SJK hävisi perjantaina Pietarsaaressa Jarolle maalein 1-2. Täyden katsomon edessä pelatusta ottelusta sai vain kolme pistettä, mutta pelin henkinen merkitys voi olla huomattavasti suurempi.
Tappion myötä SJK putosi Veikkausliigassa toiseksi viimeiseksi eli sille paikalle, josta joutuu karsimaan. Tämä ei voi olla näkymättä paineina niin seurajohtoa, valmennusta kuin pelaajistoa kohtaan, kirjoittaa jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.
SJK:ta on syytetty yrityksen puutteesta. Siitä ei ollut kysymys perjantaina. Joukkue pelasi hyvällä asenteella ja lopun painostus olisi aivan hyvin voinut tuottaa ansaitun tasoituksen. Jaron puolustus kuitenkin piti ja pisteet jäivät ”Jeppikseen” kotiyleisön riemuksi.
SJK on omalla tavallaan luonut itselleen suuret odotukset. Veikkausliigan kestomenestyjä on valunut sarjataulukon häntäpäähän. Kultaisten numeroiden historia on muisto vain. SJK:n heikkoa kautta pidetään yllätyksenä, mutta onko se todellisuudessa sitä? Seuran muuttunut strategia tuo väistämättä jossain vaiheessa notkahduksen. Ja se notkahdus on tullut nyt.
SJK on koko Veikkausliigan nuorin joukkue. Se on samalla kokemattomin joukkue. Kun aikaisemmin SJK taisteli Veikkausliigan kärkinimistä yhdessä muiden suurten kanssa, nämä pelaajat jätetään siirtoikkunoissa nykyään rauhaan. Nyt tähtäin on siinä, että haalitaan juniori-ikäisiä pelaajia kasvamaan akatemiaan, sitä kautta edustusjoukkueeseen ja sieltä sitten myyntiin. Yli puoli joukkueellista pelaajia on jo karistanut Seinäjoen pölyt nappiksistaan tämän vuoden aikana ja lähtenyt muualle. Sisään on tullut talentteja, joiden todellinen taso selviää vasta myöhemmin.
Kaikki on ollut kaupan. Ja kauppa on myös käynyt hyvin. SJK on tekemässä taloudellisesti hyvän tuloksen. Tältä osin strategia etenee hyvin, ellei täydellisesti. Samaan aikaan pitää muistaa, ettei nykyisellä kokoonpanolla menestytä tämän paremmin. Sarjapaikka on realistinen tavoite, ei sen enempää. Tämä seikka unohtuu usein pitkälti siksi, että on totuttu yleisesti siihen, että SJK taistelee mitaleista.
Aikoinaan SJK olisi ainakin yrittänyt pitää Valentin Gascin, joka hurmaa nyt Kuopiossa. Tai Rasmus Karjalaisen, joka on pelannut mainion kauden Oulussa. Ehkä Bobby Nii Armah olisi kannattanut myös pitää? Takavuosina SJK olisi varmasti lähtenyt huutokauppaan siitä, että joukkueen entinen maalitykki Jaime Moreno olisi tullut takaisin ”kotiin” eikä mennyt KuPS:n paitaan.
Tavoite on kehittää ja kasvattaa pelaajia myyntikelpoisiksi. Tässä tehtävässä päävalmentaja Jarkko Wiss on jälleen onnistunut hyvin. Yksi maamme parhaista nuorten pelaajien kehittäjistä on valinnut nuorten pelaajien peluuttamisen, tosin vaihtoehtojakaan ei juuri ole ollut. Tämä on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Mutta tämä jatkumo vaatii sarjapaikan säilyttämisen. Putoamiseen ei ole varaa. Suoran putoamisen uhkaa tuskin on, koska IFK Mariehamn on tällä kaudella niin surkea. Mutta ei
kukaan halua pelaamaan nitro-otteluita Ykkösliigan kakkosta vastaan. Ne pelit ovat todella vaikeita, se on nähty monta kertaa.
Vaikka Ruudun studiossa pohdittiin, että kautta on vielä noin puolet jäljellä, tämähän ei pidä paikkaansa alemman loppusarjan joukkueille. SJK:lla on jäljellä kymmenen ottelua, viisi runkosarjassa ja viisi alemmassa loppusarjassa. Pisteitä on tultava ja pian.
Wissiä olisi helppo syyttää, kuten valmentajia yleensä. On kuitenkin hyvä muistaa, millaisilla työkaluilla viime kauden mestarivalmentaja työskentelee. Kun työkalupakki muuttuu jatkuvasti, jopa päivittäin, ei tehtävä ole todellakaan helppo. Varmasti seurajohdossa tilanne tiedostetaan, koska Wissillä näyttää olevan seurajohdon täysi tuki.
Enemmän pitäisi pohtia sitä, miksi viime kauden tähtipelaajat ovat romahtaneet. Markus Arsalo ei mahdu enää kentälle, syystä. Kasper Paananen oli perjantaina sivussa loukkaantumisen vuoksi, mutta suoritus tällä kaudella on täysin eri planeetalta kuin viime kaudella. Toppari Kelvin Pires näyttää olevan edelleen henkisesti Kap Verden mukana MM-kisoissa. Maalivahti Roope Paunio sen sijaan pelaa isolla asenteella ja hyvin – Jaro-ottelussa nauha oli Paunion kädessä ja syystäkin.
Mielenkiintoista nähdä, mitä lähipäivät tuovat. Muutetaanko strategiaa ja hankitaan uusia työkaluja Wissille? Vai mennäänkö näillä? Vai tehdäänkö perinteisempi liike, vaihdetaan valmennusta tai urheilujohtoa ja toivotaan sitä kautta muutosta?
Ruudun ja Atleetin asiantuntija Marko Rajamäki ei tätä tekisi, ainakaan päävalmentajan osalta. Ruudun studiossa kokenut Rajamäki muistutti, ettei Wiss ole muuttunut äkisti huonoksi valmentajaksi viime kaudesta, jolloin hän oli koko sarjan paras. Rajamäen näkemyksen mukaan parempaa vaihtoehtoa ei tarjolla ole.
Ehkä tässäkin tapauksessa on hyvä nähdä metsä puilta. Heikon menestyksen syyt ovat paljon syvemmällä kuin siinä, miten joukkue valmennuksineen tekee töitä.
Junioreilla ei nimittäin Veikkausliigan tasoisessa sarjassa menesty.
