Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on tipahtanut 20 vuodessa roimasti, jos vertailua tehdään maajoukkuepelaajien seurajoukkueista.
Euroopan huippusarjoissa suomalaisia ei viime vuosina ole montaa ollut. Vielä 20 vuotta sitten suomalaisia oli näissä sarjoissa joukkueellinen.
– Meillä maajoukkueessa siihen aikaan oli monta Hollannissa ja Englannissa. Saksassakin oli. Isoja minuutteja useimmilla heistä, toteaa Suomen maajoukkueen ex-pelaaja Pekka Lagerblom Atleetin Kuningaslaji-ohjelmassa.
Lagerblomin mukaan hänen juniorivuosinaan 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla harjoiteltiin enemmän oma-aloitteisesti.
–Me tehtiin se duuni silloin omalla ajalla. Meillä ehkä oli se vapaus siihen. Se polku, joka meidät on sinne johdattanut, on tullut siinä oman ajan harjoittelussa. Siinä sinnikkyydessä ja periksiantamattomuudessa. Seuravalmennus ja joukkuevalmennus on tukenut sitä polkua, Lagerblom arvioi.
–Se on mielenkiintoinen kysymys, miten paljon laji on muuttunut ja miten kilpailtua toi on, ja mitä me tehdään täällä kotimaassa, Lagerblom jatkaa.
Lagerblom korostaa, että nykyään lapsilla ja nuorilla on enemmän vaihtoehtoja vapaa-ajallaan. Hän mainitsee esimerkkinä älypuhelimen.
–Ne kilpailee siitä ajasta, mitä meidän ei tarvinnut edes miettiä. Me oltiin sen pallon kanssa. Nyt heillä on koukuttava vastine siinä, miten mä tän ajan käytän.
Lagerblomin lapsuudessa ei älypuhelimia ollut. Intohimona hänellä oli pallo.
–Itse menin koulusta suoraan halliin. Kaverit tuli saman tien koulusta sinne ja pienpelit laitettiin pystyyn. Me saatiin monia tuhansia kosketuksia jo ennen joukkueharjoituksia. Ja jäätiin välillä vähän kikkailemaan. Äiti hermostui autossa parkkipaikalla, kun ei kuulunut. Tööttäili siellä, hän toteaa.
Lagerblomin mukaan ruutuaika viikossa vie tietysti aikaa omatoimiselta harjoittelulta pallon kanssa.
–Onhan se valitettavaa, kun kyselee tuolla ruutuajat viikossa. Siellä ollaan 20-30:ssä. Se on aika paljon pois siitä meidän tekemästä harjoittelusta pallon kanssa.
