Rauman Lukossa kuohuu. Lukko jäi Liigassa puolivälierien ulkopuolelle, vaikka joukkueen pelaajabudjetti oli sarjan kärkipäätä ja sinikeltaisia pidettiin yhtenä suurimmista mestarisuosikeista.
Raumalla syyttävät sormet osoittavat erityisesti päävalmentaja Tomi Lämsään, jonka kolmella valmennuskaudella Lukko on sijoittunut kahdesti yhdeksänneksi ja viime keväänä neljänneksi.
Suuri vastuu epäonnistumisesta on tietysti myös Lämsän palkanneilla toimitusjohtaja Rafael Eerolalla ja urheilujohtaja Kalle Sahlstedtilla. Kaiken lisäksi nämä palkitsivat Lämsän jo ennen tämän kauden alkua kevääseen 2028 asti ulottuvalla jatkosopimuksella.
Jääkiekkopiireissä pidetään varmana, että sopimuksestaan huolimatta Lämsä ei jatka Lukko-laivan ruorissa. Tämän paikalle spekuloiduista valmentajista jo Pekka Virta ja Jukka Jalonen ovat ehtineet Atleetin haastatteluissa kieltäytyä mahdollisesta Lukko-pestistä.
Virta valmensi Lukon mestariksi keväällä 2021. Jalosen näytöt taas ovat Suomen urheilussa ylivertaiset. Jalonen on voittanut muun muassa SM-kultaa HPK:n peräsimessä 2006, nuorten MM-kultaa Nuorten Leijonien kanssa 2016 ja Leijonissa olympiakultaa 2022 sekä MM-kultaa 2019 ja 2022.
“Moni pelaaja joutuu pettymään”
Jalosen tärkein arvo valmentamisessa on aina ollut luottanus – niin kokoamaansa valmennustiimiin kuin joukkueeseen. Esimerkiksi vuonna 2019 Jalonen tiimeineen ilmoitti joukkueelle hyvissä ajoin ennen MM-kisoja, että “näillä mennään”.
Tämä tarkoitti, että vahvistuksia ei kisojen aikana otettaisi edes NHL:stä. Näin jokainen pelaaja sai olla varma paikastaan, mikä lisäsi joukkueen yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista.
Rauman Lukko toimi tänä keväänä toisin. Lämsä hyllytti loppukevään runkosarjaotteluista seuran omat kasvatit, vuodenvaihteessa nuorten MM-kisoissa pelanneet hyökkääjät Atte Joen ja Leo Tuuvan sekä puolustaja Arttu Välilän. Näiltä jäi pelaamatta kymmenkunta runkosarjan viimeistä ottelua sekä pudotuspelit.
Näiden tilalle Lukko hankki kaksi yhdysvaltalaispelaajaa, puolustaja Derek Daschken ja hyökkääjä Connor Fordin.
Jalosta Lukon toiminta ihmetyttää.
– On tietysti erilaisia tapoja, eikä voi sanoa, mikä on oikea ja mikä väärä. Mutta varsinkin, jos joukkueen ytimeen tulee viime hetkellä ulkopuolisia, joukkueen kemia kärsii tai kokee ainakin jonkinlaisen haasteen, Jalonen sanoo Atleetin haastattelussa.
– Jos kaksi pelaajaa tulee, se tarkoittaa, että kaksi putoaa kokoonpanosta, ja tosi monen rooli muuttuu. Voi olla, että se vaikuttaa ainakin neljään pelaajaan, ehkä useampaankin, Jalonen huomauttaa.
Jalosen mukaan tämä näkyy väistämättä joukkueen dynamiikassa.
– Usein nämä uudet pelaajat tulevat ykkös–kakkoskentällisiin. Silloin jotkut putoavat alemmas, ja muutos vaikuttaa pirun moneen. Ne, joiden rooli pienenee, ovat pettyneitä, vaikka miten yrittäisivät sitä peittää. Näillä ei ole hirveän hyvä fiilis, ja se vaikuttaa kaikkeen ja kaikkiin siinä ympärillä. Se ei ole optimaalinen tilanne. Se riski pitäisi aina huomioida, kun hankitaan uusia pelaajia, Jalonen muistuttaa.
Luottamus vei Kerhon mestariksi
Jalonen itse on pyrkinyt valmentajana toimimaan eri tavalla kuin Lukko teki. Hän hakee esimerkin HPK-kausiltaan 2001–2006.
– Neljä kertaa peräkkäin (2002–2005) putosimme välierissä. Emme niinäkään kausina tehneet hirveästi muutoksia kauden mittaan. Sitten keväällä 2006 mietimme taas siirtorajan kynnyksellä, mitä tehdään.
– Minulle jäi silloin mieleen Risto Dufvan toteamus. Hän sanoi, että hänen kokemuksensa mukaan ei kannata tehdä mitään muutoksia viime hetkillä, jos homma toimii kohtuullisen hyvin. Päätimme HPK:ssa, että emme ota enää ketään uutta pelaajaa, jos ei jotain ihan ihmeitä tapahdu. Että ei yritetä haalia niin sanotusti parempia pelaajia. Vedimme kauden loppuun samoilla pelaajilla, ja tulos oli hyvä, Jalonen kertoo.
Tuolloin, keväällä 2006, HPK voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa.
– Ei tuollainenkaan ratkaisu tietenkään takaa sitä, että kaikki menee hyvin. Mutta kun pelaajat kokevat, että heihin luotetaan, se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Se nostaa henkeä ja epäitsekkyyttä, toiselle pelaamisen mentaliteettia, Jalonen tietää kokemuksesta.
Lukon pelissä juuri kaikki tämä loisti kevään peleissä poissaolollaan.
– Me uskoimme silloin itseemme ja luotimme siihen, että tämä kantaa. Siitä asti olen kokenut ja toiminut samalla tavalla myös maajoukkueessa. Usein on päätetty, että joukkuetta ei enää muokata. Paitsi tietysti, jos saadaan joku (Aleksander) Barkov tai (Mikael) Granlund, niin silloin totta kai otetaan.
– Ylipäätään, jos joku tulee kesken kaiken mukaan, tämän olisi oltava todella hyvä pelaaja ja tuotava iso muutos, että pelaaja kannattaa ottaa. Mutta onko esimerkiksi Liigaan mahdollista saada niin hyvää pelaajaa loppukaudeksi? Jokin syy sillekin on, että pelaajat ovat vapaana tuossa vaiheessa kautta, Jalonen sanoo eräsuorasti Lukkoon viitaten.
Tapaus Välilä: “Erikoinen juttu”
Puolustaja Arttu Välilän tapauksesta kuullessaan Jalonen on suorastaan hämmentynyt. Välilä pelasi erinomaiset nuorten MM-kisat ja oli palannut kasvattajaseuraansa itseluottamusta uhkuen. Välilä oli jopa sanonut ääneen aikovansa olla kevään peleissä Lukon paras puolustaja.
Ensimmäisissä harjoituksissa kisojen jälkeen Välilälle kerrottiin, että tämä on joukkueen kahdeksas puolustaja. Sen jälkeen nuoren miehen pelit ja minuutit jäivät väliin.
Joku toinen valmentaja ajattelisi, että tuollainen tilanne on loistava paikka antaa nuorelle lupaukselle lisää vastuuta ja katsoa, mihin tämän taidot riittävät.
Myös Jalonen olisi todennäköisesti toiminut näin.
– On kyllä erikoinen juttu. Jos vetää nuorten maajoukkueessa hyvin, ei rooli yleensä sen jälkeen heittele. Tai jos heittelee, rooli on isompi, Jalonen sanoo.
– Eihän tuo kuulosta kovin fiksulta liikkeeltä tietenkään.
Lue myös: Näkökulma: Rauman Lukon katastrofi lähettää vahvan viestin koko urheilumaailmalle
Harri Pirinen
