Atleetin PesisCast-ohjelmassa käsitellään Superpesiksen bisneksen kasvua ja sen seuroille tuomia uusia haasteita.
Superpesiksessä on eletty viime vuodet isossa murroksessa, kun kilpailu sarjan tähtipelaajista on käynyt entistä kovemmaksi. Tämän myötä sarjan taso naisissa ja miehissä on laajentunut, mutta se on myös tuonut seuroille uusia haasteita.
PesisCast rantautuu kolmen erikoisjakson voimin loppuvuoteen. Jokaisessa jaksossa kuullaan vieraita lajin parista, ja keskusteluissa otetaan kiinni kuumiin puheenaiheisiin sekä tulevaisuuden näkymiin.
Avausjaksossa päähuomio on Superpesiksen muuttuneessa pelaajaliikenteessä, pelinjohtajissa ja seurojen nykytilanteessa.
Huippupelaajien levittäytyminen yhä useampaan seuraan on tuonut lisämielenkiintoa ja tasaisuutta sekä naisten että miesten Superpesikseen. Enää mestaruudet eivät olekaan kahden kauppa.
Studiossa juontaja Anssi Mertarannan kanssa ääneeen pääsee pesäpalloilija Kalle-Tapio Huusko, jolla on selvä näkemys nykytilanteesta.
– Onhan tämä lajin kannalta loistavaa. Samalla myös runkosarjan taso ja sitä myötä tuotteen taso kohenee, Huusko tiivistää.
Kun pelaajista käydään yhä kovempaa kilpailua, se asettaa myös seurat uuteen tilanteeseen.
– Pelkkä houkuttelu urheilullisella menestyksellä ei enää riitä. Pitää pystyä tarjoamaan muutakin siihen ympärille. Tuntuu, että pelaajat haluavat olla entistä vahvemmin kirjoittamassa urheilun ympärillä tarinaa ja haluavat sen myötä hypätä erilaisiin projekteihin, Huusko sanoo.
Yksi syksyn isoista siirroista oli Hannes Pekkisen paluu Sotkamon Jymystä kasvattajaseuraansa Kiteen Palloon. Pekkinen avaa jaksossa tästä tuntojaan.
– On se käynyt jo aiemmin mielessä, että jossain vaiheessa palaisi tänne kotiseuraan. Erittäin innostuneet fiilikset on tästä projektista ja koen, että tässä on hienon tarinan mahdollisuus, Pekkinen avaa.
Kiteellä on tehty vahvaa työtä viime vuosina. Mutta panostusten myötä myös odotukset ovat kasvaneet. Menestystä täytyy tulla.
On selvää, että Pekkisellä olisi ottajia Superpesiksessä riittänyt, mutta mikä ajoi lopulta valitsemaan Kiteen Pallon?
– Unelmana on aina ollut, että kasvattajaseurassa pystyisi tavoittelemaan sitä kirkkainta. Siinä on se isoin tekijä, Pekkinen tiivistää siirron taustoja.
Talvi on tunnetusti pitkä pesäpalloilijalle. Huusko ja Pekkinen avaavat jaksossa myös sitä, mitä kaikkea pitkään talviharjoitteluun mahtuu.
Arvostetaanko pelinjohtajia riittävästi?
Vaikka Superpesis elää vahvaa nousukautta, nostetaan jaksossa esille myös tiettyjä kipupisteitä. Kun keskustelu kääntyy pelinjohtajiin, nousevat kierrokset studiossa. Markkinoilla ei juuri kilpailua laadukkaista pelinjohtajista ole, mutta onko heidän arvostuksensa ylipäätään riittävällä tasolla?
– Sen pitäisi seuran näkökulmasta olla aivan avainpalkkaus. Myös pelaajat vaativat entistä enemmän. Mutta valitettavasti tänä päivänä sitä joukkuetta johtaa liian usein oppilas, eikä opettaja tai rehtori, Huusko muotoilee.
On selvää, että Superpesiksen kasvun myötä seurat ovat uudessa asemassa. Tarjouskilpailu pelaajista käy kovempana, ottelutapahtumilta vaaditaan enemmän, mutta valitettavan monia seuroja johdetaan lähes harrastepohjalta.
Studiossa penätään sitä, että seurojen täytyy pystyä kasvamaan ja kehittymään, jotta nykyinen kehitys voi jatkua tai pysyä edes tämän päivän tasolla.
– Jos seura voi hyvin, niin silloin monesti myös pelaajat ja valmentajat voivat hyvin. Mutta monissa paikoissa on valitettavasti yhä tänä päivänä se riski, että saadaanko niitä palkkoja edes maksettua. Mikä on sääli. Mutta aika kyllä korjaa sellaiset seurat pitkässä juoksussa, Huusko päättää.
