Formula 1:n kausi jatkuu viikonloppuna Brasiliassa. Mercedeksen Kimi Antonelli varmisti jo Meksikossa maailmanmestaruuden, joten mistäs tässä nyt ajellaan, kun jäljellä on vielä kolme osakilpailua?
Kyllä, suvereenin Kimi Antonellin takana on neljä kuljettajaa vain 16 pisteen sisällä, joten taistelu hopea- ja pronssimitaleista on kiivas. Paitsi että lajissa ei tunneta mitään mitalisijoja – eivätkä MM-sarjan kakkos- ja kolmospaikka todellisuudessa kiinnosta ketään. Kuljettajille vain mestaruudet merkitsevät.
Fanit ja media ehkä saavat jonkinlaisia kicksejä siitä, kuka on toinen ja kuka kolmas. Käytännössä ne jäävät kuitenkin vain kuriositeeteiksi Wikipediaan. Kukaan ei ylpeile olleensa MM-sarjan kolmas, vaikka siitä saakin jonkinlaisen lusikan sekä kutsun FIA:n palkintogaalaan.
Gaala on toki ylevä ja kunnianarvoisa tilaisuus, missä ei samppanjaa ruiskutella toisten päälle, ainoastaan juodaan sivistyneesti lasista pikkusormi pystyssä. Toisin on yksittäisten osakilpailujen palkintojenjaossa, joita on siis jäljellä vielä kolme.
Kaikki alkoi vahingosta
F1:n kuohujuomaperinne kumpuaa jo vuodesta 1950, kun legenda Juan Manuel Fangio sai Ranskan GP:ssä lahjaksi pullon Moët & Chandon -samppanjaa. Vielä 16 vuoteen sitä ei kuitenkaan palkintojenjaossa ruiskuteltu ympäriinsä.
Ruiskuttelun perinne autourheilussa juontaa juurensa vuodesta 1966, kun Le Mansin 24 tunnin ajojen palkintojenjaossa sveitsiläiskuski Jo Siffertin samppanjapullo oli seissyt liian pitkään auringossa, korkki räjähti ja juomaa suihkusi vahingossa yleisön päälle.
Seuraavana vuonna kisan voittanut jenkki Dan Gurney päätti vitsailla edellisvuoden vahingolla, ravisti tarkoituksella pulloaan ja ruiskutti juomat tallipäällikkönsä Carroll Shelbyn päälle. Siitä asti tuo toistuva tapa on ollut moottoriurheilun voitonjuhlien symboli.
Evoluutioselitys
Tavalle voi toki esittää myös evoluutioteoriaselityksen. Kuten tiedämme, ihminen kuuluu biologisesti kädellisiin ja ihmisapinoiden heimoon, joten olemme apinoiden lähisukulaisia. Kapusiiniapinoilla on tapana harrastaa niin sanottua virtsapesua. Ne virtsaavat omiin käsiinsä ja hierovat sitten ”nektaria” itseensä ja lajitovereihinsa viestiäkseen sosiaalisesta asemastaan. Stressitilanteessa ne saattavat virtsata suoraan toistensa päälle.
Simpanssit puolestaan harrastavat niin sanottua tarttuvaa virtsaamista, eli kun yksi simpanssi alkaa virtsata, muut lajitoverit seuraavat perässä. Mitä lähempänä simpanssit ovat toisiaan, sitä enemmän virtsaaminen tarttuu – kuin haukottelu ihmisiin.
Analogia on selvä: autourheilukilpailun voittaja avaa ensin pullonsa, ottaa hörpyt hieman rinnuksilleen kaataen ja ruiskii sitten samppakaljaa muiden päälle. Tämän jälkeen touhu tarttuu palkintopallilla muihin, ja itse voittajakin saa lopulta kuohujuomapesun. Ja kyllä, tässäkin on kyse vähintään jossain määrin oman valta-aseman viestimisestä.
Rahasta ajetaan
Palatakseni artikkelini aiempaan päivänvaloa kestävään osaan, kilpailtakoon F1:n loppukaudesta sitten siitä, kuka pääsee suihkuttelemaan juomaa kenenkin päälle.
Jos vielä enemmän vakavoidutaan, voidaan pohtia yleisesti, mistä F1:ssä ajavat ne kuljettajat, joilla ei ole kalustoerojen vuoksi mitään mahdollisuuksia kilpailla kärkisijoista? Näitä hevosia on kuitenkin suurin osa koko karusellista. Puhtaasti urheilullisen kunnianhimon näkökulmasta he eivät aja oikein mistään.
Mutta rahasta he ajavat, jos eivät itselleen, niin tiimille. MM-sarjan valmistajien mestari saa palkintorahaa noin 150 miljoonaa euroa, viimeinenkin tiimi arvioiden mukaan noin 60 miljoonaa. Jokainen sijoitus valmistajien MM-taulukossa nostaa pottia noin 8–9 miljoonalla eurolla.
Melko selviltä tiimien asetelmat valmistajien sarjassa näyttävät toki jo nyt. Red Bull ja McLaren kamppailevat kolmospaikasta, mutta molemmilla on jo rahaa niin paljon, ettei 8–9 miljoonaa euroa lisää tai vähemmän tee suvea, ei talvea.
Haas ja Audi taistelevat seiskapaikasta. Etenkin Haasille rahalla olisi taatusti merkitystä. Pahnan pohjalla omaa kisaansa käyvät kauden kolme surkeinta tiimiä, Williams (12p), Aston Martin (7p) ja yhä nollakerhossa oleva Cadillac. Niille kyse on ehkä rahaa enemmän kunniasta.
Taistelu sopimuksista ja tallipaikoista
Kuljettajat eivät suoraan saa näistä rahoista latiakaan, mutta sopimustensa sijoitusbonuksien kautta kyllä. Tämän lisäksi moni nuori kuljettaja antaa tietysti näyttöjä tulevaisuuden paremman tallin ja sopimuksen toivossa. Osa ajaa nykyisen tallipaikkansa puolesta.
Näitä kuljettajia ovat etenkin Alpinen 23-vuotias Franco Colapinto, Audin vuotta nuorempi Gabriel Bortoleto, Haasin 21-vuotias Oliver Bearman ja juuri Esteban Oconin tilalle samaan tiimiin noussut 21-vuotias Rafael Camara, Racing Bullsin 24-vuotias Liam Lawson ja 19-vuotias Arvid Lindblad sekä myös Red Bullin 22-vuotias Isack Hadjar. Kukaan heistä ei voi olla varma, että ajaa turbulentissa F1:ssä kahden vuoden päästä, tai osa edes ensi kaudella.
Joten ajellaan vain pois ne kauden kolme viimeistäkin kisaa. Vaikka kilpailut näyttäytyvät monille rivikatsojille äärimmäisen tylsinä, jopa unettavina, kärjen takana kamppaillaan isoista asioista. Näiden nuorten miesten elintärkeät taistelut tahtovat vain jäädä esimerkiksi kansainvälisessä kuvasignaalissa tyystin jalkoihin.
Lauri Hollo
