Valmentajahuoneiden ovet ovat käyneet SM-liigassa tiuhaan tahtiin. Myös pelaajapuolella on ollut poikkeuksellisen paljon liikehdintää. Kaikki tiesivät, että tästä kaudesta on tulossa hullu vuosi, mutta tuskin kukaan arvasi, että näin hullu, kirjoittaa Atleetin toimittaja Lauri Hollo.
Viime kaudella valmentajista ainoastaan Sportin Juuso Hahl oli tässä vaiheessa kautta saanut potkut. Muita valmentajapotkuja ei nähty koko kaudella. Nyt potkuja on annettu jo kolmet (Jokerien Tomek Valtonen, KooKoon Jouko Myrrä ja HIFK:n Olli Jokinen), vaikka emme ole vielä edes marraskuussa.
Vienti- ja tuontiosastolla vain viisi seuraa ei ole tehnyt toistaiseksi pelaajahankintoja: ne ovat Kärpät, Lukko, SaiPa, Kiekko-Espoo ja Ilves. Suljetun liigan aikana tilanne oli seesteisempi, kun joukkuetta ei ollut ”pakko” vahvistaa. Nyt, kun B-liigaan putoamisen peikko on konkreettinen, mistä rahat tarvittaessa kaivetaan budjetin ylittyessä?
Atleetti haastatteli aiheesta kevään 2025 mestarijoukkueen KalPan toimitusjohtajaa Toni Saksmania.
– Niin on käynyt minunkin aikanani. 2014–2015 Kilpeläisen Eero oli meidän selkeä ykkösmaalivahtimme. Hän loukkaantui ja miehen kausi päättyi jo vuodenvaihteessa. Ei meillä budjetissa mitään rahaa ollut, mutta ei sekään ollut vaihtoehto, että ilman ykkösmaalivahtia pelattaisiin kausi loppuun. Silloin on ihan pakko reagoida ja kaivaa ne rahat. Loukkaantumiset kuuluvat valitettavasti tähän bisnekseen, KalPan toimitusjohtajana vuodesta 2013 alkaen toiminut Saksman kertoo.
Tällä kaudella seurojen ilmoittamat budjetit olivat yhteensä 50,9 miljoonaa euroa. Viime kaudella ne olivat 40,25 miljoonaa. Toki Jokerit tuli mukaan uutena joukkueena, mikä kasvatti yhteissummaa 3,73 miljoonalla. Silti ero edelliskauteen on merkittävä. Vain HPK ilmoitti operoivansa samalla budjetilla kuin vuosi sitten, ja kaikkien muiden kulungit kasvoivat. Luvuista voi päätellä, että B-liiga pelottaa.
– Eihän seurojen tilanne ole ollut kunnossa moneen vuoteen. Liiga ei ole terve markkina, mistä kertoo se, että kolmeen vuoteen seurat ovat tehneet kumulatiivista tappiota pienimmillään viisi miljoona ja viime vuonna ainakin kahdeksan miljoonaa euroa. Tällä kaudella tappiot tulevat valistuneen arvaukseni mukaan olemaan ainakin kymmenen miljoonaa. Tilanne ei ole ollut terve pitkään aikaan, Saksman naulaa.
Taloudellista puskuria pitäisi olla
KalPan pelaajabudjetti nousi täksi kaudeksi 500000 eurolla. Keväällä 2025 Kuopiossa juhlittiin mestaruutta, ja viime kaudellakin joukkue eteni pudotuspeleihin. Nyt KalPa pelaa oikeasti putoamista vastaan, joten peliliikkeitä ollaan valmiita tekemään.
– Päivitimme jo vähän budjettia, kun meillä oli loukkaantumisia. Tarvittaessa meillä on vielä mahdollisuus liikkua pelaajiston suhteen. Paljon riippuu loukkaantumisista. Tämä tilanne on uusi normaali. Seuraavalla kaudella on taas ihan sama systeemi, vaikka niin monta joukkuetta ei liigasta putoakaan kuin nyt. Jos päästät seuran tänä vuonna ihan henkihieveriin, niin saattaa olla tosi kylmä myös vuoden päästä talvella.
On selvää, että tällä hullulla kaudella moni liigajoukkue joutuu miettimään myös taloudellista riskinottoa enemmän kuin aikoihin.
– Olemme miettineet taloudellisia riskejä ihan joka vuosi. Onneksi meillä on useita voitollisia vuosia takana. Taidamme olla ainoa liigaseura, jolla on viisi plusmerkkistä talousvuotta takana. Olemme täysin velaton seura, ja kassassa on varoja. Taloudellista puskuria löytyy ilman, että olemme vielä jonkun muun lompakolla. Emme toki halua olla tyhmiä, että tuhoaisimme yhden kauden aikana kaiken sen hyvän, mitä viime vuosien aikana on tehty, Saksman sanoo.
Selviävätkö kaikki seurat hengissä?
Tietysti voidaan aivan perustellusti ajatella niinkin, että Liiga on ajanut seurat tähän tilanteeseen. Päätös siitä, että sarjasta putoaa kertaheilahduksella kolme joukkuetta B-liigaan, oli raju.
– Vaihtoehtojahan olivat, että A-liigassa on joko 12 tai 14 joukkuetta. Oli iso konsensus siitä, että siirtymän pitää tapahtua nopeasti. Kaikilla median asiantuntijoilla oli mielipiteenä, että tämä on urheilun voitto ja tosi hyvä asia. Minä en ole edelleenkään kovin varma, onko tämä hyvä asia suomalaiselle jääkiekolle. Ihmetelläänkö ensi kesänä, että muutamalla paikkakunnalla tuli konkurssi?
Nyt moni seura pelkää ja joutuu kenties siksi taiteilemaan taloutensa äärirajoilla tai jopa realiteettien tuolla puolen. Ja jos lähtö kuitenkin tulee, voivat elinmahdollisuudet olla hatarat. Kuilusta A- ja B-liigojen välille tulee syvä.
– Kyllä tässä sellainen pudotuspeliuhka on, että miten kaikki liigajoukkueet selviävät. Olen tästä huolissani, mutta sen me näemme keväällä.
Konkurssi ei koskisi ainoastaan edustusjääkiekkoilua.
– Se vaikuttaisi välittömästi myös alueen juniorikiekkoiluun. Ei ole jälkiviisastelua sanoa, että tällaista vähän pelkäsinkin, jos niin jollekin seuralle käy. Toivottavasti olen väärässä, eikä organisaatiota kaadu.
KalPa ajautui konkurssiin vuonna 1999, ja seura pudotettiin silloiseen kakkosdivisioonaan, joka vastaa nykyisin Suomi-sarjaa. Kakkosessa meni lopulta kaksi kautta, sen jälkeen neljä vuotta ykkösdivisioonassa, kunnes KalPa palasi liigaan syksyllä 2005. Tuolla kuuden vuoden korpivaelluksella oli suuri vaikutus myös alueen pelaajatuotantoon.
– Se oli ajanjakso, jolloin ei hirveästi nuoria kuopiolaisia kiekkoilijoita valtakunnantasolle noussut. Kun katsoo kymmentä viime vuotta, niin KalPa-merkkisiä kiekkoilijoita on aika paljon ympäri liigaa ja ihan ympäri maailmaa. Tästä on helppo vetää yhteen, että paikallisella edustuskiekolla ja juniorituotannolla on iso yhteys.
– Mekin laitamme paljon rahaa ja resursseja joka vuosi juniorikiekkoon. Jos se panostus poistuisi, olisi varmasti vaikeaa, Saksman sanoo.
Lauri Hollo
