Saga Vannisen tämän päivän ilmoitus ei ollut yllätys. Vaikka yhteistyö Erki Noolin kanssa alkoi auvoisasti, tämä vuosi oli suoraan sanottuna täysi katastrofi.
Nyt valmennusvastuun ottaa varsinaissuomalainen kollektiivi Wilma Heltelän entisen valmentajan Jarno Koivusen johdolla. Onko se hyvä asia, sen me näemme joskus tulevaisuudessa. Selvää kuitenkin on, että Noolin kanssa homma ei toiminut, vaikka Vanninen häntä luonnollisesti kiittelikin. Olisiko toiminut tulevina vuosina? Sitäkään kukaan ei voi varmaksi tietää.
Nyt kun suomalaisurheilijoita on viime vuosina siirtynyt paljonkin ulkomaiseen valmennukseen, tämä on ehkä monille hyvä herätys siihen, että ruoho ei aina ole aidan takana vihreämpää. Hiukan samalla tavalla on käynyt esimerkiksi Viivi Lehikoisen uralla huippuvalmentaja Laurent Meuwlyn kanssa, vaikka alku olikin lupaava. Tulokset eivät ole parantuneet vuosiin, eikä hän pysty juoksemaan ensi viikonlopun Kalevan kisoissa. Syitä on toki mahdoton arvioida, niitä on todennäköisesti enemmänkin kuin valmentaja Meuwly. Joka tapauksessa nämä keissit ovat tervetullut muistutus siitä, että valmennus on paljon muutakin kuin aiempia meriittejä. Joku tapa tehdä asioita sopii yhdelle, toinen toiselle.
Nyt Vannisen ura on pisteessä, missä aloitetaan tietyllä tavalla jälleen alusta. Niin tehtiin Noolin kanssa, nyt uuden tiimin kanssa. Uudella / uusilla valmentajilla menee usein aikansa ymmärtää urheilijan tarpeet ja se, miten hänen kehonsa minkäkin laiseen harjoitteluun reagoi. Yksi vuosi meni hukkaan, toivottavasti ei mene enempää. Vanninen on onneksi vielä nuori urheilija, mutta urheilu-uralla vuodet vierivät yllättävän äkkiä.
Siksi valmennustiimillä Koivunen, Mika Lönnblad, Tuomas Laaksonen, Johan Meriluoto ja Susann Sundkvist on kovat paineet niskassaan. Kyse on suomalaisen yleisurheilun kruununjalokivestä. Jos Vanninen ”pilataan”, tämä porukka kuulee siitä vielä vuosien jälkeenkin. Mutta sellaista urheilu ja valmennus on aina. Tärkeintä olisi nyt stabiloida tilanne ja saada juuri Vanniselle parhaiten sopiva valmennuslinja aikaiseksi. Oppia kannattaa ehkä ottaa sieltä, mitä Vanninen teki ennen Erki Noolin aikakautta, vaikka EM- ja MM-hallikulta Noolin alaisuudessa tulikin. Vanninen on urheilija, joka elää etenkin tehontuotosta, sitä ei pidä unohtaa. Nool taisi hieman unohtaa.
Tilanteen stabiloituminen ja oikean linjan löytyminen olisi siksikin tärkeää, että ihan kovin monta kertaa uran aikana ei voi valmentajaa vaihtaa. Muuten huomaa pian, että ura oli ja meni.
Näkökulma: Lauri Hollo
