Huuhkajilla ja Pikkuhuuhkajilla on viikonloppuna jättimäiset pelit. Tulosten jälkeen voidaan oikeasti spekuloida, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, vai olisiko mitään, kirjoittaa jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.
Huuhkajat pelaa lauantaina San Marinoa vastaan Kansojen liigan avausottelun, jossa voitto on ainoa tavoite ja hyväksyttävä tulos. Pikkuhuuhkajat pelaa ikäluokan maailmanmestaria Espanjaa vastaan, ja kaikki muu kuin tappio olisi superluokan yllätys.
Ennen otteluja on käyty lähes absurdia keskustelua siitä, että asiat tehdään Pikkuhuuhkajien ehdoilla ja ”määräysten” mukaan. Keskustelussa on tuotu esiin muutama pelaaja: kolmessa ottelussa Bundesliigassa pelannut Otto Ruoppi, hirmuisissa siirtospekulaatioissa esiintynyt Matias Siltanen, Englannin kolmannelle tasolle siirtynyt Ilari Kangasniemi sekä 2. Bundesliigassa erinomaisesti pelannut Luka Hyryläinen.
Näistä pelaajista Hyryläinen ansaitsisi eniten huomiota siitä, että miksei hän ole Huuhkajien mukana. Ehkä jonkinlaisen vastauksen antaa se, ettei hän ole myöskään Pikkuhuuhkajien mukana. Hyryläinen ei ole ollut joukkueen mukana koko viikon aikana, ei harjoitellut joukkueen mukana kertaakaan ja valmennusjohdolle – niin Huuhkajissa kuin Pikkuhuuhkajissa – on ollut selvää, ettei Hyryläinen pelaa missään tällä viikolla.
Keiden tilalle?
Huomioidaan myös, että Siltanen ei kaikista suomalaismedian spekuloinneista huolimatta siirtynyt mihinkään, vaan on vielä Djurgårdenin kaaderissa seuraavaan siirtoikkunaan asti tai jopa siitä eteenpäin.
Eikö miehen pitänyt olla ”Litmasen jälkeen lahjakkain pelaaja”? Varmasti on todella hyvä, mutta jäitä hattuun. Siltasen aika tulee, kun hän oikeasti haastaa Adam Marhievin, Leo Wallan tai Kaan Kairisen keskikentän keskustan positiosta. Tai sitten jos Jacob Friis vaihtaa taktiikkaa, johon Siltasen syvällä keskikentällä pelaaminen sopisi paremmin kuin se taktiikka, jota Friis on koko kauden Huuhkajiin ajanut sisään.
Ruoppi olisi varmasti hyvä vaihtoehto, mutta jälleen tullaan kysymykseen: kenen tilalle? Varmasti monella on tähän oma mielipiteensä, mutta sellaista ei ole juuri mediassa näkynyt. Huuhkajat pelaa kolmen keskikentällä ja kahdella laitahyökkääjällä. Kuka lähtisi pois Ruopin tilalta? Jos San Marinoa vastaan Topi Keskinen ja kumppanit eivät onnistu, voidaan tietysti jatkaa spekulointeja.
Ilari Kangasniemi on satavarma maajoukkuepelaaja tulevaisuudessa. Pitää kuitenkin muistaa, että hän on pelannut urallaan 15 aikuisten peliä: 14 Veikkausliigassa ja yhden neljäminuuttisen Englannin kolmostasolla. Onko tosiaan niin, että Kroatian pääsarjan Istrassa täysiä minuutteja kellottava Samuli Miettinen olisi niin paljon heikompi? Tai Ruotsin mestari ja eurokenttiä koluava Tony Miettinen?
Pieni herätyskello olisi paikallaan tässäkin, etenkin kun kaverilla itsellään on sellainen. Hän pitää itse tilannettaan sellaisena, että A-maajoukkuekutsu olisi ennenaikainen. Hienoa, että pelaajalla on enemmän realismin tajua kuin muutamalla muulla.
Ja kyllä: Ruoppi on Bundesliigapelaaja ja Kangasniemi Veikkausliigan ennätysmies siirtosummia tarkastellessa. Mutta yllä olevat lukemat kertovat todellisuudesta. Ruoppi on pelannut kolmessa Bundesliigan ottelussa, mutta vain kahdeksan prosenttia kaikista mahdollisista minuuteista niissä.
Kangasniemi on päässyt Leicesterissä kentälle kerran, ja tosiaan neljäksi minuutiksi, eikä ollut viime ottelussa edes Leicesterin kokoonpanossa. Molempien miljoonasiirtojen kohdalla kyse on eniten siitä, että Mainz ja Leicester maksoivat ennemminkin heidän potentiaalistaan kuin siitä, mitä he ovat nyt.
Olen aiemminkin viitannut monissa teksteissäni elokuussa Kymppipaikka-sivustolle kirjoittamaani päävalmentaja Jacob Friisin haastatteluun. Tähän keskusteluun on jälleen hyvä tuoda tanskalaisen siteeraus aiheesta:
– Onko jonkin arvoista suomalaiselle jalkapallolle, että valitsen jonkun pelaajan, josta tiedän, että hän tulee olemaan penkillä, vain siksi, että hän on iso talentti, jolla on iso potentiaali? Olisiko parasta hänelle, että hän pelaa meillä (Huuhkajissa), eikä saa yhtään minuutteja? Olisiko se parasta, että hän olisi penkillä neljä peliä?
Tulisiko lisäksi miettiä sitä, vetäisikö Friis korkeamman jalkapallokulttuurin omaavasta maasta tulevana valmentajana omat johtopäätöksensä siitä, jos hänelle ilmoitettaisiin parhaan mahdollisen joukkueen valinnan olevan kiellettyä? Toteaisiko Friis tilanteessa yksinkertaisesti vain ”pitäkää tunkkinne” ja jättäisi Palloliiton märehtimään strategiaansa ihan itsekseen?
Se ei olisi poissuljettua.
Siivet rikki
Pikkuhuuhkajat lähtee haastamaan Espanjaa joka tapauksessa siipirikkoisina. Joukkueen ykköstoppareista Rony Jansson on rikki ja Miettinen Huuhkajissa. Varma avaaja laitapakkina, Juho Lähteenmäki, on myös Huuhkajissa, samoin ykköskärki Adrian Svänbäck. Ja Hyryläisen poissaolosta luettaessa saatiin kuulla sekin, että Tanskassa minuutteja kellottanut Jimi Tauriainen ei pysty pelaamaan missään kolmesta Pikkuhuuhkajien pelistä.
Kun väitetään, että valinnat tehdään Pikkuhuuhkajat edellä, unohdetaan komeasti, että Huuhkajissa on kolme 21-vuotiaiden pelaajaa, ja kaikki voivat olla San Marinoa vastaan avauksessa. Kolme ”alaikäistä” Huuhkajissa on hyvin poikkeuksellinen tilanne.
Luka Hyryläinen ei pysty perjantaina pelaamaan, Otso Liimatta on myös pois pelistä. Mika Lehkosuo joutuu siis operoimaan joukkueella, josta on pois ainakin seitsemän sellaista pelaajaa, jotka voisivat olla avauksessa. Kolme on Huuhkajissa ja neljä loukkaantuneina. Jos väitteet Pikkuhuuhkajien ylivallasta valintatilanteessa olisivat tosia, tilannetta olisi varmasti helpotettu päästämällä Lähteenmäki, Miettinen ja Svanbäck Pikkuhuuhkajiin.
Toivon mukaan Lehkosuo kaivaa kanin hatusta, ja Suomella on tästä huolimatta iskukykyinen joukkue perjantaina Tampereella. Varmasti onkin, mutta ei lähellekään paras mahdollinen ainakaan paperilla. Tämän Friisin maajoukkuevalinnat varmistivat, vaikka näitä valintoja ei kuulemma olisi saanut tehdä.
Esimerkiksi Samuli Miettisen arvo alkaa hiljalleen valjeta jopa etelän medialle, kun KuPSin paidassa mies sai pelata avainpelaajana ihan rauhassa kahden mestaruuden, yhden Suomen cupin ja UEFAn konferenssiliigan verran. Mutta eihän se Kroatian pääsarja ilmeisesti ole kummempi astinlauta, sen voi kysyä vaikka Ville Koskelta…
Tulokset määrittävät paljon
Huuhkajat pelaa lauantaina vain voitosta. Kaikki muut tulokset olisivat täysi fiasko. Jacob Friis on sanonut, että hän on valinnut parhaan mahdollisen joukkueensa ja on kehunut, että koossa on hänen aikakautensa paras joukkue.
Nyt pitää joka tapauksessa toimittaa eli voittaa San Marino, ja sen jälkeen lähteä hakemaan kolme pistettä Valko-Venäjältä ennen lohkon todennäköisesti ratkaisevaa peliä kotona kovaa Albaniaa vastaan.
Kun Huuhkajat on suorittanut neljän ottelun putkensa ja Pikkuhuuhkajat kolmen, voidaan oikeasti arvioida sitä, menivätkö valinnat nappiin tai saatiinko tarpeelliset tulokset. Spekulointi on tietysti kivaa, mutta kannattaisi aina muistaa pari asiaa: Kenen tilalle kukin pelaaja pitäisi valita? Mikä on kokonaisuus? Millainen rooli olisi tarjolla, jos mietitään pelaajia, jotka voisivat pelata kahdessa eri maajoukkueessa?
Ja ennen kaikkea: mikä on suomalaisen jalkapallon etu pidemmällä aikavälillä?
Panu Markkanen
