Kun Matti Hagman totesi aikoinaan legendaarisesti HIFK Radiossa talvella 2008: “Vittu, HIFK on paska”, hän ei kommentoinut vain sen hetken tilaa – vaan ehkä myös tulevaisuutta.
HIFK oli tuolloin keskellä uudelleenrakennusta. Päävalmentaja Kari Jalonen yritti palauttaa seuran urheilullista uskottavuutta. Kulisseissa Timo Everi ja Jukka Valtanen tekivät hartiavoimin töitä pelastaakseen helsinkiläisseuran, joka oli käytännössä konkurssikypsä.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
Pelaa ammattilaisten vihjeillä
Vedonlyöjä.com ja Atleetti.fi yhteistyössä. Seuraajille tarjolla vihjeiden ohella myös ilmaisia työkaluja vedonlyönnissä voittamiseen.
KURKKAA KAIKKI VIHJEET
Vaikka HIFK oli silloin “ihan p**ska”, suunta oli oikea. Jalosen kolmivuotinen projekti huipentui mestaruuteen keväällä 2011. Valtanen ja Everi nostivat seuran jälleen taloudellisesti vakaalle pohjalle. Garden-hankkeesta alettiin puhua, ja vielä tuolloin uskottiin, että HIFK pelaa jo 2016 uudessa kotihallissa.
Missä mennään nyt?
Vuonna 2025 HIFK on jämähtänyt urheilulliseksi ja taloudelliseksi välisarjalaiseksi. Samaan aikaan Kärpät, Tappara, Lukko ja Ilves poimivat pelaajamarkkinoiden parhaat päältä. HIFK:lle jää lähinnä ylijäämää – pelaajia, joiden parhaat vuodet ovat takanapäin.
Vaikka yksittäisiä profiilihankintoja on tehty, kuten Petteri Lindbohm, on tuloksena ollut epäonnea ja loukkaantumisia. Silti on hämmentävää, että esimerkiksi Ilari Melart, Jori Lehterä saati Juhani Jasu palkattiin useamman vuoden sopimuksilla. Olivatko nämä ratkaisut harkittuja – vai epätoivoisia?
Entinen urheilujohtaja Tobias Salmelainen jätti taakseen muutaman rehellisen hutihankinnan sekä useita raskaita, takapainotteisia sopimuksia. Uuden urheilujohtajan Janne Pesosen kohdalla ei ole toistaiseksi aihetta ylistykseen. Vahvistukset tuntuvat löytyvän lähinnä laarien pohjalta.
Onko kyse rahasta, osaamisen puutteesta – vai molemmista?
Pudotuspelitkin vaakalaudalla
Tällä hetkellä HIFK:lla on täysi työ päästä edes 12 parhaan joukkoon. Jos haaveissa on paikka neljän tai edes kuuden parhaan joukossa, tarvitaan loppukaudelta lähes kahden pisteen ottelukohtaista keskiarvoa.
Tällä materiaalilla se ei ole realistista. Ellei joukkueeseen saada lisää laatua, edessä voi olla todellinen mahalasku.
Uutta päävalmentajaa Olli Jokista on vielä vaikea arvioida – takana on vasta kymmenkunta peliä ja joukkue on koottu hajanaisista paloista. Silti loukkaantumisten taakse ei voi piiloutua. Jos avainpelaajat ovat iäkkäitä ja kuormitus kasvaa, myös loukkaantumisriski kasvaa.
Jokisen pitäisi olla kuin Kari Jalonen – ei vain valmentaa joukkuetta voittamaan, vaan puskea koko seuraa tekemään voittavia asioita. Kenties olisi aika soittaa Jalosen suuntaan ja etsiä hengenheimolaisuutta.
Koska organisaation sisältä voi olla vaikea löytää draivia, pitäisikö HIFK:n tehdä radikaali liike? Antaa Pesoselle lähtöpassit – ja maanitella urheilujohtajaksi KJ.
OJ joukkueen takana plus KJ seuran takana voisivat olla yhtä kuin mestaruus vuosimallia 2029. Kaksikko, joka vaatisi kaikilta – pelaajista toimistolle – sitoutumista ja laatua.
Vuodessa tai kahdessa Nordenskiöldinkadun rahtilaiva kääntyy voittavaan suuntaan, mutta ei välttämättä tällä miehistöllä.
