NHL-jääkiekossa ajetaan maalille, ihan maalivahdin eteen, kovalla vauhdilla. Connor McDavid ajaa vielä lujempaa kuin kukaan muu. Se on hyökkääjän oikeus. Puolustajan oikeus on torpata jokainen hyökkääjä, joka tulee maalivahdin alueelle, tai muuten ylittää tietyn rajan. Parhaat joukkueet puolustavat parhaita pelaajiaan, oikeutta jaetaan mieluiten välittömästi, jotta peli pysyy rehellisenä. Kaksi asiaa voi olla totta samaan aikaan. Joskus kolme. Tässä muutama kommentti.
Harvinaista tunnetta
Connor McDavid ei aina otteluiden jälkeisissä haastatteluissaan sano ihan suoraan, mitä ajattelee. Joskus hän sanoo suoraan, ikäänkuin tietäen oman statuksensa maailman parhaana jääkiekkoilijana, ja tietäen sen, että mitä hän sanookin, viesti tulee kiertämään läpi jääkiekkomaailman.
Torstai-iltana pelatun Anaheim Ducks vastaan Edmonton Oilers-ottelun jälkeen kuultiin rehellinen kommentti tappionjälkeisen (Ducks voitti maalein 5-4) supertähden suusta. Hän ei uhriutunut, mutta antoi harvinaisen vahvoja tunteita sisältäneen kommentin, jossa hän peräti itse myönsi, että hänelläkin on tunteita ja tuntemuksia.
Hän puhui tilanteesta, jossa Ducks-pakki Drew Helleson torppasi hänet päin tolppaa.
– Se oli peliliike, joka ei käy minulle järkeen ollenkaan, sanoi hikinen, mutta ei tyytyväinen #97. Neljän pisteen pelin juuri pelannut, mutta 250 pisteen vauhdissa oleva Oilers-kapteeni ei miettinyt pisteitään.
– Nuo ovat tilanteita, joista olen todella todella loukkaantunut aikaisemmin. Kun menen hakemaan ”päätypalloa”, tai ajan maalille. Sen tyyppiset tilanteet. Pidän tuollaisia vaarallisina, ja en ilmeisestikään tykännyt siitä. ”Podzy” tuli paikalle, ja oli harmi (että hän sai ottelurangaistuksen), en ole koskaan nähnyt tuollaista tuomiota. Se oli harmillista, mutta tietenkin arvostan hänen reagointiaan.
Hän tuli jopa maininneeksi sanan ”Mach-1” kuvaamaan vauhtia, jolla hänellä on tapana ajaa maalille. Äänennopeus. McDavid liikkuu kiekon kanssa lujempaa kuin kukaan muu kuolevainen, minkä takia on mahdotonta ymmärtää tilanteen vaarallisuutta.
– Satutin Giordano-tilanteessa, ja kerran tulokaskaudellani, kun minut ajettiin päätylaitaan. Nuo ovat vaarallisia tekoja minun mielestäni, kun tulen ”Mach-1” kohti päätyä tai maalia. Ne ovat tilanteita, joista löydän itseni usein. Kuten sanoin, se tuli liian lähelle ”kotia” minulle.
Connor McDavidin mielessä kävi varmasti huhtikuinen ottelu seitsemisen vuotta sitten, kun hän loukkaantui vakavasti ajettuaan kovaa vauhtia kohti maalia Calgaryn vanhassa Saddledomessa. Flamesin konkaripakki Mark Giordano kamppasi McDavidin, jonka ansiosta tämä lensi päin tolppaa. Seurauksena vakava vamma vasempaan polveen. Häneltä repesivät takaristiside (PCL), sisä- ja ulkomeniskit eli nivelkierukat, sekä polvitaipeen lihas (musculus popliteus); lisäksi hän sai sääriluun yläpään murtuman.
McDavid vietti koko seuranneen kevään ja kesän jokapäiväisessä monen tunnin kuntoutuksessa, välttääkseen leikkauksen. Eri kuntouttaja-ammattilaisten filmeistä koottiin jälkikäteen todella hieno dokumentti ”Whatever it takes”, joka antaa meille sohvien sankareille rehellisen todellisen kuvan huippuammattilaisten elämän toisesta puolesta. Yli tuhat tuntia fysioterapiaa. 179 päivän kuntoutusohjelma, 5-6 tuntia päivässä. Maailmanluokan joukko huippuammattilaisia auttoi supertähden välttämään leikkauksen, joka olisi vaatinyt koko seuraavan kauden kestäneen kuntoutuksen. Kuka hoidon maksoikin, ei pelännyt kustannuksia.
Dokumentissa todella tallennetaan 22-vuotiaan ilmiön haavoittuvuus tuntuvalla tavalla. Hän oli aidosti kauhuissaan siitä, että hänen uransa saattoi olla tässä. Raaka peli. Luistelunopeus etenkin saattoi muuttua lopullisesti. Niin ei käynyt, mutta ymmärrettävästi se kauhukuva, joka silloin filmiltä sohville välittyi, on jäänyt pääkoppaan.
Tulokaskaudella, tarkemmin muisteltuna marraskuussa Philadelphiassa, Flyersin pakit Brandon Manning ja Michael Del Zotto ajoivat lujaa lentäneen McDavidin yhdessä rytäkässä päin päätylaudoitusta. Seurauksena vasemman solisluun murtuma, leikkaus, levytys ja ruuvikiinnitys. Kolmen kuukauden huili kesken tulokaskauden.
Tämän kirjoittanut muistaa ajelleensa liikenteessä seuraavana aamuna todella aikaisin. Radion aamujuontaja oli juuri ilmoittamassa, koska aurinko nousee. Mutta sitten totesi, ettei aurinko nouse tänään ollenkaan Edmontonissa.
– Ihmiset ovat pitäneet minua jonkinlaisena robottina, mutta tottakai minullakin on tunteet ja emootiot, sanoi McDavid vielä.
Tilanne, josta puhuttiin koko perjantai
Edmontonissa nähtiin torstaina kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja lopulta jännittävä NHL-ottelu, mutta samalla todella omituisten vaiheitten kautta. Heti ensimmäisessä erässä, kun oli pelattu noin kahdeksan minuuttia, tai vähän yli, eikä yhtään maalia oltu vielä tehty, nähtiin tuo tilanne, josta riitti analysoitavaa, keskusteltavaa ja argumentoitavaa puolin ja toisin aina seuraavaan päivään asti.
Koko ottelu oli omituinen, ja omituiset tapahtumat saivat alkunsa tästä. Tämä tilanne vaikutti kaikkeen massiiisella tavalla. Ducksin pakki Drew Helleson ajoi maalille kovalla vauhdilla lentäneen Connor McDavidin päin tolppaa, vaarallisen näköisesti. McDavid jäi jäähän pitemmäksi aikaa kuin normaalisti, ja seurasi jonkinlainen tauko. Sitten myöhässä aloitettu tappelu Vasili Podkolzinin aloitteesta Hellesonia vastaan. Sitten omituisia rangaistuksia seeprapaidoilta.
– Kaikki ymmärtävät, mitä heidän on tehtävä tuonkaltaisessa tilanteessa, sanoi Connor McDavid pelin jälkeen. – En odottanut, että he antavat minulle vapaan tien maalille. He tekivät omat päätöksensä ja minä omani. Niin se vain on (that`s just the way it is).
– Jos he aikovat torpata minua tuolla tavalla, siitä tulee seuraus. Niin se menee. Toivoisin, että me kohtelisimme maalia samalla tavalla kuin kohtelemme päätylaitaa säännöissä. Jos tekisin saman hänelle, ja ajaisimme ”Mach-1” päin päätylaitaa, siitä tulisi viiden pelin pelikielto. Se on mielestäni ihan yhtä vaarallinen tilanne. Siellä on maalivahti, ja maalikehikko.
Vasili Podkolzin sai maailman parhailta seeprapaidoilta kakkosen, viitosen ja suihkukomennuksen maailman parhaan pelaajan puolustamisesta. Tappelusta Hellesonia vastaan hän sai ainoana viitosen, vaikka Ducks-pakki pudotti hanskansa ja löi pari kertaa. Tuomiosta käytettiin hallilla ja mediassa termiä ”One-Man Fight”. Emme ole koskaan nähneet tuota tuomiota aikaisemmin.
Koskaan aikaisemmin ei ole ollut väliä sillä, kuka tappelun voittaa tai häviää. Viitonen tulee.
Kolme asiaa voi olla totta samanaikaisesti
Jokainen näkee jääkiekko-ottelun tilanteet omalla tavallaan.
Voimme kaiketi olla yhtä mieltä siitä, että Connor McDavidillä on oikeus ajaa ”Mach-1” vauhdilla kohti maalia tai päätyä. Hän tienaa niillä alueilla leipänsä. Vastustajan pakeilla on oikeus ja velvollisuus torpata jokaista, joka tulee alueelle kiekon kanssa. McDavidin joukkuekavereilla on oikeus puolustaa maailman parasta pelaajaa. Kuten National Hockey Leaguessa on tapana, oikein tai väärin, seuraus tulee, vaikka puhtaastakin kohtelusta.
Connor McDavidillä on oikeus sanoa mielipiteensä. Hän uskoo siihen, mitä hän sanoo. Hän ei odottanut saavansa vapaata tietä.
Jokainen puolustajana jääkiekkoa pelannut tietää, että Drew Helleson torppasi McDavidin päin tolppaa tahallaan. Ei aiheuttaakseen loukkaantumista, vaan tehdäkseen selväksi, ettei tälle alueelle tulla. Joku saattaa yrittää ajaa maalivahdin levyksi tuollaisella vauhdilla ”vahingossa”, eikä NHL-pakki voi sitä sallia missään tapauksessa.
That`s just the way it is.
Vaikka Podkolzin puolusti tähtipelaajaansa hieman myöhässä, NHL:n kirjoittamattomien sääntöjen mukaan hän toimi oikeutetusti. Nyansseista voidaan olla eri mieltä, mutta jokaisella maailman parhaan pelaajan torpanneella on oikeus saada turpiinsa.
Sekin voi olla totta, ettei NHL suojele supertähtiään, joitten näkemisestä katsojat pulittavat isoja rahoja, kuten joku NBA, tai varsinkin NFL tekee. Amerikkalaisen jalkapallon isoimmassa sirkuksessa ei ajella pelinrakentajaa.
Kolme asiaa voi olla siis totta samanaikaisesti. Tai neljä.
Tässä vielä Anaheim Ducksin tyylikkään kapteenin kommentteja illan ottelusta, Öljyn ja Ankkojen hienosta kilpailusta, roolistaan kapteenina, ja lähestyvästä tuhannen NHL-ottelun virstanpylväästä.
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
Videoblogi ”NHL Top-10” joka sunnuntaiaamu, ”NHL-dinneri” podcast joka lauantai kello 18.00
