NHL-kesän koiranpäiville tuli uusi käänne keskiviikkona, kun Detroit Red Wingsin omistaja Christopher Ilitch ilmoitti seuran suorittaneen ”johtajuuden siirtymisen” (Leadership Transition) organisaatiossa. Klassista Original-6 seuraa keväästä 2019 General Managerina johtanut jumaloitu seuraikoni Steve Yzerman on vapautettu tehtävistään. Hänet ylennetään omistajan vanhemmaksi neuvonantajaksi. Mitä oikein tapahtui, miksi, ja mitä tästä eteenpäin? Tässä muutama sekalainen kommentti.
Motor City Shakedown
Steve Yzerman ei enää toimi Detroit Red Wingsin General Managerina. Seuran omistaja, vanhemmiltaan pizzakuningas Mike Ilitchiltä ja kuningatar Marian Ilitchiltä Red Wingsin perinyt Chris Ilitch (perhe omistaa myös baseballin Detroit Tigersin) ilmoitti keskiviikkona, että Yzerman siirtyy omistajan vanhemmaksi neuvonantajaksi.
Yzerman sai ikäänkuin potkut ylöspäin. ”Soft firing” kuten Amerikassa sanotaan. ”Demotion by Promotion”. Tai kansanomaisempi ”Kick Upstairs Shit-Canning”. Tai siltä vaikuttaa meidän ulkopuolisten näkökulmasta.
Outoa tässä on ajoitus. Jos GM oli potkaistava, miksei sitä tehty heti kauden jälkeen? Ennen Draftiä ja ennen NHL-kesän alkua ja vapaitten pelaajien markkinoitten avausta.
Ilitch kiitti tiedonannossaan Steve Yzermaniä kaikesta, mitä tämä on käytännössä lähes koko elämänsä ajan tehnyt Wingsin hyväksi. Hän mainitsi, miten sanat eivät riitä ilmaisemaan, miten paljon hän on merkinnyt Red Wingsille, ja miten hän kunnioittaa Steveä niin korkealle kuin ketään voi kunnioittaa. Ja, että hän on kiitollinen siitä tiedosta, että Steve jää Red Wingsin perheeseen, jonne hän kuuluu.
Mutta omistaja kirjoitti myös seuraavaa:
– Emme selvästi ole siellä, missä me ja meidän kannattajamme odottavat meidän organisaationa olevan. Odotan innolla uuden johtoryhmän tuomista sisään. Johdon, joka rakentaa mestaruus-tason organisaation, jonka Hockeytown (Detroitin lempinimi) ansaitsee.
Uutinen Steve Yzermanin potkaisusta yläkertaan on jotenkin kaikkein yllättävin ja vähiten yllättävä uutinen samanaikaisesti. Detroit Red Wings, tuo klassinen Original Six-seura, yksitoistakertainen Stanley Cup-mestari, ei ole pelannut playoffeissa sitten kevään 2016. Yzerman palasi kotiin Tampa Bay Lightningin palveluksesta kahdeksan vuoden vieraissa toimimisen jälkeen keväällä 2019, ja aloitti joukkueen rakentamisen. Tampa pääsi hänen aikanaan Stanley Cupin finaaliin vuonna 2015. Samana vuonna hänet palkittiin NHL:n vuoden managerina. Lightningin mestaruudet tulivat Yzermanin lähdön jälkeen.
Detroitiin palatessaan hänellä oli suunnitelma.
Jotkut tarinaa muistelevat ehkä unohtavat, että viimeisellä kaudella 2018-19 Tampassa Yzerman ei ollut enää Lightningin GM, vaan ”Senior Advisor” kuten nytkin. GM oli Julien BriseBois. Sanottiin, että Steven vaimo halusi miehensä kotiin Detroitiin.
Suunnitelmaa kutsuttiin ”Yzerplan”:iksi. Vaikka hän peri edeltäjältään ja oppi-isältään Ken Hollandilta ei-hyvässä jamassa olleen joukkueen – enimmäkseen siitä syystä, että menestysten jälkeen Holland oli lojaali niille, jotka olivat voittaneet Wingsin paidassa. Seura oli ollut 25 vuoden playoffputkessa, eikä siksikään päässyt ikinä varaamaan korkealta – aikaa oli hyvin uuden luomiseen.
Mutta seitsemän pitkää NHL-kautta myöhemmin, eikä Red Wings vieläkään ole pelannut Stanley Cupin playoffeissa. Peliareena Little Caesar`s Arena avasi ovensa syyskuussa, vuonna 2017 (ensimmäinen konsertti samalla viikolla oli kaupungin oma poika Eminem). Hienossa ja vieläkin uudentuntuisessa pyhätössä ei ole koskaan nähty Stanley Cupin playoffpeliä. Perinteinen, sopivasti keitetty mustekala ei ole lentänyt jäälle playoffpelissä. Ja se on todellinen häpeä.
Yleensä NHL-managereille annetaan sellaiset kolme tai neljä kautta aikaa, tai narua, tai köyttä, ja jos playoffpaikkaa ei tule, tulee kenkää. Näissä olosuhteissa Steve Yzermanin potkut ylöspäin ei tule yllätyksenä. Hänelle annettiin narua enemmän kuin ehkä kenellekään toiselle managerille koskaan NHL:n historiassa.
Rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että kolme kertaa seitsemästä joukkueen peli romahti väärään aikaan. Kuten kolmisen kuukautta sittenkin. Se on pelaajien syy. Lisäksi, Detroit ei päässyt kertaakaan Yzermanin aikana varaamaan todella hyviä pelaajia kolmen parhaan joukossa NHL Draftissä. Moritz Seider oli kuudes (2019) ja Simon Edvinsson (RFA yhä ilman sopimusta) myös kuudes (2021) varaus.
Seider oli Yzermanin ensimmäinen varaus. Tämän kirjoittanut muistaa hyvin, miten Steve seisoi kaukalon laidalla Vancouverin varaustilaisuuden jo päätyttyä, muitten kerätessä jo tavaroitaan lähteäkseen, pöytiä oltiin jo purkamassa, ja Yzerman seisoi kärsivällisesti vastaamassa toimittajien kysymyksiin. Esimerkiksi siitä, miksi ihmeessä Detroit varasi tuntemattoman saksalaispakin. Silloin vaikutti siltä, että tämä huomattavan fiksu ikoni tulee hoitamaan työnsä hyvin. Hän toi toivoa. Hän sanoi oikeita ja viisaita sanoja.
Tämä ei ollut entinen pelaaja, joka revittiin suoraan jäältä toisiin tehtäviin, kuten olemme nähneet liian usein. Steve Yzerman tuli Tampasta Detroitiin täysin oppineena. Paljon kokemusta todella pätevien kanssa työskentelystä. Kukaan ei epäillyt etteikö hän voisi menestyä.
Toisin kävi.
Jumaloitu Steve Yzerman
Mutta Steve Yzerman on silti Steve Yzerman. Jumaloitu seuraikoni. Paras Red Wings-pelaaja kautta aikojen Gordie Howen jälkeen. Joukkueen kunnioitetuin kapteeni ”Terrible” Ted Lindsayn jälkeen. 18-vuotiaana 39 maalia ja 87 pistettä NHL:ssä. The Hockey News julkaisi kansikuvan teini-ikäisestä, jossa hän luki Gordie Howen kirjaa ”Hockey. Here`s Howe!”. 22-vuotiaana kapteeniksi NHL-historian nuorimpana siihen mennessä. Yli sata pistettä peräkkäin kuudella kaudella, 155 parhaallaan. Hirvittävä pettymys, kun Mike Keenan ei valinnut Canada Cup-joukkueisiin 1987, eikä uudelleen 1991.
Todellinen menestys tuli vähän myöhemmin. Vaihtokauppa Alexei Yashiniin oli jo pöydällä, paluu kotikaupunkiin Ottawaan. Joskus paras trade on se, jota ei koskaan tehty. Pisteitä rohmunnut sentteri muutti pelityyliään kahden suunnan peliksi. Ensimmäinen Stanley Cup vuonna 1997. Toinen vuotta myöhemmin, ja Conn Smythe Trophy.
Kausi 2001-02 jäi jotenkin kaikista parhaaksi, ja parhaiten mieleen. Steve Yzerman pelasi Salt Lake Cityn olympialaisissa Team Canadan paidassa, ja voitti kultaa polvi todella huonona, ja polvi tuli vain huonommaksi kauden jatkuessa. Numero 19 ei silminnähden voinut liikkua normaalisti, mutta hän ei missannut vaihtoakaan.
Jollain ihmeen keinolla Yzerman johti Red Wingsin Stanley Cup-mestariksi tuona keväänä. Yhdellä jalalla. Kun juhlat oli juhlittu ja paraati pidetty, hänelle suoritettiin polven rekunstrioleikkaus. Kun Yzerman palasi kaukaloon seuraavalla kaudella helmikuisessa ottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan Joe Louis Arenalla, hän ei tyylilleen uskollisena halunnut kaikkea huomiota itselleen. Hän ei mennyt ensimmäiseen vaihtoon. Kun hän asettui lopulta ottelun kolmanteen vaihtoon, seeprapaidat perääntyivät tyylikkäästi, jotta loppuunmyydyn The Joen yleisö sai toivottaa kapteeninsa tervetulleeksi. Suosionosoitukset eivät olleet loppuakseen. Lopulta Steve Yzerman nyökkäsi, ja näytti, että nyt voidaan pudottaa se kiekko.
Numero 19 oli yksi kaikkien aikojen parhaista. Erinomainen peliäly, voimakas laukaus, loistava pelinrakentaja. Steve Yzerman on ja tulee aina olemaan jumaloitu jääkiekkohenkilö Detroitissa ja koko jääkiekkomaailmassa.
Siksi jopa kun hän saa monoa, suomeksi sanottuna, hänet siirretään vain hienosti toiseen toimeen. Organisaatio haluaa näin pelastaa omat kasvonsa. Voimme vain toivoa, että hän jää organisaatioon ilmestymään golf-kentille ja kättelemään tärkeitä vieraita. Ei olisi oikein uudelle GM:lle, jos kaikki ideat on ensin hyväksytettävä Yzermanin kautta.
Tässä haluttiin samanaikaisesti kunnioittaa miestä, jonka numero 19 roikkuu Little Caesar`s Arenan katossa. Mutta samalla ylpeä, paljon voittanut (ne yksitoista Stanley Cup-viiriä roikkuvat samassa katossa) klassinen jääkiekkoseura haluaa repiä sivun uusiksi, aloittaa uudestaan jääkiekkojoukkueen kehittämisen yllättävän pettymyksellisten seitsemän kauden jälkeen.
Detroit Red Wings on perheyhtiö, ja pelaajista pidetään huolta kuin perheenjäsenistä. Muistuu mieleen tarina, kun Steve Yzerman ajoi Ilitchien talolle kertomaan päätöksestään lähteä Tampa Bay Lightningin palvelukseen. Mike Ilitch tuli ovelle. Hänen vaimonsa, rouva Marian Ilitch oli piiloutunut vessaan itkemään. Niin pahalta oman pojan menettäminen ja lähtö maailmalle tuntui.
Mitä Detroit Red Wingsin uskollisiin faneihin tulee, he antavat kyllä anteeksi Steve Yzermanin harha-askeleet managerina. Mutta he eivät niitä unohdakaan.
Mitä seuraavaksi? Kapteeni Larkinin tapaus? Kenestä seuraaja?
General Manager on tärkeä henkilö NHL-organisaatiossa. Sanotaan, ettei enää sellainen amiraali kuin vanhoina hyvinä aikoina, koska seurat ovat palkanneet vielä häntäkin ylemmäksi yhden johtajan lisää, presidentin. Mutta silti, GM on se, joka luo seurakulttuurin. Päivittäisen tekemisen kulttuurin. Suhteet mediaan. Tästä Steve Yzerman ei saanut tänään Detroitin medialta kiitoksia, koska yleensä vain hän tai päävalmentaja sai edes puhua tiedotusvälineitten edustajille. Kaikenlaisia rajoitteita seuran some-vastaaville. Jopa tämän kirjoittanut on kokenut todella ystävällisiä NHL-seuroja tässä suhteessa. Dallas Stars! GM valitsee myös pelaajatyypit, joilla valmentajat luovat pelityylin.
Detroit Red Wingsin GM ei kuulosta huonolta paikalta jääkiekossa, tai NHL:ssä. Original Six. Erittäin hieno halli. Tilaa palkkakaton alla hyvin ja hyviä pelaajia varattuna/kehittymässä. Moritz Seider ja Lucas Raymond joukkueessa.
Seuraava Red Wingsin GM saa heti kärkeen tehdä jotain surullisenkuuluisan Matt Larkinin tapauksessa. Kapteeni Larkin on ilmoittanut haluavansa pois, ja antanut seuralle neljä vaihtoehtoa joukkueista, joihin hän hyväksyisi siirron. Ne ovat – ei niin kovin yllätyksenä – Florida Panthers, Vegas Golden Knights, Minnesota Wild, ja ihan viimeksi lisätty Dallas Stars. Larkinilla on viisi vuotta sopimustaan jäljellä, ja kaikki siirrot estävä NMT-pykälä vielä pahvissaan.
Ilmeisesti Larkinin ja Yzermanin välit eivät ole parhaat mahdolliset. Joitakin tapauksia on mainittu. Kun Henrik Zetterberg lopetti ja kapteenin C jäi vapaaksi, kaikki – paitsi Yzerman – uskoivat Matt Larkinin olevan sen, joka ansaitsee kirjaimen paitaansa. Mutta Yzerman odotteli muutaman vuoden, joukkue oli ilman kapteenia. Ja sitten antoi C:n Larkinille. Matt Larkin ilmaisi julkisesti turhautumisensa pari vuotta sitten, kun Red Wings ei lisännyt ketään siirtotakarajalla.
Ja tietenkin, Steve Yzerman ei tykännyt siitä, että Matt Larkinin pyyntö saada treidi muualle päästettiin julkisuuteen – pelaajan leiristä. Kuka General Manager olisi. Halusiko Larkin ulos, koska hän oli kypsynyt Yzermanin kanssa toimimiseen, vai oliko hän vain kyllästynyt häviämiseen?
Seuraava GM saa miettiä, miten tämä draama saadaan päätökseen, millainen kauppa olisi paras Detroit Red Wingsin tulevaisuuden kannalta. Ja on mietittävä pian, koska tämän diilin onnistuminen vaikuttaa ratkaisevasti siihen, haluavatko pelaajat tulla Red Wingsiin. Ei ole helppoa luopua ykkössentteristä, koska kuten todettua, ilman ykkössentteriä millään joukkueella ei ole mitään mahdollisuuksia NHL:ssä.
Vai onko mahdollista, että Matt Larkin saadaan muuttamaan mielensä? Jäämään Detroitiin? Ei todennäköistä, mutta kysymys on ilmassa.
Atlantilla tuulee, siis Atlannin divisioonassa. Nopeimmat, jotka olivat kehityskäyrällään samassa tilanteessa, purjehtivat jo ohi. Montreal Canadiens pelasi jo itäisen konferenssin finaalissa. Buffalo Sabres oli Atlantin mestari. Ottawakin on rakentanut, ainakin johonkin suuntaan. Red Wings on yhä jäljessä, playoffien ja menestyksen ulkopuolella. Todellisia opetuksia NHL-joukkueen jälleenrakennuksesta.
Viime kauden paras maalintekijä ja pistemies Alex DeBrincat aloittaa viimeisen sopimusvuotensa. Olisiko 28-vuotias The Cat kaupattava tulevaisuutta silmälläpitäen? Ehkä hän itsekin haluaa voittavaan joukkueeseen, koska Red Wings ei pelaa Stanley Cupin playoffeissa ensi keväänä.
Nyt spekuloidaan laajalti siitä, kuka olisi sopiva Yzermanin seuraajaksi. Olisiko seuraava Red Wingsin GM palkattava organisaation sisältä? Kris Draper? Shawn Horcoff? Nuo kaksi nimeä ovat työskennelleet apulaisGM:inä. Nicklas Lidström? Daniel Cleary?
Tai jos on aika vihdoinkin katsoa organisaation ulkopuolelle, ei enää palkata vanhoja kavereita, potentiaalisia nimiä on runsaasti. Scott White, Dallasin apulaisGM. Ryan Martin, New Rangersin Associate GM. Evan Gold, joka juuri lähti Bostonin apulaisGM:n toimesta. Darren Yorke, Carolinan apulaisGM. Brent Peterson, Floridan apulaisGM. Buffalo Sabresin rakentanut, Bostonin palveluksessa oleva Kevyn Adams. Jason Spezza, Pittsburghin apulaisGM. Joitakin muita. Miten olisi isosti sosiaalisessa mediassa esiintyvä, kirjan julkaissut, ja selkeästi uutta uraa luova Chris Pronger? Chris ei taida tässä vaiheessa etsiä uutta työpaikkaa. Brendan Shanahan?
National Hockey League on tulos-edellä business. Kaikki asiat eivät ole managerin hallinnassa tai syytä, mutta jotkut asiat ovat. Oliko Steve Yzerman liikaa vanhan koulun GM, liian kärsivällinen? Vai toisinpäin, yrittikö hän menestyä liian nopeasti? Tekikö hän virheitä ammattilaispelaajien scouttaamisessa? Säästelikö hän liikaa omistajan rahoja? Yksi asia, josta hän näyttää saavan paljon sapiskaa, on huonot sopimukset (J.T. Compher, ja Andrew Copp), sekä jo parhaat päivänsä ohittaneitten hankinnat (James van Riemsdyk, Travis Hamonic). Organisaation AHL-joukkue Grand Rapids Griffins (vieläkin yksi parhaista joukkuenimistä) ei kehittänyt tarpeeksi pelaajia tarpeeksi hyvin. Ja sekin menee aina GM:n piikkiin.
Oliko Yzerman liikaa – kuten häntä on moitittu – tavoittamattomissa, ei yhteistyöhaluinen? Ja siksi, kuten usein käy, parhaat ihmiset menivät yksinkertaisesti muualle?
Jännittävä NHL-kesä teki taas uuden käännöksen. Detroit Red Wings on missannut Stanley Cupin playoffit nyt kymmenen vuotta peräkkäin, näistä viimeiset seitsemän Steve Yzermanin ollessa ruorissa.
Yzerplan on tullut päätökseensä. Pettymys, kun yksi suurimmista legendoista ja suosikeista epäonnistuu jossain. Ei syytä hyppiä riemusta, mutta Detroit Red Wings oli menossa ei-mihinkään.
Ehkä tämä on vielä hyvä käännös Red Wingsille.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
