Juoksija Santtu Heikkinen teki Lahden Motonet GP:ssä melko uskomattoman paluun radoille. Hän oli kilpaillut radalla edellisen kerran kauden 2024 elokuussa, mutta paukutti heti 1500 metrin ennätyksensä 3.36,51. Se jää Joonas Rinteen SE:stä vain 1,31 sekuntia.
Kesän 2023 jälkeen Heikkisellä todettiin viisi erilaista rasitusmurtuman esiastetta. Jo kausi 2024 oli hankala, nyt 24-vuotias mies teki kaikki ennätyksensä kaudella 2023. Kunnon treenivauhtiin hän pääsi juoksemalla vasta tammikuussa. Siihenkin nähden tulos oli huima. Heikkinen myöntää, että vaikeiden vuosien aikana usko oli mennä.
”Kyllä oli. Kolme vuotta on pitkä aika. Pahimmillaan tulit tunne, ettei tästä tule enää koskaan mitään. Tavallaan kuitenkin tiedostin, että heikot tulokset 2024 johtuivat siitä, etten ollut pystynyt kunnolla treenaamaan. Samalla jaksoin jotenkin uskoa ja toivoa, että tilanne vielä normalisoituisi”, Heikkinen sanoo Atleetille.
Kun asiaa tutkittiin, syy jatkuville rasitusvammoille löytyi. Korjausliikkeetkään eivät olleet mahdottomia.
”Luutiheyteni oli selkeästi alentunut, mikä aiheutti vaivat. Olin aika lailla osteoporoosin partaalla. Olin jossain vaiheessa alkanut syömään hiukan liian vähän, eikä se vastannut energiankulutusta. Asia korjattiin ja nyt kaikki on hyvin.”
Lahdessa syntynyt aika 3.36,51 oli Suomen kaikkien aikojen neljänneksi paras. Edellä ovat vain Rinne, olympiavoittaja Pekka Vasala ja Antti Loikkanen. Vielä vuosi sitten Heikkinen ei voinut unelmoidakaan tällaisista tuloksista.
”Oli kyllä erinomainen fiilis, kun viimeiseen kolmeen vuoteen ei ole tullut onnistumisia urheilussa. Treenien perusteella osasin odottaa ihan kovaa aikaa, mutta mitään tietoa ei ollut, kuinka kroppa taas adaptoituu kilpailemiseen. Mutta hyvin se näytti lihasmuistissa olevan. Juoksu oli itselleni tärkeä todiste, että pystyn vielä huipputuloksiin.”
Kovia puheita
Kilpailun jälkeen Heikkinen latasi YLE:n haastattelussa kovaa puhetta, jonka mukaan jopa 3.31-3.32 olisi tällä kaudella mahdollista. Sille on perusteensa.
”Se on ehdottomasti aikahaarukka, jota lähden tavoittelemaan. Ei tavoite voi huonompi olla, kun ensimmäinen kilpailu kahteen vuoteen oli tuollainen. Se oli vielä tosi varovainen juoksu, viimeinen kierros tuli 55,2 sekuntiin. Lisäksi itselläni ajat ovat aina parantuneet, kun kisakausi etenee.”
Heikkisen ehdoton tavoite on päästä Birminghamin EM-kilpailuihin. Varma tulosraja kilpailuihin on 3.33,50, mukaan pääsee 30 juoksijaa. Sen alitti viime vuonna 41 eurooppalaista. Joonas Rinteen SE:n 3.35,20 alitti huimat 61 juoksijaa.
”Ihan ehdottomasti Birmingham on tavoitteeni. Toki tiedostan sen, että se vaatii pääsemisen todella hyvään kilpailuun, missä tulosrajan voi rikkoa. Siihen on kuukauden verran aikaa. Siellä on muutaman sekunnin sisällä todella paljon porukkaa, taso on noussut ja tiivistynyt hurjasti. Mutta uskon itseeni”, Heikkinen sanoo.
Aikaa tulosrajan tekemiseen tai riittävien rankingaikojen saamiseksi on kuukauden verran. Silloin on oltava varma, että pääsee mukaan riittävän hyvin kilpailuihin. Sitä Heikkisen ei tarvi itse tehdä.
”Managerini Jasper Buitink tekee koko ajan töitä, että pääsisin koviin kisoihin. Se olisi yksin ihan mahdoton homma. Paikat koviin kilpailuihin menevät kuitenkin pääosin suhteilla”, juoksija paljastaa.
Muoti-ilmiö putosi pois harjoittelusta
Heikkinen valmentaa nyt itse itseään, aiemmin valmentajana oli Veli-Matti Ranta. Monelle yleisurheilijalle itsensä valmentaminen ei ole osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Santtu Heikkinenkin myöntää, ettei se helppoa ole.
”Ihan hyvin on sujunut. Paljon toki pitää olla itse valmennuksellisista asioista perillä. Mutta vielä tärkeämpää on, se, että kuuntelee koko ajan omaa kroppaansa. Teen suunnitelman aina vain viikoksi kerrallaan. Sitten mietin, miltä kroppa tuntuu ja mitä kannattaa tehdä.”
Samalla Heikkinen on alkanut ajatella, millainen harjoittelu hänelle sopii. Nykyisin moni pitkien matkojen juoksija vannoo niin sanotun tupla-VK-harjoittelun nimiin, missä tehdään kerran tai jopa kaksi viikossa yhden päivän aikana kaksi vauhtikestävyysharjoitusta. Tätä harrastavat nykyisin jopa 16-17-vuotiaat juniorijuoksijat. Heikkinenkin teki sitä aiemmin, mutta on nyt siitä luopunut.
”Oli pakko miettiä, miten pysyy paremmin terveenä, se ei minulle sopinut. Lisäksi tuntui, että se vei nopeuden kokonaan pois. Siinä tulee kuitenkin paljon juoksemista, joka ei ole ollenkaan kilpailuvauhtista. Hiukan on sellainen fiilis, että se on muoti-ilmiö. Jollekin se voi toki sopia, mutta kaikille ei”, Heikkinen sanoo.
Vesijuoksu romukoppaan
Santtu Heikkisen ennätys 3000 metrillä on myös kova. Hän juoksi matkan kolme vuotta sitten 7.50,31, mikä on Suomen kaikkien aikojen tilaston 11:nneksi paras aika. jossain vaiheessa ajatus oli, että päämatka voisi olla 5000 metriä tai 3000 metrin esteet, mutta nyt asia on selkiytynyt Heikkiselle.
”Päämatka on nyt selkeästi 1500 metriä. Haluan juosta myös pari hyvää 800 metrin kilpailua, siinä 1.46 tyydyttäisi. Varmasti juoksen myös 3000 metriä, mutta 5000 metrille ei ole panostusta. Se vaatisi niin paljon enemmän harjoituskilometrejä. Olen nyt juossut noin 75-80 kilometriä viikossa.”
Kun juokseminen ei rasitusvammojen vuoksi muutamaan vuoteen toiminut, Heikkinen teki pari muutakin päätöstä.
”Tein tauon aikana jotain vähän korvaavalla. Lähinnä pyörällä ja crosstrainerilla. Se on aika puisevaa puuhaa. Vesijuoksun päätin lopettaa kokonaan, se on niin saamarin tylsää. Päätin, että en enää koskaan vesijuokse.”
Lauri Hollo
