Naisten Superpesis on kasvanut viime vuodet kovalla vauhdilla. Siinä missä moni muu naisten palloilusarja tuskailee tyhjien katsomoiden edessä pelaamisesta. Superpesis nauttii Suomen suosituimman naisten palloilusarjan asemasta, ja ihan syystä, kirjoittaa Anssi Mertaranta.
Naisten Superpesis saattaa nousta jopa miesten tasolle, tai ohi tulevaisuudessa kun mitataan sarjan suosiota eri mittareilla.
Lause ja aihe joka nostettiin joitain vuosia sitten ilmoille. Ehkä silloin ja sitä aiemmin se olisi saattanut kuulostaa jopa hullunkuriselta, mutta tämän hetken suunnalla sarjasta voi kasvaa vielä nyt nähtyä todella paljon suositumpi. Ja se voi aidosti haastaa miesten sarjan suosiossa.
Samaan aikaan kasvussa piilee myös isoimmat haasteet, jotka ovat tulossa väistämättä eteen. Mutta palataan haasteisiin hieman tuonnempana.
Menneenä perjantaina pelattiin kaikkiaan neljällä paikkakunnalla naisten Superpesiksen runkosarjaotteluita. Jokaisessa näistä otteluista yleisömäärä oli yli tuhannen katsojan. Eikä kyseessä ole mikään yhden kesäillan oikku. Sarjan keskiarvo tänä kesänä on liikkunut reilussa 750 katsojassa ottelua kohden. Väki katsomossa lisääntyy entisestään, kun sarjan huipennus on edessä.
Samaan aikaan monissa muissa naisten palloilusarjoissa Suomessa tuskaillaan, kun katsomot ovat lähes järjestäen tyhjiä. Mutta pesäpallon kunniaksi on sanottava, että se on tehnyt valtavasti töitä nykyisen asemansa eteen. Se ei ole tullut puhumalla tai toivomalla vaan tekemällä.
Superpesiksen strategiassa käy ilmi, että sen tavoitteena on nostaa naisten Superpesis vuoteen 2028 mennessä Suomen viiden suosituimman palloilusarjan joukkoon, sekä miehet ja naiset mukaan lukien. Se on kova tavoite.
Moni saattaa pitää ajatusta hulluna ja toiveajatteluna, mutta kun on seurannut vuosia sarjan kehitystä läheltä. Ei tavoite ole pelkkää tuuleen huutelua jos sarjan kehitys jatkuu vastaavana. Töitä se toki vaatii valtavasti.
Mutta mikä sitten vetää ihmisiä katsomoihin? Monikin asia.
Siinä missä miesten sarjassa tuskaillaan vähäisiä tilanne- ja juoksumääriä. Naisten puolella niitä nähdään huomattavasti enemmän.
Peli on hieman virhe herkempää. Eikä sitä pidä ymmärtää väärin tai ottaa pahalla. Iso yleisö haluaa nimenomaan nähdä juoksuja ja tilanteita.
Miesten ja naisten palloilusarjoista puhuttaessa törmää monesti havaintoon. Että vaikka laji on sama. Näyttävät tapahtuman kentällä kuin eri lajilta.
Siitä ongelmasta ei pesäpallossa ole tarvinnut murehtia. Sekä miesten, että naisten puolella pelaajat ovat nykyisin huippu-urheilijoita. Sanan varsinaisessa merkityksessä.
Jos eroja haluaa etsiä. Ne löytyvät pääosin ulkopelin suorittamisesta. Puhutaan lajitehokkuudesta sisä- ja ulkopelissä.
Superpesiksessä naisten kenttä on miesten vastaavaa pienempi. Ja hyvä niin. Se on omiaan nostamaan pelin intensiteettiä ja viihdyttävyyttä.
Naisten sarjassa voidaan olla jopa askeleen edellä miehiä, kun siellä puolella ulkokentät ovat syöneet sisäpeliä aseettomaksi jo pitkään. Naisten pelissä pelitapahtumia riittää yleisesti ottaen enemmän.
Mutta ei tähän pisteeseen ole päästy itsestään.
Olen ihmetellyt sitä narratiivia, missä eri lajien ihmiset tulevat ja kehottavat ihmisiä otteluihin. Vaaditaan tukea ja näkyvyyttä.
Eikä pidä ymmärtää väärin. Siinä ei ole itsessään mitään väärää. Mutta ensin pitäisi vaatia itseltään ja tehdä kaikki mahdollinen kasvun eteen. Kasvu ei synny toivomalla. Se syntyy tekemällä jos on syntyäkseen.
Naisten Superpesiksen kasvua on tukenut moni asia. Superpesis on tarjonnut omaa osaamistaan ja alustaa. Mutta seuroissa on laitettu urheilullisuus ja pelillinen puoli kuntoon. Seurat ovat laittaneet olosuhteita kuntoon vaadittavalla tavalla. Markkinointiin ja mainontaan on panostettu niillä resursseilla mitä vain on ollut käytössä.
Esimerkkiä voi katsoa vaikka Porista. Pesäkarhut on Suomen seuratuin palloilujoukkue naisissa. Mitä asioita siellä tehdään hyvin?
Sarjan kasvupotentiaali on tunnistettu useammalla paikkakunnalla. Tuorein esimerkki löytyy Joensuusta. Siellä lyötiin tästä kaudesta eteenpäin pelimerkkejä pöytään ja alettiin toden teolla panostaa myös naispesäpalloiluun. Se nähdään satsauksena tulevaan. Ei vain kulueränä.
Tässä kaikessa piilee kuitenkin ne alussa mainitsemani kasvun haasteet.
Isoin haaste tulee olemaan pelillisen tason ja pelaajien tämän päivän vaateen kautta seurojen palkanmaksu kyky. Pelaajille täytyy pystyä maksamaan tulevaisuudessa entistä paremmin. Täytyy löytää kultaista keskitietä, jos halutaan, että peli kehittyy ja pelaajat pystyvät myös tulevaisuudessa panostamaan lajiin kaiken.
Nykypäivänä suurin osa naispelaajista joko opiskelee tai käy osa-aika töissä. Tässä on myös iso syy sille miksi pelaajien keskimääräinen ura kestää lyhyemmän aikaa kuin miehissä. Moni pelaaja on avoimesti puhunut tämän yhtälön haasteista ja kuormituksen tuomasta jaksamisesta.
Tässä on elefantti olohuoneessa joka täytyy jossain kohti kohdata ja ratkaista. Muuten kehitys pysähtyy.
Anssi Mertaranta
