Atleetin Vilttimiehet-ohjelmassa selostaja Nuutti Vihtilä ja ex-ammattikiekkoilija Ilmari Pitkänen pohtivat syitä, miksi Tappara on viime vuosina menestynyt niin hyvin.
Ei ole epäselvyyttä, mikä joukkue on ollut Liigassa 2010- ja 2020-luvulla merkittävin. Vastaus on Tappara.
– Mieti tota Tapparan ajanjaksoa vuodesta 2013, aloittaa Ilmari Pitkänen.
– Siinähän on kuusi kultamitalia. Siinä on neljä hopeamitalia. Yksi pronssi ja yksi pronssipelitappio. Ja sitten oli välissä kausi, kun mitaleita ei jaettu. Ihan hyvin, jatkaa Nuutti Vihtilä Tapparan tuloksista.
Pitkänen korostaa Tapparan menestystilastojen hämmästyttävyyttä.
– Musta tuntuu, että kaikki on sanottu, mutta silti mä en usko sitä edelleenkään, miten järkyttävän hienoa työtä Tampereen Tappara on tehnyt viimeiset yli 13 vuotta.
– Se on posketonta ajatella, että yksi seura pystyy dominoimaan, koska resursseja on muualla. Osaamistakin on muualla. Mutta miten yksi organisaatio pystyy tekemään tommoisen ajanjakson ja olemaan niin täydellisen hyvä?, Pitkänen jatkaa.
Vihtilä palaa samalla ajassa taaksepäin. Vuosina 1989-2002 ja 2003-12 Tappara ei voittanut yhtään mestaruutta.
Entinen NHL-kiekkoilija Mikko Leinonen tuli aikoinaan Tapparan seurajohtajaksi. Valmentaja Jukka Rautakorven kanssa hän teki paljon työtä, jolla Tapparasta rakennettiin sellainen organisaatio, joka se nykyään on.
– Ei Tappara ole aina ollut tommoinen joukkue. Tappara on vähän polkaistu uudestaan liikenteeseen Mikki Leinosen johdolla. Leinonen taisi kysyä podcastissa Rautakorvelta, että oliko meillä pöytääkään sun valmennuskopissa? Rautakorpi vastasi, että hänellä oli muutaman neliön pöytä. Hän oli käytännössä ainoa ammattikoutsi. Muut oli talkoomiehiä, Vihtilä kertoo.
– Ne finaalitappiot, hopeat, kasvatti Tapparan voittamaan noita pelejä, Vihtilä lisää.
Pitkänen ja Vihtilä korostavat, että Tapparan toimintakulttuuriin on luotu standardit, joihin muut eivät tällä hetkellä yllä.
– Tappara on esimerkki siitä, että urheilussa ja voittamisessa kyse on vain 100 prosenttisesti tekemisestä. Tekemisen laadusta ja määrästä, Pitkänen sanoo.
– Mulle Tapparasta tulee mieleen, että siellä kenenkään ei tarvitse sanoa, että tämmöinen ei riitä. Se laadunvalvonta on niin korkealla tasolla, kommentoi Vihtilä.
– Siellä ei kenenkään tarvitse kyseenalaistaa, että miksi mulle sanotaan tästä, lisää Pitkänen.
