Gianni Infantino tullaan valitsemaan FIFA:n puheenjohtajaksi seuraavaksikin kaudeksi ensi keväänä, ellei ihmeitä tapahdu. Jos mitään mullistavaa uutta paljastusta ei tule, Infantino tulee johtamaan kattojärjestöä jatkossakin. Se on kuitenkin selvää, että FIFA tulee olemaan seuraavat vuodet erittäin jakautunut, kirjoittaa jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.
Loppuviikosta uutisoitiin näyttävästi, että Aasian liitto tulee olemaan Gianni Infantinon uudelleenvalinnan takana. Onko se sitten ollut jossain vaiheessa epäselvää, ettei se tukisi Infantinoa edelleen FIFA:n puheenjohtajaksi? Monelta menivät puurot ja vellit sekaisin kesän otsikkomyrskyssä, kun uutisoitiin, että eri maanosaliitot olivat yhdessä rintamassa Infantinoa vastaan. Aasian liitosta ei ole koskaan kuulunut sitä, että se olisi Infantinon valintaa vastaan. Se oli mukana rintamassa, joka kritisoi ja tuomitsi vahvasti Infantinon pienen piirin sisällä pitämän hankkeen MM-kisojen yksityistämisestä. Tämän asian tiimoilta oikeastaan koko jalkapallomaailma oli yksimielinen.
Se, että Aasian liitto vakuuttaa uskollisuuttaan Infantinolle, ei ole yllätys. Siellä oltiin myös vahvasti Infantinon edeltäjä Sepp Blatterin takana, kuten myös Afrikan maanosaliitossa. Kun Blatterin lähipiiri oli joutunut pahnoille, Blatter valittiin edelleen ylivoimaisella enemmistöllä FIFA:n puheenjohtajaksi Länsi-Euroopan harmiksi. Blatter joutui myöhemmin eroamaan, kun erilaiset talousvyyhdit tulivat pala palalta julkisiksi ja Blatterin lähipiiri lauloi iloisesti viranomaisille toimintamalleista.
UEFA ei määrää
Euroopassa, etenkin sen läntisessä osassa, ei vieläkään oikein ymmärretä sitä, ettei UEFA ole koko jalkapallomaailma, FIFA on. UEFA on yksi FIFA:n alaisista maanosaliitoista. Vaikka UEFA olisi yksimielinen jostain asiasta, kuten Infantinon erottamisesta, Euroopan yhteinen äänimäärä on vain noin neljäsosa kaikista FIFA:n jäsenmaista. Globaali valta on siis hyvin rajattu.
Infantinon seikkailut yksityistämisaikeessa katkaisivat UEFA:n kamelinselän. UEFA:n ja FIFA:n välit ovat jo pitkään olleet huonot, ja nyt raja ylitettiin. UEFA lähti hyvin aggressiiviseen kampanjointiin kaataakseen Infantinon. Mutta UEFA ei ole pystynyt – ainakaan vielä – tuomaan uskottavaa vastaehdokasta Infantinolle. Se ei ole myöskään pystynyt saamaan rintamaan esimerkiksi Afrikkaa tai Aasiaa, joissa Infantinoa pidetään suurena hyväntekijänä, kuten Blatteriakin aikoinaan.
Mitä UEFA:n kampanja on saanut sitten aikaan? Paljonkin. FIFA on julkisesti joutunut myöntymään tiettyihin vaatimuksiin, kuten siihen, että järjestön suunnatonta varallisuutta jaetaan enemmän eri maiden lajiliitoille. Myös tietyt läpinäkyvyystekijät ovat selvästi saamassa edistysaskelia. Jos, ja todennäköisesti kun, Infantino jatkaa luottamustehtävässään, on suurennuslasi koko ajan hänen yllään nyt nousseiden epäkohtien myötä.
UEFA on kannattanutkin Infantinoa
On hyvä myös muistaa, että Gianni Infantinon jatkokauden kannatus myös UEFA:n maissa oli lähes sataprosenttinen vielä kesäkuun puolivälin kieppeillä. Esimerkiksi Suomen Palloliitto liputti puheenjohtajan jatkokauden puolesta. Tilanne muuttui, kun Infantino alkoi omat sooloilunsa hurahdettuaan amerikkalaiseen kulttuuriin henkilöpalvontoineen. Tämä taas johti surullisen kuuluisaan yksityistämishankkeeseen sekä tämän hetken kahtiajakautumiseen.
Mutta edes tämä ei näytä Infantinoa kaatavan. Jos häntä tukevat maanosaliitot pysyvät kannassaan, tuttu kaljupää tullaan näkemään jatkossakin VIP-aitoissa hymyilemässä leveästi. Niin FIFA:n demokratia toimii. Jokaisella jäsenmaalla on yksi ääni, oli kyseessä miten suuri tai pieni jalkapallomaa hyvänsä.
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Kun Infantino (tai mahdollinen vastaehdokas) valitaan FIFA:n puheenjohtajaksi, valitaan samalla erittäin vahva oppositio. Useimmiten puheenjohtajavaalit kansainvälisessä jalkapallossa ovat hyvin selviä, monta kertaa jopa yksimielisiä. Näin ei nyt käy, sillä UEFA ei pysty kaiken huutamisensa jälkeen vetäytymään asemistaan menettämättä kasvojaan. UEFA:lla on myös hengenheimolaisia, joten merkittävä osa maailman johtavista jalkapallomaista tulee olemaan äänekäs oppositio, mikäli Infantino jatkokauden saa. Ja päinvastoin, jos valinta osuu haastajaan.
Mihin se sitten johtaa? Ei ainakaan kovin ruusuiseen lähitulevaisuuskuvaan maailman suurimman urheilulajin työrauhan ja hallinnon suhteen.
Panu Markkanen
