Heinäkuussa tuli kuluneeksi 50 vuotta Montrealin kesäolympiakisoista. Niistä kisoista Suomessa muistetaan erityisen hyvin Lasse Viren, joka puolusti onnistuneesti olympiavoittojaan 10 000 ja 5000 metrin juoksuissa.
Lasse Virenin olympiavoitoista Münchenin 1972 kultamitalit ja erityisesti 10 000 metrin juoksun voitto maailmanennätysajalla kaatumisen jälkeen ovat jääneet mieleen Montrealin menestystä paremmin. Montrealin kultamitalit olivatkin eräänlainen Virenin suuruustarinan jatke. Vähän kuin menestysleffan jatko-osa
Viren on suomalainen kansallistarina siinä missä Väinämöinen, sauna tai Sibelius. Jos Vireniä jollain tavalla arvioi negatiivisesti, satelee siitä sontaa niskaan.
Tästä syystä Suomessa ei ole haluttu spekuloida, olisiko Viren voittanut Montrealissa kultaa, mikäli Afrikan maat eivät olisi olleet boikotissa. Kultamitalit olisivat saattaneet livetä Vireniltä Keniaan tai Etiopiaan.
Kaikkiaan 29 Afrikan maata jäi Montrealin olympialaisista pois protestiksi sille, ettei Uusi-Seelantia suljettu kisoista. Uusiseelantilainen rugbyjoukkue oli ennen olympialaisia käynyt Etelä-Afrikassa pelimatkalla. Tuohon aikaan Etelä-Afrikassa harjoitettiin apartheid-rotusortopolitiikkaa.
Afrikkalaisia ei siis Montrealin olympialaisten yleisurheiluissa nähty. Se helpotti Virenin haastetta.
Viren voitti 10 000 metrin juoksun lopulta suvereenisti. Hänen voittoaikansa 27.40,38 uupui pari sekuntia hänen neljä vuotta aiemmin Münchenissä juoksemastaan maailmanennätysajastaan.
Juoksunsa jälkeen Viren riisui piikkarinsa jalastaan. Hän lähti kunniakierrokselle paljain jaloin nostaen tossunsa ilmaan.
Yhä on epäselvää, oliko kyse japanilaisten Onitsuka Tiger-tossujen (myöhemmin Asics) mainostempusta? Viren ilmoitti tossujen hiertäneen ja ottaneensa ne mukavuussyistä jaloistaan.
Mainonta oli olympialaisissa urheilijoiden toimesta kielletty. Ruotsalaiset vaativat Virenin sulkemista kisoista.
Viren joutui puhutteluun. Hän sai kuitenkin jatkaa kisoja. Toisin sanoen Virenin ei todettu syyllistyneen piilomainontaan.
Ja sinänsä piilomainontasyytökset olivat erikoisia. Toivathan hiihtäjätkin 1970-luvulla suksensa näyttävästi tv-kameroiden eteen.
Joku Suomessakin paheksui Virenin tossutuuletusta. Olivathan olympiaurheilijat tuohon aikaan amatöörejä. Tai siis ainakin virallisesti olivat.
Totuus oli monien osalta aivan muuta varsinkin Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa. Sosialistisessa järjestelmässä urheilijoista tehtiin valtioammattilaisia, joille keksittiin siviiliammatti.
Suomessa ja muissa kapitalistissa maissa mentiin harmaalla alueella. Viren oli ammatiltaan poliisi ja työskenteli myös perheyrityksessään. Juoksu oli hänellä kuitenkin ammattimaista toimintaa ja Suomessa yhteiskunta teki tietysti kaiken voitavansa, jotta Viren voisi harjoitella ammattilaisen tavoin.
Suomen 1970-luvun urheilumenestyksen taustoista on esitetty paljon teorioita. Verimanipulaation väitetään olleen keskeisessä roolissa.
Kaiken syytösten keskellä unohdetaan, että veridoping kiellettiin kansainvälisessä urheilussa vasta 1985. Jos Lasse Virenille tehtiin verenvaihtoja, ei niillä rikottu sääntöjä.
Virenin menestyksestä esitettiin 1970-luvulla monenlaisia teorioita. Naapurimaissa oli kateutta ilmassa.
Montrealin 10 000 metrin kultajuoksun jälkeen Vireniltä udeltiin lehdistötilaisuudessa hänen menestyksensä salaisuudesta. Viren vastasi menestyksen johtuvan poronmaidosta.
Vastauksensa hän heitti vitsinä. Ulkomainen ja kotimainenkin media otti Virenin poronmaitoväitteen kuitenkin totena, vaikka kyse oli täydestä kusetuksesta.
Maailmalla keskusteltiin ihan oikeasti, että poronmaidosta olisi apua pitkänmatkanjuoksussa. Vireniä varmasti nauratti.
Mutta Virenin vitsin myötä poronmaidon myynti räjähti kasvuun. Samoin Onitsuka Tiger-tossujen.
Jos netti ja some olisivat olleet käytössä 1976, olisivat salaliittoteoriat käyneet ylikierroksilla.
Otto Palojärvi
