Suomessa baseball on pesäpallon vuoksi yleinen vitsinaihe, mutta Pohjois-Amerikassa varsin seurattu laji. Tällä viikolla kausi huipentuu MLB:n finaalisarjaan eli World Seriesiin Milwaukee Brewersin ja Tampa Bay Raysin välillä. Tässä artikkelissa Atleetin Pohjois-Amerikan urheilua tarkasti seuraava toimittaja Nico Oksanen avaa, mistä oikein pelataan.
Major League Baseball on ollut voimissaan aina vuodesta 1903, kun nykyiset konferenssit National League ja American League yhdistyivät. Näistä konferensseista tai liigoista National League on ollut voimissaan jo vuodesta 1876 ja American League virallisesti vuodesta 1901.
Kummassakin konferenssissa on tätä nykyä 15 joukkuetta, joista kuusi parasta selvittävät tiensä lokakuun pudotuspeleihin ja mestarit kohtaavat paras seitsemästä pelattavassa World Seriesissa. Runkosarja alkaa huhtikuun alussa, ja jokaisella joukkueella on megalomaaniset 162 ottelua ennen pudotuspelejä.
Tänä vuonna World Seriesissa kohtaavat kaksi pienen markkinan joukkuetta, kun Wisconsinin osavaltiosta ponnistava Milwaukee Brewers kohtaa Floridassa sijaitsevan Tampa Bay Raysin.
Rays oli American Leaguen vahvin joukkue voittaessaan 98 ottelua runkosarjassa ja etenemällä pudotuspeleissä yhdeksässä ottelussa World Seriesiin.
Brewers oli National Leaguen paras runkosarjassa ja toinen joukkue, joka onnistui voittamaan yli sata ottelua runkosarjassa. Brewers voitti 103 kertaa, ja kaksi edellistä World Seriesia valloittanut Los Angeles Dodgers nappasi sata voittoa.
Konferenssifinaalissa Brewers kaatoi Dodgersin sensaatiomaisesti suoraan neljässä ottelussa.
Nuoret organisaatiot World Seriesissä
MLB:ssä on mukana tätä nykyä enää 15 alkuperäistä joukkuetta. Näihin World Seriesiin edenneet Brewers ja Rays eivät lukeudu.
Brewers on historiassaan toista kertaa World Seriesissa. Vuodesta 1970 Brewersina tunnettu entinen Seattle Pilots taipui vuonna 1982 St. Louis Cardinalsille. Vuodesta 1998 olemassa ollut Rays pelaa nyt historiassaan kolmatta kertaa World Seriesissa. Mestaruuksia silläkään ei vielä ole.
Vastakkain on kaksi joukkuetta, joiden kummankin rahankäyttö joukkueen rakennuksessa on ollut varsin maltillista. Kummankin organisaation palkat ovat alle MLB:n keskiarvon. Liigan joukkueet käyttävät pelaajiin keskimäärin noin 182 miljoonaa dollaria.
Brewers maksoi menneellä kaudella palkkoja 146 miljoonalla dollarilla ollen 19:nneksi eniten palkkoja maksanut organisaatio. Rays taas maksoi palkkoja vain 96,5 miljoonaa dollaria, mikä on koko sarjan kolmanneksi vähiten. Kovin palkanmaksaja sarjassa on New York Mets, joka maksoi pelaajilleen palkkoja 346 miljoonaa dollaria.
Liigan palkanmaksussa on mielenkiintoinen nyanssi, sillä suuri osa palkoista lankeaa maksuun vasta myöhemmin. Yksi hyvä esimerkki on Dodgersin japanilainen supertähti Shohei Ohtani. Ohtani nostaa 700 miljoonan dollarin sopimuksestaan ensimmäisen kymmenen vuoden aikana ”vain” 70 miljoonaa dollaria ja loput, kun on jäänyt peleistä jo eläkkeelle.
Palkkakatottomassa MLB:ssä tällainen kikkailu on mahdollista, mutta tulevaisuudessa siihenkin on tulossa muutoksia. Kauden jälkeen käytöneen kovia neuvotteluja palkkakaton tuomisesta, mikä saattaa johtaa jopa MLB:n lockoutiin.
Brewersin kovapalkkaisin pelaaja tämän kauden joukkueessa on Christian Yelich, joka tienaa kaudesta 26 miljoonaa dollaria. Takakentällä pelaava Yelich löi runkosarjassa 12 kunnaria. Brewersin paras syöttäjä eli 24-vuotias Jacob Misiorowski tienaa kaudesta vajaat 800000 dollaria, mutta tulee näkemään oman tilipäivänsä vielä.
Parhaimmillaan jopa 103 maili tuntinopeudella syöttävä Misiorowski antoi runkosarjassa 14 kunnaria kohdatessaan yhteensä 524 lyöjää, mikä on varsin hyvä lukema. Joukkueen toiseksi paras aloittava syöttäjä Logan Henderson tienaa kaudesta 780000 dollaria. Henderson kohtasi runkosarjassa 295 lyöjää ja antoi samat 14 kunnaria.
Raysin parhaiten palkattu pelaaja on ykkösnumerolla lyövä Yandy Diaz. 34-vuotias Diaz tienaa kaudesta 12 miljoonaa dollaria. Kuubalainen ykköspesävahti oli runkosarjassa MLB:n paras lyöjä osumissa mitaten. 154 otteluun Diaz löi pallon kentälle 180 kertaa ja onnistui lyömään kunnarin 22 kertaa.
Joukkueen paras lyöjä Junior Caminero pelasi täyden runkosarjan ja löi pallon kentälle 170 kertaa ja onnistui viimeistelemään 42 kunnaria. 22-vuotias Dominikaanisen tasavallan kolmospesävahti tienaa kaudesta vajaat 800000 dollaria, mutta häntäkin odottaa tilipäivä lähitulevaisuudessa.
Raysin parhaat aloittavat syöttäjät ovat Nick Martinez ja Drew Rasmussen. 35-vuotias Martinez tienaa tästä kaudesta yhdeksän miljoonaa dollaria, kun taas 30-vuotias Rasmussen 5,75 miljoonaa dollaria. Palkkaerot ovat melkoiset.
Taktista peliä
Jokaisessa ottelussa on kentällä kahdeksan ulkopelaajaa ja lyömässä yhdeksän lyöjää. Yksi lyöjä valitaan aina pelkästään lyöjän rooliin, ja syöttäjät eivät muutamia äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta koskaan lyö.
Pudotuspeleissä otteluihin saa nimetä 28 pelaajaa, joista 14 saa olla syöttäjiä. Ottelussa syöttäjiä saa vaihtaa koko ajan, mutta pelaajan tullessa pois kentältä on ottelu hänen osaltaan ohi.
Tästä syystä etenkin aloittavan syöttäjän odotetaan pystyvän syöttämään vähintään sata syöttöä ottelussa eli keskimäärin neljästä kuuteen vuoroparia ennen kuin päävalmentaja alkaa pyörittää varasyöttäjien kanssa omaa rulettiaan.
Näissä tilanteissa varalla olevia syöttäjiä yritetään peluuttaa sopivia lyöjiä vastaan riippuen kätisyyksistä tai syöttötyyleistä. Joukkueissa pelaa puhtaasti otteluita päättämään tulevia syöttäjiä, jotka ovat urallaan aiemmin olleet hyviä ykkössyöttäjiä.
Tällaisten pelaajien kohdalla on jossain kohtaa uraa huomattu, että taso ei riitä kuin mahdollisesti 1–6 lyöjän kohtaamiseen ja palojen hakemiseen erinomaisilla syötöillä, joista tehot katoavat 20–30 syötön jälkeen.
Vastaava tilanne on lyöjien kanssa. Jos lyöjä kärsii esimerkiksi jalkavammasta, eikä pysty pelaamaan ulkokentällä, hyvä lyöjä otetaan otteluun mukaan vasta mahdollisilla ratkaisuhetkillä.
Joukkueilla on yhteensä 40 pelaajan aktiivinen kokoonpano, josta kootaan pelaava miehistö jokaiseen otteluun runkosarjassa sekä pudotuspeleissä. Alasarjoissa pelaa vielä lukuisia muitakin MLB-seuran sopimuksen alla olevia pelaajia, joita kutsutaan ylös aivan kuten NHL-seurat jääkiekossa kutsuvat pelaajia AHL:stä ylös.
World Seriesin kulku
Finaalisarjan kaksi ensimmäistä ottelua pelattiin Brewersin kotistadionilla reilun 43000 katsojan edessä.
Näistä otteluista Pat Murphyn valmentama kotijoukkue nappasi voitot lukemin 3–2 ja 5–4. Ensimmäisessä ottelussa Brewers oli koko ajan edellä, mutta oli päästää yhdeksännen vuoroparin aloittavalla Raysin tasoihin.
Toisessa ottelussa Rays karkasi ensimmäisen vuoroparin aloittavalla 4–0-johtoon, mutta Brewers tuli nopeasti lähelle, lopulta tasoihin ja ohi.
Toisessa osaottelussa nähtiin World Seriesin tämän vuoden ensimmäiset kunnarit. Raysin Liam Hicks löi kaksi juoksua tuoneen kunnarin ensimmäisessä vuoroparissa, ja Brewersin Sal Frelick löi tyhjään kenttään kunnarin kuudennen tasoittavalla tuoden kotijoukkueen tasoihin.
Ottelusarja siirtyy seuraavaksi Raysin kotikentälle, jossa kolmas kahina käydään Suomen aikaa tiistain vastaisena yönä.
Kamppailu on Kevin Cashin valmentamalle Raysille ottelu, josta pitää yksinkertaisesti ottaa voitto, jotta haaveet historian ensimmäisestä World Seriesista pysyvät hengissä.
Tähän mennessä Brewers on ollut todella itsevarmana kentällä, eikä ole antanut Raysille liikaa saumoja. Kaikki kolme Tampassa pelattavaa ottelua pelataan perättäisinä päivinä. Sarja palaa viikonloppuna mahdollisiin kuudenteen ja seitsemänteen ratkaisuotteluun Milwaukeehen.
Artikkeli: Nico Oksanen
