Ottelija Saga Vanninen kertoi tänään odotetusti, että hänen kautensa on ohi. Se on sisäratojen Euroopan- ja maailmanmestarille kova paikka.
Informaatiosta voi tehdä kaksi isoa johtopäätöstä. Vammoja on ja kroppa ei palaudu. Yhteistyön ensimmäinen vuosi virolaisvalmentaja Erki Noolin kanssa sujui kuin tanssi. Tuli uusi komea SE ja mestaruuksia. Suunnilleen yhteistyön ensimmäisenä vuosipäivänä alkoivat vaikeudet. Jo hallikausi oli omituisen tehotonta tervanjuontia. Mikään laji ei sujunut. Sama toistui Götzisin klassikko-ottelussa keväällä. Se jäi kesken.
Kilpailun jälkeen Nool höpötteli, että muutaman viikon päästä Ratingenissa uusi yritys. Kyse oli kuitenkin vakavammasta kuin yrityksen puutteesta. Mielestäni kauden keskeyttäminen on tismalleen oikea päätös. Kaikesta on paistanut koko ajan, että kroppa ei nyt ole kunnossa.
Kuten jo aiemmin uumoilin, kyse lienee pitkälti klassisesta ylikuntotilasta. Silloin urheilijan elimistö ei ota harjoitusta vastaan, eikä myöskään palaudu. Mitä enemmän yritetään, sitä hyisempään ikiroutaan urheilijan koneisto jäätyy. Palautuminen siitä on pitkä prosessi. Lisäksi nilkka- ja olkapäävaivatkin on nyt hyvä kuntouttaa, vaikka harva ottelija koskaan tervettä päivää näkee.
Nyt siis huilataan ja kuntoutetaan syksyyn asti. Vanninen urheili pitkään Matti Liimataisen valmennuksessa, sitten meni pari vuotta Jesse Jokisen johdolla, nyt Noolin. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus, vaihtuuko valmentaja jälleen. Tässä Vannisella ja hänen taustajoukoillaan on valtavan ison mietinnän paikka. Yksi vuosi meni nyt täysin vihkoon ja hukkaan. Nool ei voi tapahtuneesta käsiään pestä. Eräs lajivaikuttaja parahtikin jo, että Matti, tule takaisin…
Vanninen on räjähtävä urheilija, joka elää tehontuotosta. Sellainen urheilija saa usein harjoitusvastetta jo pienemmilläkin määrillä. Ehkä Noolin metodissa on juostu ja ylipäätään harjoiteltu määrällisesti liian paljon. Ja kun keho ei ole siihen tottunut, tässä on tulos.
23-vuotias Vanninen sanoi osuvasti, että nyt ei kannata hakata päätä seinään, aikaa hänellä vielä on. Kunhan elimistö palautuu ja vammat paranevat, voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Kenen johdolla, taitaa olla se suurin kysymys? Otteluvalmentajia ei kasva ihan jokaisessa puussa.
Lauri Hollo
