Helsingin IFK antoi keskiviikkona potkut päävalmentaja Olli Jokiselle ja koko hänen valmennustiimilleen. Kun IFK:n pelaamista on seurannut alkusyksyn aikana, ei seuralle jäänyt enää mitään muuta vaihtoehtoa, kirjoittaa Atleetin urheilutoimittaja Ville Hirvonen.
Olli Jokinen palkattiin HIFK:n päävalmentajaksi keväällä 2025. Hän korvasi tehtävässä Ville Peltosen.
Peltonen oli saanut valmentaa IFK:ta neljän kauden ajan, mutta tulokset jäivät pahemman kerran piippuun. Peltosen aikakaudella IFK pelasi vain kerran välierissä. Seuralegendan urakka päättyi karmaisevaan murskatappioon Raimo Helmisen valmentamaa SaiPaa vastaan kevään 2025 puolivälierissä. SaiPa harjasi IFK:n ulos suoraan otteluvoitoin 4-0.
HIFK ajautui silloin jälleen kerran kiusalliseen tuttuun tilanteeseen. Jotain piti tehdä ja Peltonen sai maksaa pettymyksestä työpaikallaan.
Sama kaava – ojasta allikkoon
Peltonen sai HIFK:n intohimoisilta kannattajilta alusta saakka kritiikkiä siitä, ettei häntä nähty riittävän kokeneena päävalmentajana suurseuran peräsimeen. Ilkeät kielet puhuivat, ettei Peltosta olisi koskaan edes tehtäväänsä valittu, mikäli hänen nimensä ei olisi ollut Ville Peltonen. Numero 16 – iso seuralegenda.
Olli Jokisen kohdalla HIFK:n seurajohto, tarkemmin sanottuna sen hallitus, noudatti kuitenkin taas tuttua kaavaa. Jokinen on niin ikään seuralegenda, jonka jatkoaikamaali toi aikanaan stadilaisille seurahistorian kuudennen Suomen mestaruuden keväällä 1998.
Jos Peltosesta puhuttiin kokemattomana päävalmentajana, niin Jokinen sitä vasta sitten olikin. Jokinen oli ennen IFK:ta valmentanut aikuisten tasolla kolmen kauden ajan Mikkelin Jukureita ja yhden kauden ajan Timrå IK:ta SHL:ssä.
Yhteistä näille Jokisen pesteille oli se, että hänen alaisuudessaan nuoret pelaajat kehittyivät ja runkosarjassa homma toimi ajoittain jopa sensaatiomaisen hyvin. Mutta kun päästiin tosipeleihin, putosivat Jokisen valmentamat joukkueet jo ennen kuin kevään soidinmenot ehtivät kunnolla edes alkaa.
Jokinen ei ole edelleenkään voittanut aikuisten tasolla yhtäkään pudotuspelisarjaa.
Viime kaudella Jokisella oli vielä hyviä syitä käytettävissään siihen, miksi homma ei lähtenyt rokkaamaan. HIFK kärsi viime kauden jopa sen omalla mittapuulla täysin uskomattomasta loukkaantumissumasta. Usein kiekkopiireissä jauhetaan väsynyttä jargonia siitä, miten loukkaantumisten taakse ei haluta mennä. Mutta tietysti niiden taakse saa mennä. Ei Jokisella viime kaudella ollut käsissään niitä työkaluja, mitä hänelle piti olla.
Yksikään liigajoukkue ei olisi selvinnyt kuivin jaloin siitä loukkaantumissumasta, joka IFK:ta viime kaudella vaivasi.
Selitykset loppuivat
Tämän kauden alla Jokinen sanoi itsekin, ettei menestymättömyydelle ole enää mitään tekosyitä olemassa. Jokinen sai leikkiä osin pakon sanelemanakin myös joukkueen GM:ää Janne Pesosen saatua jo edellisenä syksynä potkut. Tuloksena oli joukkue, jonka Jokinen itse halusi.
Hän sai HIFK:n paitaan itselleen tuttuja pelaajia, jotka olivat tottuneet hänen harjoitteluunsa ja tiesivät tarkalleen, minkälaista pelaamista Jokinen haluaa heiltä nähdä.
Mutta minkälaista peliä Jokinen sitten halusi joukkueeltaan nähdä? Sitä oli mahdoton sanoa tämän alkukauden perusteella. IFK:n peli oli valtaosan aikaa sekaisin kuin seinäkello, eikä siinä ollut oikein missään vaiheessa nähtävissä minkäänlaista kehitystä. Ei ollut yhtään mitään, minkä päälle olisi voinut rakentaa jotain kestävää.
Jääkiekon yksi peruselementtejä on avauspelaaminen. Se, miten joukkue tulee omista pois ja ylittää hyökkäysalueen. Juuri tämä olennainen osa-alue sakkasi HIFK:n pelaamisessa suorastaan kammottavalla tavalla. HIFK:n pelaajat näyttivät olevan ajoittain kuin peura ajovaloissa. Kukaan ei tuntunut tietävän, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Tilastotkin tukevat tätä havaintoa: HIFK on ollut syyskauden koko sarjan heikoin joukkue avaamaan peliä.
HIFK:n urheilujohtaja Janne Laukkanen kertoi tiedotteessa, että Jokisen potkujen taustalla olevat syyt olivat puhtaasti pelilliset. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Peli ei toiminut, eikä pistesarake karttunut. Jokiselta loppui yksinkertaisesti hiekka tiimalasista.
Onko Olli Jokinen pelkkä kupla?
Olli Jokinen on ollut Jukurit-vuosistaan lähtien koko SM-liigan seuratuin hahmo. Media on kirjoittanut hänestä enemmän juttuja kuin yhdestäkään toisesta hahmosta koko sarjassa. Jokisen persoona on ollut aina kiinnostava. Kaikkia on kiinnostanut, mitä ”Päälliköllä” on sanottavanaan. Jotain kertoo sekin, että hänen potkunsa IFK:sta on ollut jokaisen median pääuutinen keskiviikkona.
Mutta minkälainen valmentaja Jokinen on? Väkisinkin hänestä on piirtynyt kuva hyvänä pelaajien kehittäjänä, hyvänä tyyppinä ja karskina lätkäjätkänä, jonka auktoriteetti kyllä riittää yli 1000 NHL-matsin kokemuksella.
Mutta osaako Olli Jokinen laittaa pelin kuntoon? Näiden näyttöjen perusteella ei. Hänestä voi vielä kasvaa jonain päivänä erinomainen valmentaja, joka voittaa mestaruuksia, mutta vielä hän ei ollut siihen valmis. Toivoa kuitenkin sopii, että Jokinen jatkaa valmennusuraansa, sillä hän todistettavasti osaa kyllä kehittää pelaajia ja viedä heitä eteenpäin. Kysykää vaikka Daniel Mäkiaholta. Hän on Olli Jokisen koulun onnistunut tuote, joka on pitänyt tehoillaan joukkueen päätä edes jollain tavalla pinnalla tänä syksynä.
Jokisen viimeisten pelien aikana tuli kuitenkin mieleen, että hän itsekin tiesi tämän päivän lähestyvän kovaa vauhtia. Jokereita vastaan pelattavan paikallispelin jälkeen hänen turhautumisensa tuli ulos kiukutteluna, mutta sen jälkeen hän esiintyi median edessä rauhallisena. Ehkä hän tuossa vaiheessa jo tiesi, miten tämä pesti HIFK:ssa tulisi päättymään.
Ilmainen vinkki HIFK:n hallitukselle
HIFK:n tiedotteesta pisti silmään yksi erityinen yksityiskohta. Urheilujohtaja Janne Laukkanen korosti siinä erityisesti sitä, että päätös Jokisen potkuista oli hänen. Hänen piti nyt tehdä tämä ratkaisu.
Äkkiseltään ajateltuna siinä ei ole mitään ihmeellistä, että urheilujohtaja tekee kaikki urheiluun liittyvät päätökset, mutta nyt ei puhutakaan ihan mistä tahansa urheiluseurasta. Nyt puhutaan Helsingin IFK:sta.
Ulospäin kun on piirtynyt sellainen kuva, että HIFK:n hallitus ei aina kuuntele urheilujohtajaa, vaan tekee päätöksiä hänen ylitseen. Nyt tuli korostetusti sellainen olo, että päätös Jokisen potkuista oli Laukkasen ja uusi päävalmentaja Tommi Miettinen juuri hänen valintansa. Ja siihen HIFK:n hallitus oli sitten antanut myös siunauksensa.
HIFK:n hallitukselle voikin tässä antaa ihan ilmaisen vinkin: antakaa Laukkasen tehdä jatkossakin urheilulliset päätökset myös päävalmentajista, ja niin sanottujen omien poikien valitsemista keskeisiin pesteihin kannattaa myös jatkossa välttää.
On nimittäin käynyt yli lajirajojenkin selväksi, etteivät taivaalliselta kuulostaneet omien poikien projektit ole juuri koskaan johtaneet hyvään lopputulokseen.
HIFK:kin on menestynyt yleensä parhaiten silloin, kun päävalmentaja on tullut selvästi yhteisön ulkopuolelta. Kari Jalonen nosti HIFK:n sen viimeiseen mestaruuteensa keväällä 2011. Ässissä hyvää työtä tekevä Jarno Pikkarainen olisi valmentanut joukkueen vähintään finaaleihin tasan kymmenen vuotta myöhemmin, mikäli korona ei olisi iskenyt joukkueeseen juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Eivätkä Erkka Westerlund ja Raimo Summanenkaan olleet mitään HIFK-legendoja, kun he nostivat stadilaiset mestariksi keväällä 1998.
Nyt talon ulkopuolelta tulevalla Tommi Miettisellä on äärimmäisen paineistettu, mutta silti samalla äärimmäisen hieno mahdollisuus. Stadin kirkkaat valot nostavat sinut legendaksi tai polttavat sinut tuhkaksi.
Ville Hirvonen
