Naisten keihäskarsinta oli Birminghamissa suomalaisittain surkeaa katsottavaa. Kaikki kolme Suomen heittäjää karsiutuivat heikoilla tuloksilla.
Emilia Karell oli karsinnan paras suomalainen. Hänen paras heittonsa kantoi lukemiin 54,38. Sillä irtosi karsinnan 21:s tila.
Rebecca Nelimarkka heitti 53,75. Hän oli 24:s.
Jatta-Mari Jääskeläisen paras kaari kantoi 53,72. Hän oli 25:s.
Karell, 23, oli tyytyväinen, että sai viimeiselle kierrokselle hyvän heiton. Tosin heitto jäi mittaamatta, koska se meni sektorin ulkopuolelle.
Nelimarkka, 20, sai viimeiselle kierrokselle omasta mielestään ookoo-heiton. Hän oli kärsinyt selkävaivoista ja ilmoitti, että lähtökohtiin nähden täytyy olla tyytyväinen.
Jääskeläinen, 32, yritti riskillä. Hän myönsi, etteivät heitot hyviä olleet.
Sosiaalisen median palaute Suomen keihäsnaisia kohtaan on ollut rujoa. Heitä on pilkattu kisaturisteiksi.
Apurahoistakin on keihäsnaisia haukuttu. Kaikki lokapalautteen antajat eivät ole tietoisia, ettei Olympiakomitean apurahoja ole suomalaisille naiskeihäänheittäjille herunut.
– Näin on, että ei tosiaan tullut yhtäkään apurahaa. Toivottavasti tää on näyttö nyt sitten, että voisi alkaa muakin harkitsemaan, Nelimarkka sanoi Atleetille viime keväänä heitettyään Vantaalla ennätyksensä 58,33.
EM-kisanäytöillään Nelimarkan toiveet apurahoista tuskin toteutuvat. Myös Karellin, joka kesäkuun alussa heitti Puolassa 58,59, apurahahaave tuskin ottaa edistyi EM-kisoissa.
Jääskeläinen heitti kaksi vuotta sitten ennätyksensä 58,66. Siitä hän jäi Birminghamin EM-kisakarsinnassa lähes viisi metriä. Jääskeläinen totesi karsinnan jälkeen miettivänsä uransa jatkoa jälleen edettyään uransa jatkon osalta viime aikoina vuosi kerrallaan.
2020-luvulla vain kaksi suomalaista naisheittäjää on rikkonut 60 metrin haamurajan. Anni-Linnea Alanen heitti 2023 vuosikymmenen toistaiseksi kovimman suomalaistuloksen 62,45. Sanne Erkkola heitti 2022 tuloksen 60,18.
Nykyisellä keihäsmallilla Paula Tarvainen heitti Suomen ennätyksen 64,90 Kalevan kisoissa 2003. Vuonna 2000 Taina Kolkkala heitti 64,06 ja Mikaela Ingberg 64,03.
Nämä heittäjät olivat kovalla kansainvälisellä tasolla. Suomen nykyinen kärki oli heidän tasostaan perässä reilut 20 vuotta myöhemmin EM-kisoissa yli 10 metriä.
Apuraha- ja kisaturistikeskustelussa unohdetaan olennainen, että mikä voisi olla Karellin tai Nelimarkan todellinen potentiaali? Varmasti ainakin 60 metriä.
Arvokisoista on hyvä saada oppia paikan päällä, mutta auttaako se lopulta mitään, jos potentiaali ei riitäkään?
Kriittisissä puheenvuoroissa todetaan, että yhteiskunnan ei pitäisi tukea ammattilaisurheilua, vaan vastuu olisi yksityisellä sektorilla. Valtiovalta on päättänyt tukea urheilua, mutta olennainen kysymys on, että miten paljon siihen on yhteiskunnalla varaa?
Karellin ja Nelimarkan tulostaso EM-kisoissa ei ole parasta mainosta apurahakeskusteluun, jos ennätyksistä jäädään karsintakilpailussa metrikaupalla. Selkävaivapuheisiin voi argumentoida, että miksi matkalle piti lähteä, jos heittokunto ei ollut riittävä?
