Enni Virjonen voitti juniorien seitsenottelun maailmanmestaruuden komeilla ennätyspisteillään 6214. Atleetin kolumnisti Lauri Hollo tekee mielenkiintoisen vertailun Virjosen ja Saga Vannisen välillä.
Eikä Virjosen MM-kilpailu ollut edes vielä täydellinen. Korkeuden 166 jo hiukan säikäytti, muista lajeista Virjonen selviytyi hienosti. Saga Vannisen ikäluokan SE-tulokseen hän ei aivan yltänyt, mutta jos lasketaan Virjosen ja Vannisen 19-vuotiaana tehdyt lajiennätykset yhteen, niin Virjonen on lähes 100 pistettä edellä. Se kertoo paljon hurjasta potentiaalista.
Virjonen on juossut pika-aidat 13,26, Vanninen saman ikäisenä 13,52. Virjosen perusnopeus on parempi, aitatekniikan ja etenkin lähdön kanssa hänellä on selkeästi parannettavaa. Väli telineistä ensimmäiselle aidalle ei oikein tahdo sujua, siinä on viilaamista. Kun juoksu sitten lähtee kulkemaan, homma kyllä todellakin toimii.
Korkeudessa Vannisen ennätys 19-vuotiaana oli 179, Virjosella se on 177. Molemmilla on ollut samaa tautia, että hyppytekniikka ei ole ihan vakioitunut ja välillä jäädään kauaskin ennätyksestä. Kuten Virjonen nyt jäi. Aika ja harjoittelu parantavat tämän haavan.
Kuulassa Vanninen pukkasi 15,08, Virjonen 14,35. Kuula ei ole sellainen pistelaji, että siihen kannattaisi valtavia panostaa. Pientä ominaisuuksien kehitystä vuosi vuodelta, niin tulokset paranevat kyllä.
Sitten tullaan asiaan, missä Virjonen vetää selkeästi pitemmän korren. 200 metrillä hän on juossut 23,67, Vanninen oli tuossa iässä perässä peräti 0,82 sekuntia. Virjosen juoksukykyisyys on aivan eri luokkaa. Hän on painellut 400 metriäkin huimasti 54,73. Se antaa loistavan pohjan myös parantaa 800 metrin tulosta todella reippaasti. Virjonen on nyt juossut 2.16,07, Vanninen kömpi samassa iässä 2.22,76.
Pituudessa peli on liki tasan, Vanninen 634, Virjonen 638. Uskon, että Virjosen perusnopeudella tässäkin on paljon tehtävissä. Vanninen on parhaimmillaan vielä teknisesti parempi hyppääjä.
Keihäässä Vanninen paukutti jo 18-vuotiaana haamuheiton 49,22, mikä on edelleen hänen ennätyksensä. Virjosen PB on 47,10. Keihäässä häneen pätee sama kuin korkeudessa, tekniikan vakioituminen on tärkeä kehityskohde.
Onhan tämä aika uskomaton tilanne, että meillä on neljän vuoden sisään ottelussa kaksi juniorien maailmanmestaria. Vastaavanlainen tilanne oli viimeksi vuonna 1998, kun Aki Heikkinen voitti juniorien kymmenottelun MM-kultaa ja Jaakko Ojaniemi oli samassa kilpailussa pronssilla. Odotan vesi kielellä, koska Vanninen ja Virjonen ovat ensi kertaa yhdessä ja huippukuntoisina arvokilpailuissa. Veikkaan Puolan EM-kisoja 2028. Ja jos Suomi saa vuoden 2030 EM-kilpailut, niin se vasta herkkua olisikin.
Näkökulma: Lauri Hollo
