Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Riikka Pakarinen laskettelee omassa kolumnissaan melkoista luikuria. Ei pitäisi. Pakarinen on ovelasti naamioinut kolumninsa kisaturistihuutelua kritisoivaksi. Se onkin sillään ihan oikein. Samalla hän kuitenkin valehtelee täysin kirkkain silmin.
Pakarinen kirjoittaa näin:
”Yksikään Birminghamin EM-kisoihin valittu suomalainen ei ole saanut paikkaansa hyvän tahdon eleenä. Jokainen on täyttänyt Euroopan yleisurheiluliiton asettamat valintakriteerit joko tulosrajan tai rankingjärjestelmän kautta, ja sen lisäksi Suomen Urheiluliiton oman minimitulosrajan tai antanut muun sitä vastaavan kuntoisuusnäytön. Kukaan ei ole saanut kisapassia lahjaksi. Edellytämme aina omien valintajärjestelmämme kirjausten ja vaatimusten täyttymistä.”
Tämä on täyttä kukkupuhetta. 16.2.2026 julkaistussa valintaoppaassa lukee näin:
”SUL:n asettama minimitulosraja EM2026-Birminghamiin on SUL:n oma valintaedellytys, jota ilman SUL ei esitä urheilijaa EA:lle rankingin perusteella kisoihin valittavaksi. Ilman minimitulosrajan saavuttamista urheilijaa ei esitetä EA:lle rankingpaikkojen jaossa huomioitavaksi. SUL:n minimitulosrajan saavuttaminen katsotaan vähimmäistasoksi kilpailukyvyn ja -kuntoisuuden osoittamiseksi sekä realistisen iskuetäisyyden osalta EM-kilpailuiden tasoon ja menestymiseen nähden.”
Toki tekstissä on yksi tulkinnanvarainen lause:
”Urheilijan tulee saavuttaa SUL:n asettama minimitulosraja lajikohtaisesti asetetussa aikaikkunassa tai antaa muu vastaava tulosnäyttö SUL:n Huippu-urheilujohtajan kanssa erikseen sovittavalla tavalla.”
Aikajana minimirajan saavuttamiselle oli 1.5.2026 – 26.7.2026.
Tässä haarukassa Daniel Kosonen hyppäsi korkeutta 207, minimiraja oli 217. Nina Chydenius on juossut kympillä 33.28,19, SUL:n raja oli 32.45,00.
Kävelijöiden kohdalla omia rajoja rikottiin vielä räikeämmin. Joni Hava on kävellyt annetussa aikahaarukassa 1.33.35, raja oli 1.30.12, naiskävelijöiden parhaat ajat ovat Anniina Kivimäellä 1.46.32 ja Enni Nurmella 1.48.49. Ja mikä olikaan se kuuluisa minimiraja? 1.44.05.
Lisääkin löytyy vielä. Miesten 400 metrin aidoissa SUL määritti minimirajaksi 50,35. Jere Haapalainen on juossut 50,53 ja Tuomas Lehtonen 50,59.
Ilmeisesti kaikki nämä seitsemän urheilijaa ovat kuitenkin osoittaneet ”realistisen iskukyvyn menestymiseen nähden” tai he ovat antaneet jonkin muun näytön huippu-urheilujohtaja Tuomo Saloselle, koska heidät valittiin Birminghamiin. Ehkä oman valmentajan kellottamat treeniajat kelpaavat sellaisiksi.
Kannatan itsekin isoja kisajoukkueita ja sitä, että kaikki kriteerit täyttävät urheilijat valitaan mukaan. Nyt nämä kriteerit eivät seitsemän urheilijan kohdalla täyttyneet. Tämä on SUL:ltä pelkkää itsepetosta. Lisäksi pidän huolestuttavana sitä, että puheenjohtaja Pakarinen suorastaan valehtelee kolumnissaan. Jos urheilija jää puolimaratonin kävelyssä Euroopan kärkituloksesta 16 minuuttia, rankingin kautta sijalta 20 mukaan päässeestä urheilijasta 11 minuuttia ja SUL:n omasta minimirajasta liki viisi minuuttia, kuinkahan hän on osoittanut ”realistisen iskuetäisyyden EM-kilpailuiden tasoon ja menestymiseen nähden?” Eikä tämä tapaus ole ainoa nyt valituista.
En syytä urheilijoita pätkän vertaa. He yrittävät kaikkensa ja varmasti lähtevät mielellään arvokisoihin. Toki aika ajoin voisi myöntää, ettei kunto sinne riitä ja jäädä kotiin. Harva niin tekee ja ymmärrän senkin. Ihmettelen vain sitä, miksi ihmeessä SUL ei pidä kiinni omista kriteereistään ja sitä, miksi puheenjohtaja puhuu rehellisesti sanottuna täyttä paskaa.
Näkökulma: Lauri Hollo
