NHL:n eliminointiottelut ovat alkaneet. Kolme joukkuetta on jo pudonnut. Tulevaisuus näyttää silti hyvältä jääkiekon vatikaanissa.
Tampan aika on mennyt. Yllättävä öljynvaihto. Onko Florida vielä Florida? Gabriel Landeskogin paluu oli mahtava, mutta pelillisesti vielä suurempi paluu voi olla vielä tulossa.
Tässä muutamia lyhyitä ja sekalaisia poimintoja kesken kaiken.
Kolme joukkuetta kesälomalle
Kolme joukkuetta on kadonnut, ja enää kolmetoista jää vielä taistelemaan loordi Stanleyn kannusta tätä kirjoitettaessa aikaisin torstaiaamuna. Stanley Cupin pudotuspelien ensimmäinen kierros on parasta ja kauneinta kaaosta, mitä NHL voi tarjota, mutta todennäköisin ja helpoiten ennustettu putoaja oli, kaikella kunnioituksella, New Jersey Devils.
Siihen meni kaksi tuplajatkoaikaa, ja yksi varastettu-luokkaan mennyt peli, mutta Carolina Hurricanes teki selvää jälkeä realistisella tavalla Devilsistä, joka pelasi ilman tärkeintä pelaajaansa Jack Hughesia. Eliminointipelissä 53 laukausta kohti Jakob Markströmin maalia, mikä kertoo tarvittavan.
Mielenkiintoinen tilastoknoppi: Sebastian Aho teki kaikki viisi Carolinan jatkoaikamaalia runkosarjassa. Ja nyt siis ratkaisi Devils-sarjan myös jatkoajalla.
Tampa Bay Lightningin aika auringossa on ohi. Se näkyi jo vuosi sitten, runkosarjassa näytti ajoittain vielä hyvältä. Mutta tällä rungolla Tampa ei enää Kannua voita. Viktor Hedman esimerkiksi oli vielä jokin vuosi sitten NHL:n ykköspakki. Hän on yksi parhaista vieläkin, mutta ei enää Viktor Plus. Floridan taistelu päättyi jo ennenkuin Ontarion taistelu, mikä on yllätys.
Montrèal Canadiensin ei odotettu voittavan Washington Capitalsia. Nuori joukkue sai paljon kokemusta, eikä Capitals päässyt jatkoon todellakaan helposti. Se sai ansaita voittonsa. Paljon tasaisempi sarja kuin mitä numeroista voi päätellä.
Tulevaisuus näyttää hyvältä Montrèalissa
Montrèal Canadiens ei voita 25:ttä Stanley Cupiaan tänäkään vuonna, mutta odotamme tämän nuoren ryhmän tulevia aikoja innolla. Tätä kautta pidetiin jälleenrakennuskauden kolmantena kautena, joukkue on edellä aikataulustaan. Les Habitantsin kausi oli menestys. Joukkue oli idän sarjataulukossa viimeisellä sijalla vielä viime joulukuun ensimmäisenä. Se osoitti omaavansa paljon sisua. Brendan Gallagher pelasi loppuun kylkiluumurtuman kanssa. Josh Anderson ja Arber Xhekaj puolustivat omiaan.
Joukkue on todella nuori, mutta sen rakennus ja varausvaihe on ohitettu. On kehityksen ja kokemuksen hankkimisen aika. Vai onko? Voidaan miettiä, tarvitseeko Canadiens vielä jostain kakkossentterin ja kakkosketjun?
Hyvä esimerkki Canadiensin nuoruudesta on sen viimeisimmän ylivoiman kokoonpano. Lane Hutson (viivalla) ja Juraj Slafkovsky (maalin edessä) ovat 21-vuotiaita. Cole Caufield (laidalla) on 24-vuotias, kapteeni Nick Suzuki (kauempana maalin edessä “bumper”) 25-vuotias. Loukkaantuneena sivussa olleen Patrik Laineen paikalla vasemmalla pointilla pelannut Ivan Demidov on vasta 19-vuotias.
Martin St. Louis tuli NHL-ykkösvalmentajaksi vain kokemusta pikkupoikien valmentamisesta allaan. Hän on osoittautunut erinomaiseksi valmentajaksi juuri tälle nuorelle ryhmälle.
Onko Florida vielä Florida?
Kysymys, joka usein tulee mieleen juuri kun olemme nukahtamassa, onko Florida Panthers vielä Florida?
Vastaus taitaa olla, että on. Kolme voittoa vieraissa. Erinomaista puolustuspeliä. Maalivahtipeli oli parempaa kuin vastustajalla Tampa-sarjassa. Samalla ihmetyttää, miksei löydy joukkuetta, joka haastaisi kovaotteisen Panthersin fyysisesti.
Onnittelut sille suomalaiselle, joka aikoinaan suositteli Carolina Hurricanesille Eetu Luostarisen varaamista. Eetu oli tehnyt kolme maalia 32 SM-liigaottelussa varausvuonnaan (2. kierros, 42.) vuonna 2017. Eetu teki itse työn, jolla hänestä tuli Florida Panthersin seuraennätyksen omistaja, mutta hyvää silmää silti jo kahdeksan vuotta sitten joltakin. Olen käsittänyt, että varausajatuksen läpivieminen vaati jonkin verran painia.
Neljä pistettä eliminointipelissä on todella kova saavutus.
Blues käytti hyväkseen Connor Hellebuyckin heikkouksia
Connor Hellebuyck – maailman paras maalivahti – vedettiin pois tolppien välistä kahdessa pudotuspeliottelussa jo. St. Louis Blues näyttää keksineen, miten estää Vezina-vahdin näkökyky kentällepäin tehokkaalla screenillä. Hellebuyckin puutteet mailan kanssa on paljastettu. Laukauksia tulee ylös. Todella mielenkiintoista, todennäköisesti tehokkaan prescoutingin tulosta.
Tuntuu siltä, että Hellebuyck joutuu taas kerran todistamaan olevansa tärkeitten pelien maalivahti. Tämän todettuamme, Jets vei Game 5:n Winnipegissä koko joukkueen vahvalla pelillä keskiviikkona, ja suisti Bluesin jyrkänteen reunalle.
Rumia otteita ja koiruuksia
Pudotuspelit ovat alkaneet, kun valmentajatkin jo ovat vihaisia. Scott Arniel Winnipegissä viimeiseksi.
Paljon valitusta siitä, ettei seeprapaita nähnyt Aaron Ekbladin kyynärvartta päin Brandon Hageliä. Tosiasiassa hän ei voinut nähdä, koska pelaajia oli edessä.
Ihan kuin jotain puuttuisi Colorado Avalanchen ylivoimapelistä
Tämä kommentti, ja varsinkin aiheesta ihan viattomasti ilmoille heittämäni twiitti saattaa palata vielä puraisemaan itseäni hanuriin, mutta silti. Coloradon ja Dallasin pelisarja on vielä kesken, ja voi päättyä ihan mitenpäin tahansa.
Jos katsomme Colorado Avalanchen ylivoimapeliä, josta siis tuo vanha tuttu hahmo nyt puuttuu. Nathan MacKinnon ja Martin Necas pelaavat samalla puolella, ja useimmiten Cale Makar syöttää sinne. Toisella siivellä on tuon hahmon puuttuessa kokeiltu Jonathan Drounia, Valeri Nichushkinia ja nyt viimeksi Gabriel Landeskogia.
Valmentajakaruselli
Samaan aikaan, kun NHL-kauden kuumimpia otteluja pelataan kaukalossa, todella mielenkiintoinen valmentajakaruselli on jo lähtenyt käyntiin kulissien takana, ja edessä. Seitsemän päävalmentajan paikkaa on tällä hetkellä epävirallisen laskuni mukaan vapaana. Neuvotteluja käydään monella paikkakunnalla.
Rick Tocchetin lähtö Vancouverista on todellinen pettymys meille vielä kaapissa oleville salaisille Canucks-faneille. Kaikki näytti niin hyvältä vielä vuosi sitten. Philadelphia Flyers on tietenkin spekulaatioitten kärjessä, vaikka Tocchetin agentti Steve Mountain sanoi Vancouverin sporttiradiossa, ettei mitään neuvotteluja ole edes vielä käyty.
Pannasta vapautettu Joel Quenneville on raporttien mukaan jo käynyt Anaheim Ducksin haastatteluissa.
Yllättävä öljynvaihto
Edmonton Oilersin nousulle kahden ottelun tappioasemasta tilanteeseen, jossa se tänään torstaina voi lähettää Los Angeles Kingsin kesälomille, on löydettävissä useampia syitä. Chris Knoblauch on päihittänyt kollegansa Jim Hillerin selvästi valmentajien kaksintaistelussa.
Suurin syy taitaa silti olla se, että pudotuspeleihin todella rampana lähtenyt Oilers on saanut lähes kaikki tärkeät pelaajansa terveiksi. Mattias Ekholmin poissaolo ilmeisen nivusvamman (pelkkä spekulaatio) takia on paha menetys, eikä käytännössä joukkueen monipuolisinta ykköspakkia näy vielä.
Leon Draisaitl lähti pudotuspeleihin loukkaantuminen allaan. Trent Frederick totuttelee vielä, mutta parantaa peli peliltä. Boston Bruinsista hankittu kovalla särmällä pelaava hyökkääjä kärsi nilkkavammasta, eikä siirtotakarjan jälkeen pelannut yhtään uudessa joukkueessaan ennenkuin vasta pudotupeleissä.
Evander Kane pelaa kymmenen kuukauden tauon jälkeen, ja on pelannut lähes parhaalla tasollaan. Suurin yllätys itselle on myös vuoden sivussa olleen John Klingbergin peli. Luulin jo hoikan ruotsalaisen uran olleen ohi. Nyt hän on korvannut Ekholmin poissaoloa 18-20 minuutin peliajoilla, ja hyvällä pelillä kiekon kanssa.
Chris Knoblauch on osoittautunut todelliseksi velhoksi, mitä tulee valmentamiseen pelitilanteissa. Monta kertaa hänen aivoituksensa tulevat huomioon vasta pelin päätyttyä, jos ollenkaan.
Kun pakkiparin Evan Bouchard – Darnell Nurse peli jäi miinukselle neljännen pelin alussa, miehiä vaihdettiin nopeasti. Viimeisin erikoisuus Knoblauchilta koskee ketjuja pelipäivien aamujäillä. Yksi Stanley Cupin pudotuspelien kirjoittamattomista säännöistä on se, ettei vastustajan harjoituksia jäädä katsomaan.
Pelisarjoissa vastakkainpeluutusten merkitys korostuu huomattavasti, kun pelataan joka toinen ilta samaa joukkuetta vastaan. Nykyaikana, kuten twitterissä aikaansa tuhlaavat ovat varmasti huomanneet, NHL-joukkueitten tekemisiä päivittäin kronikoivat beatwriterit twiittaavat ketjukoostumuksia aamujäiltä livenä.
Chris Knoblauchin viimeisimpiä jekkuja on peluuttaa aamujäillä ihan eri ketjuja ja pakkipareja kuin itse illan pelissä. Edellinen Oilersin valmentaja Jay Woodcroft teki joskus samaa. Lisätään Woodcroftin nimi ylläoleviin mahdollisiin NHL-valmentajiin.
Los Angeles Kings on todella kova joukkue. Odotan perinteisen Kings vs. Oilers-sarjan ratkeavan vasta seitsemännessä.
Pelkoa, inhoa ja hermostuneisuutta Torontossa
Battle of Ontario näytti jo ratkenneen, kun Toronto Maple Leafs otti kolmen voiton johdon.
Sen jälkeen Ottawa Senators on aiheuttanut kahdella voitolla todellista angstia paljon kärsineille Leafsin kannattajille kahdella voitollaan.
Toronton on pakko voittaa Game 6 jo senkin takia, koska jos Ontarion taistelu venyy seitsemänteen, Florida Panthers odottelee hyvin levänneenä jo mahdollisuutta raadella. Travis Green osasi pelata oikein, kun kysyttiin kolmen tappion takaa nousseesta tarinasta.
Peräänkuulutetaan tässä Auston Matthesiä ja William Nylanderia. Heidän on pelattava kuin kaksi isoa nimeä täällä Edmontonissa ovat pelanneet.
Miro Heiskasen paluu
Kapteeni Gabriel Landeskogin paluu oli yksi hienoimmista urheilutarinoista (jos jääkiekko-niminen peli halutaan laskea urheiluksi) koskaan. On mahdotonta olla ihailematta tätä sisukasta ruotsalaista. Yli tuhat päivää sivussa.
Mutta, ainakin pelillisesti, vielä isompi ja merkittävämpi paluu voi vielä olla tulossa. Jos Dallas Stars onnistuu pysymään mukana tarpeeksi kauan.
Landeskog ei pelaa 25-30 minuuttia illassa.
Miro Heiskanen pelaa.
Emme tiedä vielä aikataulua, mahdollista paluun aikaa Starsin numerolle neljä, mutta Heiskasen paluu tulee antamaan Dallasille henkisesti ja etenkin pelillisesti todellisen buustin. Jos siis joukkue onnistuu jatkamaan vielä tarpeeksi pitkään.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
