Suomalaisessa mäkihypyssä päättyi sunnuntaina pitkä kuiva kausi Antti Aallon ja Niko Kytösahon hypättyä maailmancupin superjoukkuekilpailussa kolmanneksi. Atleetti haastatteli Toni Niemistä tuoreeltaan kisan jälkeen.
Suomen mäkihypyssä on riittänyt tuskallisia vuosia. Toni Nieminen ei peitellyt iloaan Antti Aallon ja Niko Kytösahon saavutuksesta.
– Ei voi olla kuin hyviä fiiliksiä tästä. Enkä voisi olla iloisempi poikien puolesta. Ovat tehneet vuosia kovasti töitä ja nyt tuli tällainen onnistuminen. On fantastinen asia koko lajille, Nieminen sanoi Atleetille.
Edellisen kerran suomalaishyppääjä oli nähty maailmancupissa palkintopallilla 2014, kun Anssi Koivuranta voitti Innsbruckissa mäkiviikolla. Joukkuekilpailussa suomalaiset olivat viimeksi kolmen joukossa Planicassa 2010. Tuolloin Harri Olli, Matti Hautamäki, Janne Happonen ja Olli Muotka hyppäsivät kolmanneksi.
Suomalaisessa mäkihypyn laihojen vuosien jälkeen puhutaankin nyt mäkijytkystä. Nieminen myöntää olevansa iloisen yllättynyt.
– Turha olisi leikkiä sen viisaampaa ja sanoa, että en olisi yllättynyt. Kyllä se itsellenikin yllätyksenä tuli, vaikka pojat ovat tällä kaudella hypänneet monessa kisassa hyvin. Osasin odottaa, että hyviä tuloksia voisi tulla, mutta tämä ylitti odotukseni.
Lahden suurmäki on suomalaisille tietysti hyvin tuttu paikka. Nieminen korostaa kotikenttäedun auttaneen tuloksessa, mutta kokonaan sen piikkiin ei voi menestystä laittaa.
– Auttaahan se kyllä. Mäki on profiililtaan erilainen moneen muuhun mäkeen verrattuna. Antti ja Niko ovat hypänneet siellä todella paljon, ja kyllä se varmasti kilpailuetua tuo. Mutta ei tietenkään voi vähätellä, etteikö heiltä olisi tullut loistava onnistuminen. Kotikenttäetu ei kaikkea selitä.
Suomalaiset ovat tällä kaudella menestyneet mäkihypyssä parhaiten 12 vuoteen. Milanon Cortinan olympialaisissakin nähtiin niin miesten kuin naistenkin mäkihypyssä monta hienoa suoritusta.
Keskustelua on ollut siitäkin, onko mäkihypyn pukusääntöuudistus vaikuttanut asiaan. Niemisen mukaan tämän piikkiin ei voi Suomen nostetta laittaa.
– Vaikea sanoa onko siitä ollut Suomelle etua, mutta lajin uskottavuudelle on ollut etua kyllä, kun puvuilla ei pääse huijaamaan. Joka tapauksessa suurilla mäkimailla on aina etumatkaa pienempiin suurempien resurssiensa ansiosta. Suomi on resursseihinsa nähden tehnyt hyvää työtä, mutta eroa suurten maiden resursseihin on yhä paljon, vaikka pukusäännöt ovat muuttuneet.
Nieminen painottaakin, että menestystä tarvitaan lisää. Aallon ja Kytösahon palkintosijalle on saatava jatkuvuutta.
– Realiteetit on pidettävä mielessä. Onnistumiset auttavat tietysti siinä, että voidaan saada resursseja paremmiksi ja saadaan lisää harrastajia lajin pariin. Onnistumisia tarvitaan lisää ja niistä on otettava kaikki tarvittava irti, jotta suuremmasta menestyksestä voidaan haaveilla.
Suomalaiselle mäkihypylle povattiin muutamia vuosia sitten kuolemaa, mutta sitä ei ole tullut. Laji on saanut viime vuosina paljon uusia junioriharrastajia, vaikka 1900-luvun suurvuosien harrastajamääristä yhä kaukana ollaankin.
Toni Niemisen poikakin on aloittanut mäkihyppyharrastuksen. Tänä viikonloppuna Herttoniemessä oli lasten kilpailussa mukana jo kaksinumeroinen harrastajamäärä, vaikka monilla ei ole tietoa siitä, että mäkihyppyä Helsingissä edes harrastetaan.
– Luojan kiitos, että jopa kymmenen hyppääjää oli mukana Hertsikassa. Hyvä juttu, että harrastajia tulee lisää, mutta tarvitaan myös suorituspaikat kuntoon. Kun resurssit ovat paremmat ja menestystarinoita tulee, paranee meidän hienon lajin tilanne Suomessa, Nieminen toteaa.
Albertvillen 1992 olympialaisissa kaksi kultamitalia voittanut Nieminen toivottaa kaikki lumikasoista hyppäämisestä tykkäävät lapset tervetulleeksi Herttoniemeen rohkeasti mäkihyppyä kokeilemaan. Nieminen korostaa aloittaneensa itsekin hyppäämisen lumikasoista.
Otto Palojärvi
