Brasilialaista Ronaldo Luís Nazário de Limaa pidetään yhtenä maailman kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. R9 tuntui parhaimmillaan tekevän pelikentällä lähes mitä halusi.

Ronaldo aloitti ammattilaisuransa brasilialaisen Cruzeiron riveissä. Nuorukaisella riitti useita vaihtoehtoja. Tarjoussota voitettiin 50 000 euron arvoisella huudolla, joka kelpasi Ronaldon agentille paremmin kuin hyvin. 

Jos Flamengo olisi pelannut korttinsa paremmin, olisi se voinut vetää pidemmän korren. Sao Cristovaon junioreissa tuolloin pelannut Ronaldo olisi varmasti ollut houkuteltavissa muuallekin kuin Cruzeiroon.

– Flamengo seurasi häntä, Ronaldoa alle 15-vuotiaissa valmentanut Alfredo Sampaio kertoi Planet Footballin mukaan.

– Ronaldolla oli vain paljon rahaongelmia. Hänellä ei ollut varaa mennä treeneihin bussilla, eikä Flamengo ollut halukas auttamaan. Siksi hän jäi meille, Sampaio jatkoi.

Jos summa tuntuu pieneltä, täytyy ottaa huomioon, että vuonna 1994 pelaajista ei maksettu samanlaisia summia kuin nykyään. Lisäksi Ronaldo oli vasta nuori teini. 

Maaleja alkoi syntyä heti

Jo 16 vuoden iässä maaleja alkoi kuitenkin syntyä aikuisten peleissä. Seurajohdossa tajuttiin pian, että käsissä on jopa luultua suurempi kultakimpale. Kun Ronaldo teki yhdessä ottelussa neljä maalia, brasilialainen sanomalehti Hoja Em Dia kirjoitti, että “Ronaldon edessä koko Brasilia kumartaa”. 

– Ronaldo oli sellainen hyökkääjä, joka aina kiinnitti huomiota kaikkeen mahdolliseen, eikä hän antanut koskaan periksi, Ronaldolle yhdessä pelissä neljä kertaa antautunut Balian maalivahti Rodolfo Rodriguez muisteli Superesportesin mukaan.

Silmiinpistävintä nuoressa Ronaldossa oli se, miten lähellä valmista pelaajaa hän oli. Vaikka pelaajana nuorukainen oli hintelä, kaikki loistavat ominaisuudet olivat jo nähtävillä. Ronaldo pelasi täyden kentän jalkapalloa ällistyttävästi ensimmäisen kerran vasta 14-vuotiaana, joten taidot olivat muodostuneet futsalissa ja katupeleissä.

Tänä päivänä jalkapallon katselijat ovat tottuneet jo pelaajiin, jotka juoksevat nopeasti, ovat teknisesti taitavia ja pystyvät harhauttamaan useammankin pelaajan peräjälkeen. Ronaldo oli tässä mielessä aikaansa edellä, sillä vastaavanlaista lahjakkuutta edes Brasiliassa ei oltu totuttu näkemään.

Siirto Eurooppaan

Ronaldo teki kaikkiaan 44 maalia 47 pelissä Cruzeiron paidassa. Oli vain ajan kysymys ennen kuin lahjakkuuden tie vie Euroopan kentille. Ronaldo valittiin lisäksi mukaan vuoden 1994 MM-kisoihin, mutta minuutteja nuorukaiselle ei merkitty. Taidot oli joka tapauksessa pantu merkille.

Seuravalinta oli sikäli looginen, että maajoukkueesta tuttu Romario oli pelannut PSV Eindhovenin riveissä aiemmin. Vaikka pöydällä oli rahakkaampia tarjouksia, oli PSV kaikista vaihtoehdoista mielenkiintoisin 17-vuotiaalle pelaajalle.

– Romario kertoi minulle, että PSV on yksi ammattimaisimmista ja parhaiten organisoiduista seuroista Euroopasta, Ronaldo kertoi These Football Timesin mukaan.

– Hän sanoi, että se olisi paras paikka sopeutua Eurooppaan ja eurooppalaiseen jalkapalloon. Luulen hänen olleen oikeassa.

PSV:ssä Ronaldo oli pitelemätön. Kaudella 1994-1995 Ronaldo paukutti Eredivisiessä huimat 30 maalia. Vertailun vuoksi Jari Litmanen iski samaisella kaudella 17 liigamaalia Ajaxin kymppipaidassa.

Kun PSV kohtasi UEFA Cupissa Leverkusenin, oli saksalaislegenda Rudi Völlerillä ihmettelemistä. 

– En ole koskaan nähnyt 18-vuotiaan pelaavan sillä tavoin, Völler ihasteli The Guardianille.

Maailmanennätyssiirtoja toisensa perään

Ronaldo takoi maaleja PSV:ssä siihen tahtiin, että maailman isoimmat seurat halusivat nauttia brassin palveluksista. Tarjouskilvan voitti FC Barcelona, joka maksoi hyökkääjästä silloisen noin parikymmentä miljoonaa euroa nykyrahassa vastaavan maailmanennätyssumman.

Kaudella 1996-1997 Ronaldo oli Barcelonassa aivan omaa luokkaansa. 34 liigamaalia oli sellainen määrä, jota kukaan ei ollut aiemmin nähnyt. Ronaldosta alettiin puhua samassa lauseessa esimerkiksi Pelen ja Johan Cruyffin kanssa.

FC Barcelona ei olisi halunnut luopua maalitykistään, mutta sopimusneuvotteluissa tehtiin virheitä Kataloniassa, jolloin italialainen Inter pääsi iskemään väliin. Pari miljoonaa lisää ja taas nähtiin maailmanennätyssiirto.

– Kokemus oli mahtava ja olin viimeistellyt jatkosopimuksen jo kuukausi ennen kauden päättymistä, mutta viikkoa myöhemmin asianajaja ja FC Barcelonan puheenjohtaja päättivät sopimuksen olevan järjetön, Ronaldo ihmetteli tuolloin Marcan mukaan.

Maailman huipulla polvivaivat alkoivat

Ronaldo sopeutui Serie A:n pelityyliin nopeasti ja iski maaleja samaan tahtiin kuin aiemminkin. Ensimmäisellä kaudellaan Ronaldo iski 25 liigamaalia, ja hiljalleen brassista alettiin puhua maailman parhaana hyökkääjänä. On muistettava, että kaikista liigoista juuri Serie A:ssa maalinteko oli tuohon aikaan haastavinta.

Siten ei ollut yllätys, että maailman parhaan pelaajan pysti Ballon d’Or löysi tiensä Ronaldon palkintokaappiin.

Kun Brasilia eteni Ranskaa vastaan MM-finaaliin kesällä 1998, käsikirjoitus näytti olevan Ronaldon puolella. Ennen finaaliottelua tapahtui kuitenkin jotain kummallista ja Ronaldo kärsi vatsaoireista. Oli lähellä, että koko finaali olisi jäänyt hyökkääjältä välistä.

Ronaldo pelasi vaisun ottelun, ja Brasilia hävisi. 

Ronaldon ura sai vielä paljon ikävämmän käänteen, kun Serie A:n ottelussa Lecceä vastaan marraskuussa 1999 Ronaldo tunsi polvessaan viheliään piston ja tarkemmissa tutkimuksissa selvisi pahempi vamma. Tuohon aikaan Interillä oli huima hyökkäys Ronaldon, Roberto Baggion ja Christian Vierin johdolla, mutta kolmikko ei pystynyt pelata kauan yhdessä.

Ronaldon polvea kuntoutettiin kaikessa rauhassa fysioterapeutti Nilton Petronen johdolla, eikä paluun kanssa haluttu kiirehtiä. Heti Ronaldon paluuottelussa huhtikuussa 2000 Laziota vastaan Ronaldo loukkasi kuitenkin taas polvensa. 

Petronen mukaan Ronaldon polvilumpio ikään kuin “räjähti” ja hän nimitti sitä “pahimmaksi jalkapallovammaksi”, jota hän oli koskaan todistanut. Jotkut olivat sitä mieltä, että Ronaldon paluun kanssa kiirehdittiin, mutta Petrone kiisti nämä väitteet FourFourTwo:n haastattelussa.

– Voin kertoa, että hetkestä jolloin tapasin hänet 1996 ja vuoteen 2003 asti, kun hoidin häntä, että tuo ei ole totta, Petrone sanoi aviisille.

Rikkinäisellä polvella maalikuninkaaksi ja maailmanmestariksi

Ronaldon aika Interissä päättyi enemmän tai vähemmän polvivaivasta kuntoutuessa. Kaudella 2000-2001 brassi ei pystynyt pelaamaan peliäkään Serie A:ssa. Seuraavalla kaudella Ronaldo pelasi enää kymmenen ottelua tehden niissä kuitenkin peräti seitsemän maalia. 

Ronaldo oli ollut räjähtävän nopea ja terävä liikkeissään, ja oli selvää, että Brasilia tarvitsi maalitykkiään. Parin vuoden aikana brassin matsit olivat jääneet kuitenkin niin vähiin, että hänen pelikuntonsa oli arvoitus. Olisiko Ronaldo enää sama pelaaja?

Rivaldon ja Ronaldinhon kanssa hyökkäyksessä pelannut Ronaldo oli kuitenkin turnauksessa juuri se puuttuva palanen. Ronaldo osui melkein joka pelissä tehden kaikkiaan kahdeksan osumaa. Kisojen päätteeksi Ronaldo oli onnellinen ja jopa helpottunut maailmanmestari.

– Joskus kuvittelin pokaalin silmieni edessä ja mietin miten mahtavalta tuntuukaan nostaa se ilmaan, Ronaldo muisteli FIFA.comille onnensa täyttymystä.

Jokin kuitenkin muuttui

MM-kisojen jälkeen Ronaldon ura jatkui jättisiirrolla Real Madridiin. Lempinimen Il Fenomeno Italiassa saanut Ronaldo oli Espanjan pääkaupungissa jo vähän erilainen pelaaja. Ei niin räjähtävä, ei niin väkkärä, mutta edelleen loistava pelaaja.

Kun Ronaldo pääsi nurmelle, maaliverkot tapasivat heilua. Niin myös Madridissa. Ensimmäinen kausi La Ligassa toi komeat 23 maalia, ja Ronaldo jopa pokkasi toista kertaa Ballon d’Or -palkinnon. 

Polvivamman jättämät jäljet alkoivat kuitenkin parin kauden jälkeen näkyä. Ronaldo alkoi myös olla vähän tukevassa kunnossa. Ilkeämieliset puhuivat, että joissakin otteluissa Ronaldo olisi juossut jopa vähemmän kuin vastustajan maalivahti. Ikävää on myös se, että tämä heitto saattoi joskus pitää jopa paikkansa. Ei liikanimi, El Gordo eli paksu, ihan tuulesta temmattu ollut, vaikka siinä ikävä kaiku onkin.

Maaleja silti syntyi tasaiseen tahtiin – oli mies sitten vähän pulska tai ei. Silti spekuloitiin, että kuinka hyvä Ronaldo olisi ollut ilman vakavaa polvivaivaansa. Madridissa Ronaldo oli kuitenkin edelleen reilusti alle kolmekymppinen ja eli uransa parhaita vuosia.

Valmentaja Fabio Capello joutui pudottamaan Ronaldon välillä jopa avauksesta kokonaan pois paino-ongelmien takia.

Mitä Ronaldo olisi voinut olla?

Real Madridin jälkeen Ronaldo väläytteli osaamistaan vielä Serie A:ssa. Kahden kauden aikana Italiassa Ronaldo pelasi enää kuitenkaan 20 ottelussa. Kenties seuratuimpia pelejä olivat Ronaldon otteet Mestarien liigassa. Tuota pystiä Ronaldo varmasti himoitsi, sillä se jäi häneltä puuttumaan.

– Elän jalkapalloa sellaisella intohimolla, että Mestarien liigan puuttuva voitto ei tuo minulle rauhaa. Se on pysti, jonka kaikki haluavat voittaa, Ronaldo kertoi UEFA.comin mukaan.

Ronaldo lieneekin paras pelaaja, joka ei ole koskaan voittanut Mestarien liigaa. 

AC Milanin riveistä Ronaldon matku jatkui takaisin kotimaahan Corinthiansin riveihin. Maaleja syntyi edelleen. Ja varmasti yleisö nautti huippupelaajan näkemisestä. 

Silti moni edelleen miettii, että olisiko Ronaldo voinut olla vieläkin parempi. Ilman sitä kirottua polvivaivaa Ronaldo olisi voinut pelata korkeammalla tasolla pidempään ja kenties olla vieläkin uskomattomampi pelaaja. Olisivatko ne Ronaldon uskomattomat ominaisuudet voineet olla vieläkin kovemmilla tasoilla ilman polvivaivaa? 

Tällainen spekulaatio on aikamoista, jos pelaajan lempinimi on Il Fenomeno, ilmiömäinen. Se vain kertoo siitä, miten poikkeuksellisen suuresta pelaajasta ja lahjakkuudesta oli kyse.