Venäjä-päätöksestä on kirjoitettu paljon lööperiä – urheiluoikeuden professori kertoo totuuden

Lauri Hollo |

Urheilun kansainvälinen välitystuomioistuin CAS vapautti venäläiset jääkiekkoilijat kevään MM-laitumille. Ja tästäkös soppa syntyi. Asian tiimoilta on kirjoiteltu myös kaikenlaista hölynpölyä. Nyt Atleetin kysymyksiin vastaa urheiluoikeuden professori Antti Aine.

Jo seitsemän maata on ilmoittanut, että ne eivät pelaa MM-kisoissa Venäjää vastaan, ja moni sponsorikin on kertonut avoimesti vetäytyvänsä MM-kilpailujen tukemisesta, jos Venäjä on mukana.

Mediassa on pohdittu mahdollisia tulevia sanktioita, jos ja kun Suomi muiden mukaan ei tule Venäjää vastaan pelaamaan.

Yhtenä vaihtoehtona on väläytetty jopa, että CAS voisi langettaa ”miljardin sakot” päätöksestään pullikoiville valtioille tai kansainväliselle jääkiekkoliitolle IIHF:lle. Näin ei kuitenkaan ole.

CAS ei voi asettaa juridisia tai viranomaistyyppisiä uhkasakkoja. CAS on välimiesoikeus eli yksityisoikeudellinen elin, jolla ei ole minkäänlaista viranomaisvaltaa määrätä sanktioita.

– Kyllä näin on. CAS on urheilun riidanratkaisuelin, joka käsittelee tyypillisesti kansainvälisten lajiliittojen päätöksistä tehtyjä valituksia. CAS:n päätösten toimeenpanossa Sveitsin liittovaltion tuomioistuimilla on oma roolinsa. Jos CAS:n päätöksiä ei noudateta, ja joku yksittäinen kansallinen lajiliitto ei hyväksy päätöstä, silloin kansainvälinen lajiliitto voisi puuttua siihen sanktioillaan, ei CAS, vahvistaa professori Antti Aine Atleetille.

Vain IIHF voi sakottaa

Sellainenkin skenaario on mediassa esitetty, että Venäjä voisi tarpeen tullen haastaa CAS:n oikeuteen, jos sitä ei kisoihin lopulta päästetä. Tämäkään ei ole juridisesti edes mahdollista.

– Tämä on mielenkiintoinen väite. CAS:n tehtävänä on ratkoa riippumattomasti urheilun riitaisuuksia. CAS:n päätöksen riitauttamisesta seuraisi kansallisen lajiliiton ja kansainvälisen lajiliiton välinen kiista, eikä CAS:n ja yksittäisen maan tai liiton keskinäinen riita.

Harri Pesonen Venäjää vastaan 2021
Harri Pesonen väänsi venäläisiä vastaan EHT:llä vuonna 2021. Kuva: All Over Press

IIHF sen sijaan voisi asettaa sanktioita omille kansallisille lajiliitoilleen.

– Se on mahdollista ja aika tyypillinenkin kansainvälisten lajiliittojen sääntöjen mukainen toimivaltuus, Aine sanoo.

On kuitenkin maalaisjärjellä ajatellen hyvin epätodennäköistä, että IIHF alkaisi kuristaa omia lajiliittojaan hengiltä ylisuurilla sakoilla. Ja jos tällaisia sakkoja langetettaisiin, kansalliset liitot voisivat viedä ne CAS:n arvioitavaksi.

Force majeure

Valistuneen arvion mukaan voisi olla hyvinkin mahdollista, että IIHF torppaisi Venäjän osallistumisen ainakin tämän kevään kisoihin vedoten ylivoimaiseen esteeseen eli force majeure -lausekkeeseen.

Jos Venäjää vastaan ei suostuta pelaamaan ja sponsorit kaikkoavat, ei kisoja voisi millään viedä järkevästi läpi. Ei taloudellisesti eikä urheilullisesti.

– Kansainvälisten arvokilpailujen järjestämisessä on paljon komponentteja. Jos kilpailun organisoiminen muuttuu käytännössä mahdottomaksi, voidaan ainakin argumentoida, että tällainen ylivoimainen este olisi käsillä, Aine sanoo melko varovaisesti.

Jos näin tehtäisiin, olisi edessä todennäköisesti lisää sapelinkalistelua CAS:ssa, joka ei ole kovin kuuluisa päätöksenteon notkeudestaan. Nopeutettu menettelykin kestää viikkoja, normaali valitusmenettely vähintään puoli vuotta.

Jos force majeure -lausekkeeseen vedottaisiin sopivana ajankohtana, voisi käydä niin, ettei CAS ehtisi ennen MM-kisoja edes käsitellä saamaansa valitusta.

– Venäjä olisi tästä ehkä eri mieltä, mikä johtaisi taas riitaisuuksiin ja mahdollisiin korvausvaatimuksiin. En tunne tapauksia, joissa olisi samankaltaisessa asetelmassa vedottu ylivoimaiseen esteeseen kansainvälisiä kilpailuja järjestettäessä. Tämä asetelma on nyt poikkeuksellinen. Ei ole täysin poissuljettua, että CAS:n tuomion asemaa punnittaisiin käytännön merkittäviä vaikeuksia vastaan.

IIHF toimi sääntöjensä mukaan

IIHF vetosi asiassa yleiseen turvallisuuteen, jos Venäjä päästettäisiin kisoihin. Tämä kuulostaa hieman haperolta, mutta ehkä liiton oma säännöstö ei muuta sallinut.

– IIHF:ssä on varmasti toimittu heidän sääntöjensä mukaan. IIHF on vedonnut tiettyyn sääntökohtaan, mutta se ei ole ollut CAS:n mukaan riittävä peruste. On lähtökohtaisesti selvää, että yleinen vetoaminen turvallisuuteen ei ole riittävää.

Venäjä 2021
Venäläispelaajat juhlivat maalia Tshekkiä vastaan Karjala-turnauksessa vuonna 2021. Kuva: All Over Press

Voi olla, että liiton omien sääntöjen olisi pitänyt olla erilaisia jo alun perin. Tosin niitä kirjoitettaessa kukaan tuskin ennusti, että koskaan törmättäisiin tällaiseen ongelmaan.

– On mahdollista kysyä, olisiko sovellettujen sääntöjen pitänyt olla kirjoitettu jotenkin laveammin tai olisiko päätöksen perusteena voitu vedota johonkin muuhun seikkaan, Antti Aine kysyy.

Lopputulos on täysi arvoitus

Tilanne on nyt melkoinen villi länsi. Vastaavia tapauksia ei urheilun – eikä CAS:n – historia tunne.

– On selvää, että tapausta voidaan arvioida eri suunnista. Yksi kysymys koskee politiikan ja urheilun suhdetta, toinen sitä, miten urheilussa pitäisi suhtautua hyökkäyssotia käyviin maihin. Voidaan myös pohtia, miten CAS:n päätöksiä pannaan toimeen ja kunnioitetaan. Pöydällä on paljon isoja kysymyksiä samanaikaisesti.

Antti Aine ei halua edes pyynnöstä arvioida, mikä on koko jupakan lopputulos. Pelaako Venäjä keväällä vai ei?

– En tunne kaikkia päätöksen asiakirjoja ja aiheesta käytyjä keskusteluita, joten pidättäydyn arvioimasta lopputulosta. Tämä kiista ratkeaa tuskin yksin oikeudellisilla perusteilla. Asia on saanut paljon julkisuutta ja on taatusti tärkeä IIHF:lle.

– Tätä voi katsoa oikeudellisesta suunnasta tai kansainvälisten suhteiden kannalta. Uskoisin, että ensisijaista ratkaisua haetaan muualta kuin oikeudesta, neuvotteluiden kautta.

MM-kilpailujen alkuun on viisi kuukautta. Jatkui prosessi miten tahansa, kiire on.

– Pitää paikkansa ja nuorten MM-kilpailut ovat vielä paljon lähempänä. Aikaikkuna kapenee koko ajan.

Lauri Hollo

ARTIKKELIIN LIITTYVIÄ AIHEALUEITA