Kansainvälisestä jääkiekosta kuultiin pöyristyttäviä uutisia perjantaina, kun Venäjä pääsee mukaan jääkiekon MM-kisoihin vuonna 2027. Vaikka kaikki ovat nyt tyrmistyneitä, asiaan tullaan tuskin puuttumaan yhtään millään tavalla, kirjoittaa Atleetin urheilutoimittaja Ville Hirvonen.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF olisi halunnut pitää Venäjän edelleen ulkona sen alaisesta toiminnasta, mutta urheilun kansainvälinen vetomuustuomioistuin CAS oli asiasta eri mieltä.
Se vaati, että IIHF:n on välittömästi otettava Venäjä mukaan. Näin ollen raakaa hyökkäyssotaa Ukrainassa edelleen jatkava maa pääsee mukaan jo vuodenvaihteen nuorten MM-kisoihin.
Päätös on ymmärrettävästi aiheuttanut pöyristymistä, mutta riittääkö yhdelläkään isolla kiekkomaalla niin sanotusti pallit siihen, että ne boikotoisivat kisoja? Tuskinpa vaan.
Boikotteja on nähty ennenkin – miksi ei enää nykyään?
Kansainvälinen urheiluhistoria tuntee aiemmilta vuosilta lukuisiakin esimerkkejä siitä, kun tietyt maat ovat boikotoineet arvokisoja milloin mistäkin syystä.
Vuonna 1956 Hollanti, Espanja ja Sveitsi boikotoivat Melbournen olympialaisia vastalauseena Neuvostoliiton hyökkäykselle Unkariin. Egypti, Iran sekä Libanon jäivät puolestaan kisoista pois Suezin kriisin vuoksi.
Sota on toiminut siis motivaattorina kisojen boikotoimiselle jo 70 vuotta sitten.
Vuonna 1976 pääsosin Afrikan maat boikotoivat Montrealin olympialaisia apartheidia vastustaen. Taustalla oli Uuden-Seelannin rugbyjoukkueen vierailu rotuerottelua harjoittaneessa Etelä-Afrikassa ja KOK:n päätös sallia Uuden-Seelannin osallistuminen.
Vuonna 1980 Yhdysvallat johti laajamittaista boikottia Neuvostoliiton järjestämiin kesäolympialaisiin Moskovassa. Boikottiin osallistui lopulta yli 60 maata, mutta esimerkiksi Suomi, Ruotsi, Ranska sekä Britannia olivat mukana kisoissa.
Boikotoinnin taustalla oli Neuvostoliiton aloittama hyökkäyssota Afganistanissa. Yhteistä rintamaa ei tuolloinkaan saatu aikaiseksi, sillä länsimaiden keskuudessa oli erimielisyyksiä siitä, olisiko boikotointi oikea tapa vastata Neuvostoliiton hyökkäyssotaan.
Neljä vuotta myöhemmin Neuvostoliitto vastasi omalla boikotillaan. Neuvostoliitto ja useat sen liittolaiset jäivät pois vuoden 1984 Los Angelesin olympialaisista Yhdysvalloissa. Neuvostoliitto perusteli omaa boikottiaan muun muassa turvallisuudella ja olympiahengen vastaisella ilmapiirillä, mutta boikotti nähtiin laajasti vastauksena vuoden 1980 boikotteihin. Kylmän sodan puhurit hönkivät myös urheiluareenoilla.
Nyt tietysti herää kysymys siitä, että jos Venäjän raaka hyökkäyssota ei riitä jääkiekon huippumaille kisojen boikotoinnin syyksi, mikä sitten riittäisi? Kisojen boikotointi kun olisi ainoa tehokas keino osoittaa Venäjälle, että sen mukana oleminen ei ole hyväksyttävää, eikä liioin sen Ukrainassa harjoittama sota.
Boikotit vähentyneet – Lewis Hamilton on kiusallinen esimerkki
Huippu-urheilussa on vuosien varrella otettu kyllä kantaa ihmisoikeuksiin, sotaan ja moniin muihinkin ihmisyyttä vastaan sotiviin asioihin.
On kuitenkin myös niin, että huippu-urheilussa rehottaa paha kaksinaismoralismi. Puhuminen on helppoa, mutta sen sijaan teot ovat loistaneet yleensä poissaolollaan.
Yksi loistava esimerkki kaksinaismoralismista on F1-tähti Lewis Hamilton, joka on tehnyt vuosikausia sinänsä erittäin arvokasta työtä ihmisoikeuksien puolesta puhujana. Brittikuskikin on tosin jättänyt tämän työn lähinnä puheiden asteelle, kun taas konkreettiset teot ovat jääneet vähiin.
Marraskuussa 2021 Hamilton ajoi ihmisoikeuksia polkevassa Qatarissa pride-väreihin värjätyllä kypärällä ja vaati F1-sarjaa kiinnittämään huomiota isäntämaan ihmisoikeustilanteeseen.
Silti Hamilton kuitenkin saapui paikalle ja ajoi kilpailussa. Hän kävi tuohon aikaan tiukkaa taistelua F1-maailmanmestaruudesta Max Verstappenin kanssa. Eihän sitä nyt kesken voinut jättää!
Hamiltonin kohdalla voidaan ihan perustellusti kysyä, eikö kisasta pois jääminen olisi ollut huomattavasti vahvempi viesti kuin pride-kypärä? Mitä Hamilton todella nyt saavutti sillä, että hän käytti pride-kypärää, mutta samaan aikaan antoi hiljaisen hyväksynnän Qatarin toimille osallistumalla kisaan?
Samana vuonna Hamilton osallistui myös Saudi-Arabian F1-kisaan. Hamilton totesi, ettei hän tuntenut oloaan mukavaksi maassa ja korosti, ettei hänen osallistumisensa kisaan ollut hänen vallassaan.
Seuraavana vuonna Hamilton arvosteli jälleen Saudi-Arabiaa ihmisoikeusluokkauksista, mutta osallistui kuitenkin muiden tapaan kisaan. Teot jäivät taas puuttumaan, mutta puhetta kyllä riitti.
Hamilton on vuosien varrella käyttänyt valta-asemaansa ihmisoikeuksista puhumiseen. Hän on myös kertonut, että kisoihin osallistuminen antaa hänelle mahdollisuuden puhua maiden ongelmista. Paljon voimakkaampana viesti kuuluisi kuitenkin siinä yhteydessä, jos hän jättäytyisi pois kisoista ja perustelisi sen sillä, ettei halua osallistua sellaisten maiden järjestämiin kilpailuihin, joissa ei välitetä ihmisoikeuksista. Tuossa tapauksessa Hamilton näyttäisi supertähtenä esimerkkiä, joka saattaisi rohkaista muitakin toimimaan samalla tavalla.
Puhuminen on helppoa, konkreettiset teot selvästi vaikeampia.
Yle kritisoi ensin – mutta sitten mielenkiinto loppui
Urheilussa on järjestetty vuosien varrella arvokisoja hyvin kyseenalaisissa paikoissa. Yksi karmea esimerkki on Qatarin jalkapallon MM-kisat loppuvuodesta 2022.
Tuolloinkin boikoteilla kyllä uhkailtiin, mutta lopulta kaikki osallistuivat kiltisti.
Suomen Yleisradio on viime vuosina keskittynyt toimimaan yleisenä kansalaisten moraalinvartijana, mutta kovin heppoiseksi senkin kritiikki Qatarin kisoja kohtaan jäi. Ylen lähetyksissä puitiin kyllä aluksi sitä, miksi Qatarissa pelaaminen on kyseenalaista, mutta sitten kritiikki loppui. Keskityttiin vain jalkapalloon ja sen supertähtiin.
Tuli sellainen olo, että Yle halusi hoitaa kritiikin nopeasti alta pois, jotta siitä ei enää kisojen kuluessa tarvitsisi puhua mitään. On niin paljon mukavampaa puhua vain jalkapallosta.
Qatarin MM-kisoissa nousi kohu myös pride-kapteeninnauhan käytöstä. Kaikkiaan seitsemän Euroopan jalkapallomaata luopui Onelove-kapteeninnauhan käytöstä sen jälkeen, kun kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa uhkasi niitä urheilullisilla rangaistuksilla.
Tämä herättää tietysti kysymyksen siitä, että jos kerran ihmisoikeudet ovat ehdoton periaate, miksi siitä luovuttiin heti, kun niiden puolustamisella olisi voinut olla negatiivisia vaikutuksia maiden menestymiseen kisoissa?
Näitä taustoja vasten on vaikea kuvitella, että yksikään merkittävä jääkiekkomaa boikotoisi nyt jääkiekon MM-kisoja sen vuoksi, että Venäjä on päästetty mukaan.
On paljon helpompaa tuomita puheilla kuin tehdä ihan oikeasti jotain merkittävää ja konkreettista.
Venäjän paluu jääkiekon kansainväliselle areenalle on merkittävä pr-voitto Venäjän diktaattori Vladimir Putinille, joka hieroo nyt veren tahrimia käsiään yhteen. Putin ei pelkää kovia puheita, mutta hänen pr-voittonsa valuisi sillä hetkellä moskovalaiseen viemäriin, kun kaikki suuret jääkiekkomaat jäisivät MM-kisoista pois.
Aito ja oikea rohkeus syntyy teoista, ei sanoista.
Ville Hirvonen
