NHL:ssä on viime kausien aikana nähty paljon erilaisia tilanteita, joissa tähtipelaajat ovat vaatineet päästä seuroistaan ja sopimuksistaan ulos. Tuoreimmat tapaukset ovat Winnipeg Jetsin maalivahti Connor Hellebuyck ja Detroit Red Wingsin Dylan Larkin. Näistä Hellebuyck on kaupattu, mutta Larkin odottaa siirtoa. NHL:ssä on tehtävä muutos sopimusehtoihin, jotta pelaajat eivät saa liian suurta valtaa, kirjoittaa Atleetin jääkiekkotoimittaja Nico Oksanen.
NHL:ssä nähdään kymmeniä pelaajakauppoja jokaisella kaudella. Useimmat pelaajakaupat sijoittuvat kesäkuulle ja maaliskuulle. Maaliskuussa on NHL:n siirtojen takaraja, ja kesäkuussa joukkueet rakentavat seuraavan kauden kokoonpanojaan.
NHL-pelaajat neuvottelevat agenttiensa kautta aina pelaajasopimuksista, jotka sisältävät NHL:n työehtosopimuksen mukaisia pykäliä.
Monesti sopimuksissa on mukana siirron tai pelaajakaupan estäviä pykäliä. Tai mahdollisesti pykälä, jossa saa sanoa esimerkiksi seitsemän joukkuetta, joihin kyseistä pelaajaa ei missään nimessä saa kaupata. Yleensä tähän listaan sisältyvät kaikki Kanadan organisaatiot puhtaasti veroteknisistä syistä, jos pelaaja kiekkoilee Yhdysvaltain puolella.
Kesällä Winnipeg Jetsin ykkösmaalivahti Connor Hellebuyck tuli julkisesti ulos tiedotteella. Hän kertoi olevansa pettynyt Jetsin toimintaan organisaationa ja toivoi pelaajakauppaa toisaalle. Pelaajakauppa kävi lopulta toteen, kun yhdysvaltalainen tähtimaalivahti kaupattiin New Jersey Devilsin riveihin.
Vastaavan pelaajakauppapyynnön toteutti Detroit Red Wingsin vuoden 2104 ykköskierroksen varaus Dylan Larkin.
Pitkään seuran kapteenina toiminut ykkössentteri halusi ulos organisaatiosta, mutta siirron estävien pykälien myötä yhdysvaltalainen nimesi aluksi kolme joukkuetta, joihin hän suostuu siirtymään. Pelaajakauppaa ei tapahtunut, joten nyt lista on kasvanut kymmeneen joukkueeseen.
Kumpikin edellä mainittu pelaaja on tehnyt aiempien organisaatioiden kanssa pitkät jatkosopimukset ja he ovat sitoutuneet menestymään organisaatioissaan. Siirron estävien pykälien myötä pelaajat ovat myös antaneet pientä alennusta palkkaansa, sillä ilman pykäliä olisi oikeus myös vaatia enemmän rahaa.
Näillä pelaajilla on tarpeeksi paksut hauikset tällaiseen toimintaan, sillä he ovat niin merkityksellisiä organisaatioilleen ja esiintyvät tähtipelaajan statuksella.
Pelaajakauppojen vaatiminen on kuitenkin iso loukkaus sopimuksen tehnyttä organisaatiota kohtaan. Etenkin tällaisessa tilanteessa, kun sopimus sisältää siirron estäviä pykäliä.
Näissä tilanteissa pelaajien vaihtoarvo laskee merkittävästi, ja pitkään näihin pelaajiin satsanneet organisaatiot joutuvat kauppaamaan selvään alehintaan pelaajia ulos. Vastapuoli tietää, että nämä pelaajat eivät suostu siirtymään kuin tiettyihin osoitteisiin.
NHL:n ja NHL:n pelaajayhdistyksen sopimusta tulisi pystyä muuttamaan uuteen suuntaan. Mikäli pelaaja pyytää sopimusseurastaan kauppaa ulos, tällaisissa tapauksissa pykälien pitäisi poistua.
Tässä tilanteessa sekä seura että pelaaja olisivat reiluja molempiin suuntiin. Työntekijöillä on tässäkin tapauksessa liikaa oikeuksia verrattuna palkanmaksajaansa, joka ei vastaavasti pääse eroon alisuorittavista ja kalliista satsauksista tarpeen vaatiessa.
Näkökulma: Nico Oksanen
