IFK Mariehamn on sitkeästi pysynyt Veikkausliigakartalla vuosien ajan. Veikkausliiga-aikakausi on kestänyt 22 kautta eli huomattavasti enemmän, kuin kukaan olisi uskonut. Jo IFK:n nousun jälkeen oltiin aika varmoja, ettei taival kauaa kestä, kirjoittaa jalkapallotoimittaja Panu Markkanen näkökulmassaan.
Tuo ajanjakso on sisältänyt jopa Suomen mestaruuden ja Suomen cupin voittamisen. Mutta pääosin IFK:n ”mestaruus” on ollut siinä, että sarjapaikka säilyy. Välillä se on säilynyt helposti, välillä vaikeamman kautta. Mutta aina, kun IFK:n odotetaan putoavan, joukkue vetää hihaässän ja selviää. Sitä kautta on myös muodostunut jalkapallopiireissä sanonta: ”IFK Mariehamn ei putoa koskaan”.
Nyt tämä sanonta on joutumassa romukoppaan, niin kuin aikoinaan Lahden otteluissa laulettu ”MyPa ei koskaan voita mestaruutta”. Tällä kaudella vain suuri ihme voi IFK:n pelastaa – jos sekään.
Jo viime kaudella odotettiin IFK:n olevan vaaravyöhykkeellä, mutta päävalmentaja Gary Stevensin realistinen lähestyminen säilytti joukkueen lopulta helposti liigassa. IFK lähti ensimmäisen ottelun ensimmäisestä sekunnista liikkeelle sillä ajatuksella, että sarjapaikka on ainoa tavoite ja pisteet otetaan millä tavalla tahansa. Kauneuspisteitä ei haettu eikä saatu, mutta tietyissä avainotteluissa onnistuminen takasi sarjapaikan.
Tälle kaudelle Stevens sekä urheilujohto lähtivät pelaamaan enemmän ”kivaa” jalkapalloa. Alettiin jopa puhua kehityksestä. Pieleen meni. Alusta alkaen IFK Mariehamn on ollut lievästi sanottuna kusessa. Joukkueen kasaamisessa ei onnistuttu eikä Stevens saanut materiaalia toimimaan.
Seitsemän kierroksen jälkeen tilanne oli vielä siedettävä, sillä tilillä oli neljä tasapeliä ja kolme häviötä. Sitten alkoi syöksykierre. Toukokuun lopussa Stevens erosi ja pari peliä vedettiin urheilujohtaja Jimmy Warghin johdolla. Sitten julkaistiin uusi valmentaja, ruotsalainen Roberth Björkensjö, kokenut kettu.
Tulokset eivät parantuneet. Sen jälkeen pelaajapuolen ovet alkoivat pyöriä kuin vimmattu ja yli puolet joukkueesta vaihdettiin. Tulos ei muuttunut. IFK Mariehamn on pelannut Björkensjön aikana yhdeksän ottelua, pelannut kerran tasan ja hävinnyt kahdeksan. AC Oulua vastaan joukkue pelasi hyvin ja oli lähellä voittoa toissa kierroksella, mutta TPS:n vieraana viime lauantaina ryhmä oli täysin vailla mahdollisuuksia.
IFK Mariehamnilla on sarjataulukossa viisi pistettä. Joukkue on tehnyt koko kauden aikana vain yhdeksän maalia ja päästänyt 39. Tasapelejä on tuo viisi, tappioita 13. Toiseksi viimeisenä oleva SJK on karannut yhdeksän pisteen päähän, suora säilyminen kymmenen. Tämä tilanne saattaa muuttua vielä hankalammaksi riippuen siitä, miten SJK:n pelissä maanantaina Klubia vastaan käy.
Otteluja on jäljellä yhdeksän, neljä runkosarjassa ja viisi karsintasarjassa. Tehtävä vaikuttaa siis mahdottomalta. Miksi IFK Mariehamn alkaisi puskista voittamaan otteluja, kun tähän mennessä kolmea pistettä ei ole tullut kertaakaan? Seurasta ilmoitettiin, että pelaajisto on loppukauden osalta tässä eikä suurempaa muutosta ollut nähtävissä aiempaan TPS-ottelussa.
Jos – ja todennäköisesti kun – IFK Mariehamn putoaa, tulee siitä samalla ylivoimainen nousijasuosikki seuraavalle kaudelle. Taloudellisesti seura on vakavarainen. Ahvenanmaan kuningas Anders Wiklöf tukee seuraa avokätisesti, myös muu saaren talouselämä on oman urheiluylpeytensä takana. Kun vielä muistetaan, että rahapelien lisenssimarkkina aukeaa ensi kesänä, on aika lailla selvää, että IFK Mariehamn saa suhteessa menestykseen ja markkina-alueen kokoon nähden hyvän potin paikallisen PAF:in kautta.
Tulevaisuus ei siis näytä mitenkään huonolta. Mutta lienee selvää, että Ykkösliigan joukkueet pääsevät pitkästä aikaa miettimään, että miten tuonne Maarianhaminaan pääseekään matkustamaan helpoimmin ja millä kustannuksilla.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että kyllä IFK Mariehamn putoaa koskaan – eli nyt.
