantai-iltana, että Kari Jalonen jättää tehtävänsä välittömästi ja lopettaa koko kunniakkaan valmennusuransa.
Ja juuri se sana oli mainittu tiedotteessa: draivi.
– Koen, että valmentajaurallani draivi on ollut keskeinen voima, joka on vienyt minua ja tekemistäni eteenpäin. Nyt huomaan, että se on hiipunut, ja olen tullut siihen päätökseen, että valmentajaurani on ohi, Jalonen sanoi Tapparan tiedotteessa.
– Olen erittäin kiitollinen Tapparalle tästä mahdollisuudesta ja siitä, että sain olla osa Tappara-perhettä. Kyseessä on huippuorganisaatio, jossa kaikki asiat on hoidettu ja järjestetty viimeisen päälle toiveideni mukaan, Jalonen kertoi.
Virallisissa tiedotteissa on usein tapana kaunistella asioita ja jättää jotakin kertomatta. Kun pian 67 vuotta täyttävä valmentaja ilmoittaa täysin yllättäen lopettavansa työnteon tähän paikkaan, monella herää välittömästi huoli: onko kyse jostakin vakavasta, kenties sairaudesta.
Tätä moni ehti spekuloida myös Jalosen kohdalla.
Kyse ei ole terveyshuolista
Atleetin tekemien selvitysten mukaan tältä osin ei ole syytä huoleen. Jalosen lähipiiristä kerrotaan Atleetille, että kyse ei ole terveyshuolista.
Jos – ja kun – kyse vaikuttaa todella olevan draivin eli käytännössä sisäisen palon hiipumisesta, Jalosen ratkaisua voi pitää erittäin suoraselkäisenä.
Liekin hiipuminen on juuri Jalosen kohdalla myös erittäin ymmärrettävää. Jalonen on aina tunnettu erittäin pedanttina valmentajana, joka ei jätä pienintäkään kiveä kääntämättä yrittäessään saada joukkueen peliä kehittymään. Myös seurajohtajat ja pelaajat ovat Jalosen johtamissa joukkueissa saaneet tuntea tämän persnahassaan.
Nyt Jalonen ehkä huomasi, ettei viitsinytkään joka päivä takertua ihan jokaiseeen hiekanmuruseen. Se kertoi hänelle itselleen, että on tullut aika.
Vaikka päätös oli Tapparan seurajohdolle ja pelaajille shokki, se oli ainoa oikea. Ei olisi ketään kohtaan oikein, jos päävalmentaja tekisi töitään ja johtaisi joukkuetta niin sanotusti puolivaloilla.
Kari Jalonen näytti loppuun asti niin sanotusti edestä. Voi sanoa, että Suomen karismaattisin valmentaja jätti kenties tärkeimmän puumerkkinsä suomalaiseen huippu-urheiluun ja -valmentamiseen viimeisenä työpäivänään.
Harri Pirinen
